HYVÄT NAISET JA HERRAT: GINGER ALE!!!

Aiemmin tuli tehtyä kuvaukset yleensä yksin ”eitartteauttaa” mentaliteetilla. Nyttemmin olen nauttinut silloin kun on assareita lähtenyt mukaan leikkimään ja töitä on voinut tehdä isommalla porukalla. Toissa viikolla päätettiinkin pitää hauskaa kolmen kuvaajan ja yhden mallin kesken. Rumia ammattilaisia itseni lisäksi edustivat Juha Harju sekä Petri Olli ja malliksi ilmaantui GINGER ALE

Ginger Ale oli mallina meikäläiselle uusi tuttavuus ja kuten nykyään lähes aina, uudet ihmiset löytyvät facebookin ihmeellisestä rinnakkaismaailmasta. Nähtyäni neidosta muutaman kuvan olin vakuuttunut hänen kyvystään heittäytyä ja siksi huhuilinkin mahdollisesta kiinnostuksesta posettamaan joukolle karvaisia kuvaajia. Itseäni lukuun ottamatta kaikki kun asuvat Seinäjoella, niin siellä myös kuvattiin (huolimatta paikallisen keskustan visuaalisen silmän tuhoavasta arkkitehtuurista).

 

sfsdfsdf

Joskus on vaan pakko tehdä kaikki vastoin oppeja ja järjen ääntä. En osaa edes selittää miksi, mutta tällä kertaa oli pakko jättää kasvot arvoitukseksi…    (Nikon D810 + 14-24 mm f2.8)

Olimme sopineet mallin kanssa kolme tyylilajia/tunnelmaa, johon Ginger omaehtoisesti kaivoi vaatekaapistaan sopivat varusteet. Ja kieltämättä ammattilaisen ottein sujui poseerauksen lisäksi myös vaatteiden vaihto imurin kokoisen auton takapenkillä. Jokainen kuvaaja pääsi siis tekemään sessionsa omalla tyylillään. Minun ”koodisanani” oli SYNKKÄ. Ja olin kyllä totaalisen innoissani kombinaatiosta mikä syntyi mallin lookista ja ruosteen sävyissä uiskentelevasta lastauslaiturista.

 

sfdfsdf

Halusin tappaa vallitsevaa valoa mahdollisimman paljon ja auringon paistaessa en päässytkään käyttämään täyttä aukkoa. Mutta huolimatta himmentämistarpeesta tekee 200-millinen upean pehmeyden epäterävyysalueelle myös aukolla f7,1.   (Nikon D810 + 200mm f2)

Heittäytymiskyky ja asenne ratkaisee usein kaiken ja niin myös posettamisen. Oli taas käsittämättömän helppoa kerätä kirsikat kakusta kun ohjeistin idean raamit ja malli hoiti liikumisen osaansa eläytyen kympillä. Eikä kyllä ihme, koska burlesque & pin-up kuuluvat neidon harrastuksiin.

asdasd

On useampiakin syitä kuin vain ulkonäkö etten ole malli vaan valokuvaaja. Notkeus on yksi mainitsemisen arvoinen minulta puuttuva ominaisuus…  (Nikon D810 + 14-24mm f2.8)

Oikeasti joskus ihmettelen itsekin kuinka yksinkertaista on ottaa hienoja kuvia. Hyvä malli ja hyvät kamat tekevät jo paljon…   😉

sdfdfdsf

Kun tehdään töitä porukalla, niin huono huumorintaju auttaa merkittävästi.

Valoarsenaalina oli käytössä 5 kpl Elinchromen Quadra akkuja ja A-välähdyspäitä varjoilla ja kennoilla varustettuna. En koskaan lakkaa ihmettelemästä laitteiden keveyttä ja pientä kokoa ominaisuuksiin nähden. Tunnustan ylpeänä olevani varusteurheilija, viidellä flässillä kun saa mallin muotoiltua ja kaivettua esiin melkoisen upeasti. (Tästä pääset valmistajan sivuille.)

Kuten jo aiemmin olen todennut, meissä pohjalaisissa miehissä on sekin hyvä puoli, että meitä ei sekoita koskaan malleihin kuvaustilanteessa.

Jokunen ruutu tältä keikalta jää salaa odottamaan jonkun unettoman yön inspiraatiokäsittelyä ja tulevaisuuden mahdollista julkaisua. Kiitos Juha, Pete ja ennen kaikkea Ginger Ale! Kelpais ottaa uusiksi… 🙂

AperDude

NE HULLUT ANTOIVAT MINULLE MIKROFONIN

Viime keskiviikkona Nikon järjesti Helsingissä Korjaamolla koulutustilaisuuden yhteistyössä Elinchromen/Color-Kolmion sekä Epsonin kanssa. 57 nopeiten ilmoittautunutta valokuvaajaa kansoitti lehterit ja ymmärrän kyllä heitä, mallina on nimittäin Nea Petäsnoro. Kaiken yllä leijui sitten omituinen ääni, nimittäin meikäläisen oli pyydetty paikalle kertomaan, kuinka yksinkertaista valokuvaus oikein onkaan.  

Itse olen Euroopan turhautunein esitelmien kuuntelija, mikäli esiintyjä on kuiva. Sellaista esitystä en omaan polveeni ampumatta kertakaikkiaan jaksa seurata. Itse pyrinkin tilanteessa läsnäolemisen lisäksi hoitamaan shown rennosti, pyrin rytmittämään puhettani ja ripottelemaan joukkoon sen verran huumoria, tilannekommentointia sekä yllättäviäkin tokaisuja, että yleisö kokisi pakollisena aktiivisen kuuntelun. Mielestäni koskaan ei esiintyjä saa aliarvioida yleisöään luulemalla, että pelkkä asiasisältö riittää. Sori, mutta kun todellakaan se ei riitä!!! Esiintyjän duuni on esiintyä, kyseessä on toimi, joka on englannin kielellä ”entertainer” ja käytännössä se tarkoittaa lottotarkastajan vastakohtaa. Lottotarkastajan kuuluu pitää rautakankeaan siellä minne aurinko ei paista, esiintyjän ei kuulu edes muistaa minne moisen kapistuksen hän vuosia takaperin hukkasi.

En väitä, että lähestymiskulmani on paras tai ainoa oikea, en väitä, että itse pystyisin aina toteuttamaan periaatettani, enkä väitä, että muutaman tunnin esitelmöinnillä voisi opettaa kenelläkään mitään tai ainakaan paljoa. Mutta tiedän, että jonkun kollegan tapa katsoa maailmaa kameransa läpi, pieni erillainen kikka, tai vaikkapa tapa sanoa joku lause omalla tavallaan voi herättää toisen kiinnostuksen. Parasta mitä esitelmällä voi saada aikaan on se, että joku/jotkut yleisöstä nappaavat heitetyn ajatuspallon ja tsekkaavat jutun kotona. Se taas voi saada aikaan oppimista ja uusia maailmoja. Innostus, kiinnnostus, uteliaisuus ja intohimo ovat kuoleman odottamisen vastakohtia.

Tällä kertaa, kuten käytännössä aina, haluan pitää sanomiseni yksikertaisina, kuten kuvanikin. Tiedän, että kaikki eivät jaa käsitystäni kuvieni yksinkertaisuudesta, mutta itse olen kovinkin varma junttimaisesta tavastani rakentaa kuva. Minulle kuva on ensin musta ruutu, johon ensi tukitaan ihmisen naama. Jos ihmisestä kuuluu näyttää enemmän kroppaa, pakitan taaksepäin. Mitään väriä, muotoa, struktuuria, tai yhtään mitään muutakaan ruutuun ei kannata tuoda, ellei se tuo kuvaan lisäarvoa. Simppeliä kuin tipparellun käynnistyskahva. (Pahoittelen 80-luvulla tai sen jälkeen syntyneille fossiilista kielikuvaani). Jokainen valaisunikin on versio 14.2.1994 Matti J. Kalevan opettamasta perusvalaisusta. Pohjalaisen miesjuntin mielenlaatu paiskaa valokuvaajan ammatin kanssa käpälää paremmin kuin hyvin.

 

 

Suomessa valokuvausala on melkoisen pieni ja tuntemalla kourallisen porukkaa, tunnet jo useimmat solmuihmiset. Sainkin taas nauttia upeista puitteista ja hienoista yhteistyökumppaneista. Oma osuuteni oli jaettu kahtia puheeseen esimerkkikuvineen, sekä valaisudeomoon, jonka jälkeen osallistujat saivat myös kuvat paikalla olleilla Nikonin ja Elinchromen laitteilla Neaa. Hienosti porukka lähtikin mukaan, joten tämän vuodatuksen jälkeen haluankin tässä vielä kiittää kaikkia paikalla olleita, Nikonia, Color-Kolmiota, Epsonia ja erityisesti Neaa! Maltan tuskin odottaa maaliskuuta, koska silloin julkaisen mm kuvan, jossa Nea ottaa luonnonvoimat haltuunsa…

AperDude

 

VALOKUVAAJAN VAPAAPÄIVÄ

Olen parisuhteessa, jossa kaikki munat on samassa korissa, olemme molemmat valokuvaajia. Kun eilen vietimme harvinaista vapaasunnuntaita kahdestaan, niin luonnollisesti halusimme vastapainoa työlle, siksi lähdimmekin Mitjan studiolle kuvaamaan toisiamme.

Kuvaajana on erittäin hyvä käydä välillä kameran toisella puolella tuntemassa niitä tunteita, joita malli kokee. Silloin on helpompaa muistaa kuinka tärkeää on ohjata mallia, kameran edessä kun ei voi tietää miltä kuva näyttää.

AperDude Krister Löfroth ammattivalokuvaaja Mitja Kortepuro

Parhaillaan työn alla olevassa sarjassani teen aika raflaavan piirtävää valaisua ja nyt halusinkin käyttää kovin rauhallista valomaailmaa sekä leikkiä tummien sävyjen hiuksen hienoilla eroilla. Tässä ensimmäisessä ruudussa oli käytössä 4 kpl Elinchromen RX600 salamoita ja muissa 3. Nikon D810:ssa on oli kiinni lempilasit: 85mm f1.4 ja 200mm f2. Pakko kyllä todeta, että molemmat piirtävät käsittämättömän tarkasti.

AperDude Krister Löfroth ammattivalokuvaaja

Mitja hankki Venetsian matkaltamme huomenlahjakuvia varten naamion ja sehän piti tietenkin testata. Musta metallinen siro naamio toimi loistavasti pitsin kanssa.

perDude Krister Löfroth Mitja Kortepuro ammattivalokuvaaja

Kuvatessaan minua Mitja halusi leikkiä suihkupullolla ja jatkoi samaa teemaa käsittelyssäkin. Mallina olen parhaimmillani silloin, kun saan esittää kallioon hakattua patsasta. Ja Varustelekasta ostamani vanha ylivääpelin mantteli pääsi ensi kertaa käyttöön.

Studio Mitja Kortepuro AperDude Krister Löfroth ammattivalokuvaaja

Ensi sunnuntaina kuvaankin sitten Helsingissä upeassa Paasitornissa. Laitan siltä keikalta maistiaisia tänne kahden viikon päästä.

AperDude

UUSI KURKO JA VANHA MESSUJYRÄ

Jostain syystä tämä kohta kalenterista täyttyy myös viikonloppujen osalta. Ja kaikki ylimääräiset ”pyhämenot” liittyvät valokuvaamiseen, joten vastapainosta ei ole tietoakaan ja ylikuntoa puskee päälle puuttinin lailla. Ensi viikonloppuna on luvassa tähtien luentoja Triestessä ja sitä seuraavana sirkushuveja messukeskuksessa, mutta eilen on oli kuninkaallista menoa täällä Tampereella, nimittäin Suomen Ammattivalokuvaajat kruunasivat Vuoden Muotokuvaajaksi 2015 VESA TYNIn!

Vesa Tyni on nuoren polven tulokas, joka on suunnannut voimakkaan innostuksensa oikeaan asiaan, omaan kehittymiseensä. Kilpailukuvien koko kirjossa näkyi toisessa ääripäässä temppuja, jotka oli tehtyjä tempun takia ja toisessa ääripäässä hieman kankeaa koneen käyttöä. Vesa osaaminen näkyykin siinä, että laadukas näkemys tuodaan muodokkaasti valaisten ja koneella tarkoituksenmukaisesti viimeistellen esille. Ei yhtään ylimääräistä kikkaa, kaikki vaan on kunnossa.

Vuoden Muotokuvaaja -kilpailua uudistettiin vuodesta 2011 siten, että yksittäisillä kuvilla kisataan yksittäisissä sarjoissa, mutta kokonaiskilpailussa arvioidaan sarjaa myös kokonaisuutena tarkasti. Hyvälaatuisia yksilöitä kisassa olikin enemmän kuin ennen, mutta kokonaisuuksien luomisessa oli parhaillakin kuvaajilla ollut säätämäistä. Paitsi Vesalla… Yhtenäinen valomaailma, yhtenäinen tyylittely ja viimeistely, sekä ehdoton tasaisuus niin teknisesti kuin ilmailullisesti sopivien variaatioiden kera toi ansaitun voiton. Tempuilla Vesa ei kurkoksi tullut, vaan tarkoituksenmukaisella ammattimaisella osaamisella. Vedän käden lippaan!

 

Tässä kuusi Vuoden Muotokuvaaja 2015 -kisan

Tässä kuusi Vuoden Muotokuvaaja 2015 -kisan parasta, takarivi vasemmalta: Johanna Sjövall, Heidi Järvi, Irina Kolomijets, Peero Lakanen ja Johanna Uusitalo, kurkon ollessa nöyrän onnellisessa polviasennossa. Ihmettelijöille todettakoon, että juhlagaalassa oli oli pukeutumiskoodina ”retro”…

Se kisasta, Vesaan palataan tässä blogissa sitten joskus myöhemmin erikseen. Siirrytään pari viikkoa ajassa eteenpäin Kuva ja Kamera -messuille.

Kuva ja Kamera -messut on alan suurin tapahtuma ja eräänlainen elinehto. Niin yksittäiset kuvaajat kuin kokonaiset alatkin mökkihöperöityvät, jos pysytellään pimeissä luolissa. Alan säilymiseksi viriilinä tarvitaan tällainen julkinen pläjäys, joten tervetuloa osallistumaan tavalla tai toisella.

Kiitettävästi messuilla on viime vuosina ollut ohjelmaa, kyseessä ei todellakaan ole pelkästään laite- tai palveluesittelyjä. Luentotärppeinä mainottakoon esim Jere Hietala perjantaina Docendo-lavalla klo 10.45 kertomassa mm salametsästyksen vastaisesta projektistaan, Tiina Puputti lauantaina klo 10.30 samalla lavalla kertomassa ”henkilökuvaajan poseerausvinkeistä”, sekä Lauri Laukkanen melkein siihen perään klo 13.50 kertomassa ”luovasta valokuvauksesta”. Itse ajattelin kerrankin olla vain kulisseissa, jättää tutun naamani ja ääneni kerran kuulumattomiin, mutta Finnfoton Mikko Säteri ja Suomen Messujen Osuuskunta/Seventin Marko Sormunen olivat keksineet (minun poissaollessani) mielestään hauskan idean. Minut halutaan pääaulaan keskellä takkikaaosta ja saapuvien ihmisten virtaa! Idea on päätön ja minä olen mukana. Eli lauantaina ja sunnuntaina klo 11 ja 12 löydät minut pitämässä sisäänheittoshowta tarkoituksena saada muualle menijöitä innostumaan kameramessuista. Noh, tiedän sen itsekin etten siihen pysty, mutta kuvausdemon mallikseni lähtee Iris Katariina, joten riittää että olen tärkeän näköinen Elinchrom-salamoiden ja Nikon-kameroiden keskellä. Me miehet kun olemme yleensä lähinnä assareita. Sen jälkeen meidät löytää kumpanakin päivänä vielä Top Shot -studiolta klo 13 ja 14 ja tällaista kuvaa sitten demotaan:

AperDude Krister Löfroth Iris Katariina

AperDude Krister Löfroth Iris Katariina ammattivalokuvaaja

AperDude Krister Löfroth Iris Katariina

Toivottavasti nähdään messuilla!

AperDude

LINKKEJÄ

Tunnustan, surffaamiseni perustuu usein mielikuvituksettomaan ajantappamiseen muka lepäämisen varjolla. Tällöin osoitekenttään usein miten kirjautuu milloin mitäkin nettiauto- tai etuovi.comeja, netflixanderia tai muuta hevon kukkua. Nyt viimeinkin jaksoin laittaa inspiroivan linkkilistani ajan tasalle toivoen, että katselisin ennemmin jotain innostavaa kuin puuduttavaa. Ja ihan kiusallani haastan sinutkin etsiskelemään listaltani mielenkiintoisia kuvia…

Eli iinkkejä-sivultani löytyy tuo lista kokonaisuudessa, mutta otanpa tähän tärppejä, poimintoja ja huomioita. Olen otsikoinut sivuja MQEP-arvoniminen saaneisiin, Nikon ambassdorehin, muuten vaan suomalaisiin sekä sattumalta ulkolaisiin kuvaajiin. Ja lisäksi löytyy sitten vielä jotain, joka ei sovi minkään näistä otsikoista alle.

Sitten niihin tärppeihin, jos et jaksa klipsutella joka ikistä riviä. Keskitytään ensi ulkomaan eläviin ja MQEP-arvon omaaviin kuvaajiin. Esim Vincent O’Byrnen fantasiakuvat kannattaa käydä tsekkaamassa. Nämä erottuvat fantasiakuvina mielenkiintoisesti edukseen, että näitä ruutuja ei ole täytetty harrypottermaisella symboliikalla, vaan kuvat ovat melkoisen pelkistettyjä. Ja kun pelkistää hyvin, on kuva voimakas. Antonio Gibottan reportaasi– ja Filip Kulisevin luontokuvat ovat sellaisenaan pysäyttäviä ilman mitään kikkailuja. Ja Expression Internationalin pojilta taas voi käydä vilkuilemassa vaikka vaikuttavia hääkuvia.

Nikonin ambassadoreissa on ehkä hieman vähemmän muotokuvaajia kuin edellisessä ryhmässä, mutta muuten tarjonta on kyllä yhtä kirjavan rikasta. Kristy Mitchelin Wonderlandissä on vaan pakko käydä, paikka on visuaalisesti paljon valokuvauksellisempi kuin Lissun ihmemaa missään. Staffan Widstrandin luontokuvat pysäyttää myös. Itse kaupunkilaispoikana ja eläinallergikkona en paljoa näistä ymmärrä, mutta jokin omituinen kaipuu meikäläisellä on aina ollut siihen, että voisi erityisesti Suomen luontoa viedä maailmalle otos kerrallaan. Olen kuitenkin aina jättänyt sen taitavammille kavereille. Kadonnut todellisuus löytyy Martin Von Kroghin Fukushima-kuvista. Itse olen valaisun, kontrastien, teatraalisuuden ystävä, mutta näihin kuviin harmaa sumuisuus sopii valitettavan hyvin.

Muista ulkomaalaisista kuvaajista löytyy sitten ikiaikainen suosikkini Horst P. Horst. Kaveri oli luomassa muotigenreä ja sekä osasi, että uskalsi valaista. Jos haluaa oppia kuinka tuodaan vaikkapa sukkahousut mallia enemmän esiin, voi palata ajassa taaksepäin opettelemaan asiaa Horstin johdolla. Jos taas haluaa saada silmänsä tukkoon visuaalisesta tykityksestä voi katsoa David LaChapellen julkkiskuvia. Olemalla niin kovamaineinen fotaaja, että julkkikset suostuvat mihin vaan kun pyydät, tiedät olevasi huipulla. Kokonaan toisesta maailmasta on sitten ihanan seesteinen, mutta tarkoituksenmukaisesti silti valolla muotoileva Erik Almås. LaChapellen kuvien aiheuttama epilepsiakohtauksen uhka väistyy ja pikkupojan mieli lähtee 80 sekunnissa maailman ympäri. Hyvän kuvan pitääkin aloittaa tarina, ei lopettaa sitä.

No sitten on vuorossa sokeri ja pohja, eli tarkoituksella viimeiseksi jättämäni suomalaiset valokuvaajat. Koska olen yksinkertaisen mahtipontisuuden ilmentäjä omissa kuvissani, niin jotenkin osaan arvostaa ihan toisissa maailmoissa kulkevia kuvaajia. Krista Keltasen sävypelkistetyt ja vähäeleisyydessään pysäyttävät kuvat ovat upeita. Kerrottakoon ylimääräisenä knoppitietona, että kaksi Kristan työtä roikkuu kesämökkini makuuhuoneen seinällä. Yrittäjyyden myötä herkkään kukkaan puhjennut Onni Kinnunen on myös pakko mainita tässä maailmallakin kunniaa niittäneistä mainoskuvistaan. Musta huumori toimii aina rennon oloiseen rumaan mieheen piilotetun valokuvaajanörtin luomana.

Tässäpä kaikki tällä erää. Ota joko tärpit tästä tai käy kelaamassa koko linkit-sivuni ja surffaa kerrankin inspiroivilla laineilla. Ja muista, että jos kopioi niin kannattaa kopioida parhaita.

AperDude

 

TUNNUSTA VÄRIÄ!

Me Suomalaiset emme ole värin tunnustamisessa kovin hyviä. Mielipiteitä joko vaihdellaan näppärästi vaalilupausten ja äänestysten jälkeen ennen haastattelua ihan teflonina tai sitten harrastetaan toista ääripäätä, jossa unohdetaan älykäs keskustelu kokonaan ja heitellään polkupyörätelineitä muiden omistamiin ikkunoihin. Meillä saa olla käsityksiä ja arvostuksen kohteita, me saamme kannattaa ideologioita sekä tukea jotain toimintaa. Ja upeaa on, jos olisimme kiinnostuineita jostain rakentavasta eikä pelkästään oman navan venyttelystä…

9.1 avasi Jere Hietala WILDLIFE-näyttelynsä Postitalon Rajalaan Helsingissä. Jere on kasvanut kodissa, jossa eläimillä on ollut arvo kuten ihmisilläkin. Nyttemmin miestä onkin kiinnostanut eläinten oikeudet ja jopa halu säilyttää uhanalaisia lajeja. WILDLIFE-näyttely syntyi kun pari vuotta pehmitetty The Silent Heroes -yhdistys viimein uskoi, että joku hullu suomalainen valokuvaaja haluaa oikeasti auttaa salametsästyksen vastaista toimintaa lisäämällä ihmisten tietoisuutta asiasta ja kutsui miehen Afrikkaan. Ja kyllä silmät avautuvatkin avajaisissa karulla tavalla. Maailman suurimmat terroristijärjestöt rahoittavat sarvikuonojen salametsästystä ja syykin on selvä, sarven kilohinta on kultaa ja platinaa suurempi. Ja jos ei asiaan päästä puuttumaan riittävän tehokkaasti, on sarvikuonojen sukupuuttoon tappamisen jälkeen vuorossa joku seuraava eläinlaji. Ihminen leikkii taas jumalaa. Ja kuten usein ennenkin, on tällaisissa leikeissä surullinen loppu.

Vuosikin on päässyt vaihtumaan ja jotkut ovat ottaneet uudenvuodenlupailun vakavasti. Esimerkiksi Studio Mitja Kortepuro lahjoittaa jokaisesta vuoden 2015 kuvauksestaan yhden euron Uudelle Lastensairaalalle 2017.

Arvostan kaikkia henkilöitä, jotka ilman eri korvausta haluavat tehdä jotain muiden hyväksi. Omalla tekemisellä ja esimerkillä vaikuttaminen kun on ainoa todellinen vaikuttamisen muoto. Sinne asti mihin kädet ylettyy ja ääni kuuluu voi vaikuttaa.

Kiitos Jere ja Mitja! Tsemppiä projekteihinne!

AperDude

PS. Tässä linkkejä aiheesta:

MJK – MIES JOSTAIN KAUKAISUUDESTA

Oletko koskaan törmännyt ihmiseen, johon luonnonlait eivät yksinkertaisesti näytä pätevän? Asia voi ilmetä vaikkapa ravinnon tai unen tarpeettomuudesta, tietomäärästä joka ei mahdu tavallisiin ihmisaivoihin tai vaikkapa kyvystä luoda viisauksia, jotka ovat oikeasti oppimisen arvoisia. Minä olen tällaisen nimenomaisen ihmisen tavannut. Hänen nimensä on Matti J. Kaleva.

Kirkonkirjoissa on merkintä Matin syntymästä jalossa Kokkolan kaupungissa. Mutta merkinnän tekijää ei enää muista kukaan ja se on ollut täyslihahampurilainen salaliittoteoreetikoille. Monet ihmiset ovatkin tänään vakuuttuneita siitä, että MJK on saapunut planeetallemme jostain kaukaisuudesta suorittamaan jaloa koulutustehtävää. Itse aioin ottaa avoimin silmin selvää aiheesta, päätin selvittää onko MJK:n lanseeraamat termit, viisaudet ja aforismit niin ylimaallisia, että ne todistavat hänen alkuperänsä olevan ihan muualta kuin omalla pikku Tellukseltamme. Puettuani tinahattuni ja astuttuani rohkeasti Kalevan aluksen komentosillalle esitin salaperäisesti Matille kysymyksiä…

Matti J. Kaleva, mitä tarkoittavat lanseeraamasi käsitteet:

CLEPS?
”Valokuvataiteilija Stu Williamsonin jäsentely sellaisena kuin minä sen sisäistin, eli  hyvän tilatun kuvan kaava. Toteutusjärjestyksessä: Composition, Lighting, Expression, Pose,  Story. Pitempi vastausversioni löytyy eräästä vanhasta blogistani. Stu:n kotisivuilta löytyy loistavia käytännön esimerkkejä.”

JOKIPOLIISI?
”Karmein ja likaisin henkilövalaisu. Silmissä on kahdet valopisteet, joiden perusteella katse näyttää kohdistuvan molemmille rannoille samanaikaisesti. Tästäkin pitempi pohdiskelu vanhassa blogissani.”

EI TONTILLAKAAN?
”Taiteellis-ilmaisullis-viestinnällinen teos, joka on äärettömän kaukana toimeksiannon vaatimuksista tai tekijänsä sille ilmoittamasta sisällöstä ja osaamisesta.”

KOIRANOKSENNUS?
”Visuaalinen saaste toteutustavasta riippumatta.”

SHAKKILAUTA?
”Kyllin kaukaa katsottaessa tasaharmaa, läheltä valöörijakaumaltaan tylsän tasa-arvoinen.”

ITIKAT?
”Sukupuoli- ja -polvineutraali arvo- ja hellittelykutsumanimi aktiivisille kanssaoppijoilleni.”

SEITSEMÄN MINUUTIN SEKOILUTAUKO?
”Parempi kuin kusitauko tai tupakkatauko ja vastaa enemmän todellisuutta.”

APINAT KOONNEET VARPAILLA VANAZUELASSA?
”Laatumääre sellaisista huonoista tuotteista, joita hypetetään kotimaisena lähikäsityönä.”

EI KATTOS VAPAAEHTOSESTI EES PIMEESSÄ?
”Määre vain tekijänsä ihailemasta visuaalisesta tuotoksesta.”

SURKEE MUTTA TEHTY?
”Työelämän tutkintojen arviointiasteikon alin ja yleisin taso. Urbaanilegenda kertoo sellaisen kelpaavan jossakin myös tutkintojen läpäisyyn, joka on kunnianloukkaus oikeille ammattilaisille.”

VIRHEETÖN MUTTA VÄRITÖN?
”Saman asteikon keskiväliarvosana. Osaaminen riittää käyttöönsä, mutta into- ja kunnianhimo puuttunut tekotilanteesta. Joka näkyy tuloksesta.”

AINA ON VIELÄ YKSI KEINO, EIKÄ SEKÄÄN OLE KOSKAAN VIIMEINEN?              ”Kelvannut motokseni yli puolivuosisadan. Ja  osoittanut toimivuutensa siinä käytössä.”

NOIN EI VALAISISI PAVIAANIKAAN, PERSEENREIJÄLLÄNSÄKÄÄN?                    ”Valaisu, joka on sekä epälooginen, että epäluonnollinen ja lisäksi kontrastit täysin hallitsemattomat.”

EI MAHDU BRIEFFIIN VAIKKA VOISSA PAISTAIS?                                               ”Käytetään silloin kun toimeksianto ja tuotoksen selityskään eivät kohtaa, tuotoksesta puhumattakaan.”

EI TOIVOOKAAN?                                                                                                         ”Tuotos, jota tarjotaan väärässä  vaatimusviitekehyksessä.”

LÖYSÄÄ VALOA AIHETTA KOHTI JA SITTEN VAAN RUKOILLAAN?                  ”Tyypillisin asiakastyö useimmilla kuvantekijöillä.”

ET TAJOAIS MULLE EDES HIKAN PARANTAMISEEN?                                               ”Kyllä silmäänkin sattuu ja se joutuu epävireeseen jos jatkuvasti pitää katsoa likaista valo- ja välöörimaailmaa.”

HAUTAUSTOIMISTON HYVÄKSYMÄ LAITE?                                                              ”Kaikki omatekoiset mekaaniset ja sähköiset laitteet ja useimmat halpiksetkin.”

MENI VÄHÄN TAITEEN PUOLELLE?                                                                               ”Kun myyntiselitys on ratkaisevasti  mielenkiintoisempi  ja monitasoisempi kuin selityksen kohde.”

TALEBAN SUODIN?                                                                                                           ”Kun valo-osaamattomuutta on yritetty parantaa posliiniblurrauksella iholla.”

MITÄ SE SYNTINEN NYT SANOISI SIITÄ?                                                                      ”Kun odotettavissa on hyvät perustelut hyvälle suoritukselle.”

JYRYKIN KATSOISI OKSENTAMATTA?                                                                          ”Kun esillä on puhtaasti toteutettua estettistä, teknistä ja sisällöllistä tuotantoa.”

TON TYYLIN KUN HALLITSEE EI TARVI KUMARRELLA KETÄÄN?                            ”Kun joko suoritus tai sen selitys on ylivoimaista osaamista laijissaan.”

ÄLÄ TAPA PINTAA JOSSA ON MUOTOA?                                                                      ”Kun  elävästä ja  monimuotoisesta pinnasta on tehty huonolla valolla lentokentän tasainen.”

LAATUA EI SYNNY KUIN SYVENTYMÄLLÄ?                                                                 ”Kyllä taustatyöskentelyn määrä näkyy aina lopputuloksen laadussa.”

JOS SAA AINA KEHUJA KANNATTAA POHTIA ON SE REHELLISTÄ?                      ”Kuka olisi niin tyhmä, että uskoisi ikuista imartelijaa.”

OLE ENEMMÄN ARVOINEN KUIN PYYDETÄÄN?                                                         ”Mitä iloa on työskentelystä, jonka päämääräksi riittää  vain  asiakkaalle kelpaava laatu.”

Vastattuaan MJK hävisi savupilveen ja pyörryttyäni sekä laskettua alleni silkasta haastattelun jännittävyydestä, en lainkaan uskaltanut enää vetää johtopäätöksiä MJK:n alkuperästä näiden vastausten perusteella. Niinpä jätän päättelemisen jokaiselle teille, tietäkää itse paremmin.

"Ai

”Aina on vielä yksi keino, eikä sekään ole koskaan viimeinen!”                                                  (Nikon D810 & 16mm f2.8 fisheye)

AperDude

KYMMENETTÄ KERTAA KINAAMASSA

Ensimmäistä kertaa kävin Kölnin Photokina messuilla 1994, joten toissa viikonloppuna vietin messujen 20-vuotisjuhlaani. Kerran on messut jääneet minulta välistä ja koska niitä järjestetään vain joka toinen vuosi, niin kertoja tuli täyteen tällä kertaa tasakymmenen. Vaikka maailmassa on paljon asioita, jotka eivät muutu koskaan, on tänä aikana messut ja niiden merkitys on muuttuneet melkoisesti…

SILLOIN ENNEN…

Viime vuosituhannen puolella maailma oli hitaampi. Uutiset uutuuksista levisivät puhelimessa ja painetuissa esitteissä. Kun halusit tutustua johonkin tavaraan ensimmäistä kertaa, oli Photokina siihen paras paikka. Isoilla filmimerkeillä, kuten esim Kodak ja Agfa, oli messuilla kokonaiset omat hallit. Nikon ja Canon oli tuolloinkin suurimmat kameramerkit, mutta muutkin perinteiset laitevalmistajat olivat vielä järkkärikisassa täysillä mukana. Ja Lomo oli tuolloin se omituinen brändäämätön hassuilumerkki, jota myytiin ideologialla ”kuvaa 1000 epäterävää kuvaa kaikesta ja taperoi seinäsi kuvillasi”. Tarjolla ei ollut vaikkapa palveluita upeiden albumien tekemiseen, vaan kaikkea leimasi vielä käsityön tarve. Voihan kaikkea tätä nostalgisoida jos haluaa, mutta se ei ole sinänsä kannattavaa. Eteenpäin on menty…

TÄNÄÄN

Nyt on älypuhelimiin apsit, joilla näet koko ajan mitä tapahtuu missäkin ja mistä kenetkin löydät. Messujärjestäjän omilta sivuilta löytyy paljon (photokina in the Social Web) järkevää ja järjetöntä surffattavaa. Nyt useimmat uutuudet julkaistaan jo ennen messuja ja laitteiden speksit ovat netissä pengottavissa jo hyvissä ajoin. Niinpä se ”ensitapaamisen uteliaisuus” on kieltämättä hyvin pitkälle poistunut. Eikä se mikään huono asia ole, nyt ei ole pakko tunkea kahden nelliön tiskille 10000 muun fanaatikon kanssa. Täytyy muuten tiskeistä puheen ollen sanoa, että Nikonin osaltolla on käytäntö ja sisustusarkkitehti sopineet yhteen kuin nyrkki silmään. Jokaiselle uutuudelle oli omansa, ylhäältä katsoen neliön muotoinen tiski ja kun laitteita oli tiskit täynnä, pääsi iso määrä ihmisiä räpläämään tuotteita kerrallaan. Muutenkin Nikon on keksinyt hauskan hömpän messuvieraille. Jo muutamia kertoja on messujen pääsisäänkäynnillä on kulkureitti Nikon kuvauspisteelle. Siellä käytyään saa koodin, jolla voi hakea oman kuvansa messuosastolta. Näppärä tapa saada väki käymään omalla osastolla.

Monet perinteiset merkit ovat kuihtuneet tai hävinneet ja IT-maailma on vallannut kokonaisia halleja. Enää Photokina-messut eivät täytä koko messukeskusta, mutta ei eipä suomalainen silti edes meinaa hahmottaa hallien kokoja. Missään tapaulsessa ei parissa päivässä ole mahdollista nähdä kaikkea, täytyy päätää mitä aikoo etsiä.

Satunnaisia poimintoja...

Satunnaisia poimintoja…

Lomo on tuotteistettu pilalle, saatavana on noita kameran kaltaisia laitteita jopa pinkkeinä. Samaa sontaa jälki on kuin ennenkin, mutta nyt voit hankkia laitteen myös mauttoman näköisenä. Retroilu on muutenkin nyt muotia. Ihan kuten automaailman Minit ja Fiatit ovat syntyneet uudelleen, on myös mm Nikonit ja Leicat tehneet saman. Nikon Df  tosin kylläkin esiteltiin jo kauan ennen messuja. Elinchrom toi fresnelin takaisin valikoimiin, mutta  pääpalkinnon retroilussa saa eittämättä Petzval. Tuo vuonna 1840 luotu objektiivi on nimittäin kokenut uuden tulemisen, kun Venäjän Krasnogorskissa ruvettiin tekemään uudestaan samaa putkea Nikonin ja Canonin sovitteilla. Putki on 85-millinen f2.2 ja omituisuutena on epäterävyysalueella olevat valopisteet, jotka soikion muotoisina muodostavat ympyrän, tai jotenkin jotain, parempi että katsot itse… Ja JAS-Kamerakauppa myy Suomessakin näitä putkia.

Kävin tutustumassa tarkemmin myös Chromaluxen metallikuviin, jälki on melkoisen vaikuttavaa ja materiaali uskomattoman monikäyttöistä. Todella mielenkiintoista!

Hohenzollernbrückeen kiinnitetyt lukot

Messukeskuksen kupeeseen Hohenzollernbrückeen kiinnitetyt lukot todistavat sekä parisuhteiden olemassaoloa, että lukkokauppiaitten nousukautta. Kaiken tuon romantiikan inhimillisti kaveri, joka etsiskeli pulttisaksien kanssa omaa lukkoaan…

ON ASIOITA JOTKA EIVÄT MUUTU KOSKAAN

Messuilla ramppaa monenlaista kulkijaa, mutta on olemessa yksi ihmisryhmä, joka löytyy kaikista kansalaisuuksista ja on näilläkin messuilla enemmistö. Nimittäin keski-ikäiset miehet. Tämän lajityypin tunnusmerkkejä ovat keskivartalolihavuus sekä kaulassa roikkuva keskimääräistä laadukkaampi kuvain. Ja messuille on tultu esittelemään omaa kameraa väkirikkailla käytävillä, sekä ahmimaan esitteistä ja esittelyistä tarpeettomia speksejä. Sellaisia me ollaan, omituisia mutta harmittomia ja varmasti myös ihan aitoa retroa…

Ja onneksi valo ei muutu koskaan, eikä osaamisen tarve vähene. Ahkeruudella on yhä arvonsa ja lahjakkuus palkitaan. Yhä edelleen on tärkentä omata näkemys ja hankkia taidot toteuttaa sitä.

SUMMA SUMMARUM

Messuista on siis tullut selkeästi enstistä enemmän sosiaalisten kohtaamisten paikka. Enää ei ole välttämätöntä käydä katsomassa uutuuksia, mutta täällä on helppoa tavata kauempaakin olevia kollegoita ja kontakteja. Ja hullua kyllä, on myös joukko suomalaisia, joita tapaa vain Saksassa. Omasta kalenteristani löytyi mm Nikonin pohjoismaiden yhteinen illanvietto, jossa pääsi tapaamaan laajastikin uusia tuttavuuksia. Ja todettakoon, että pohjoismaitten välisissä laulukilpailuissa voitimme kyllä laadussa, vaikkemme vähälukuisina desibeleissä pärjänneetkään.

Jokaisella messumatkalla on täysin pakollista käväistä myös Kölnin tuomiokirkossa. Siellä ymmärryksen ylittävässä arkkitehtuurissa on helppo tajuta oma pienuutensa. Ja rauhoittavaa on käydä istuksimassa hetki kirkon kryptassa. Kölniin kipattiin toisessa maailmansodassa 1,5 miljoonaa pommia, joten on suoranainen ihme, että tämä rakennus on vielä meidän ihailtavanamme.

Photokinamessut kannattaa ottaa paljon enemmän kokonaisena elämyksenä kuin vain valokuvaustapahtumana. Suosittelen lämpimästi saapumaan Kölniin 20.-25.9.2016!

AperDude

MILLAN MUISTOA KUNNIOITTAEN

Toissa lauantaina olin suorittamassa kunniatehtävää. Sain kuvata Milla Kouhian hautajaiset ja haluan jakaa muutaman tuon päivän aikana syntyneen ajatuksen. Kirjoitan tässä erikseen OIKEASTI TÄRKEISTÄ ASIOISTA ja erikseen VALOKUVAAMISESTA. Ja haluan myös tässä heti alkuun kertoa sen, että kirjoitan tätä omaisten luvalla.

MILLA

Olisi hienoa sanoa, että nuoren ihmisen yllättävästä poismenosta oppii jotain, mutta en voi näin väittää. Lähinnä vain huomaa ihmettelevänsä kaikkea entistä enemmän. Me haluaisimme voida hallita elämää, kyetä suunnittelemaan kaiken ja toteuttamaan visioitamme. Totuus on, että ihminen voi vaikuttaa vain hyvin rajalliseen määrään asioita.

Uutinen Millan kuolemasta aiheutti torjumisreaktion, vaikka uskoi kerrotun ei silti suostunut sitä tajuamaan. Se kai on kovin inhimillistä. Millan elämä tuli valmiiksi ja hänet kutsuttiin pois. Asiaa ei ehkä voi koskaan oppia ymmärtämään, mutta uuteen tilanteeseen voi ja täytyy tottua. Se on aina meidän jäljelle jääneiden osa.

Hautajaiset olivat uskomattoman läheiset. Omaisten lisäksi siihen vaikutti suuresti myös pastori, joka oli lähipiiriä hänkin. Hän huolehti tilaisuuden kulusta arvokkaasti ja ammattimaisesti, silti hänenkin surunsa oli kaikkien nähtävillä. Ja kaikki sanotut sanat olivat tärkeitä, jokaiselle muistelulle oli paikkansa.

Oli hienoa, että muistotilaisuudessa oli esillä Millan kuvia ja musiikkia. Pääsimme jakaamaan nuo Millan intohimon kohteet ja lahjakkuuden. Varsinkin toinen kuulluista Millan lauluista sai meikäläisen herkistymään, tästä löytyy linkki tuohon When you believe -biisiin. Oli liikuttavaa, että niin monet muistivat Millaa, myös ”Facebookin valokuvaajat ja mallit” näin tekivät. Millan tekemiset olivat koskettaneet monia.

 

aöslkdjf

Muistoa kunnioittaen…

VALOKUVAAJANA HAUTAJAISISSA

Aina on tärkeintä selvittää millaisia kuvia omaiset haluavat. Ja seuraavaksi tärkeintä on, ettei kuvaaja aiheuta mitään ääniä tai liiku nopeasti. Kaikki huomion herättäminen täytyy minimoida. Pystyin varautumaan tähän kuvaukseen laitteiden osalta täydellisesti, minulla oli kolme runkoa (Nikon D810, D800 ja D4s) sekä kolme objektiivia (14-24mm, 24-70mm ja 70-200mm), joten optiikoita ei tarvinut kolistellen vaihdella. Lisäksi mukanani oli vielä rankkasateen varalta Nikon AW1 ulkokuvauksiin, mutta onneksi sitä ei tarvittu. Sää oli koko päivän suorastaan yliluonnollisen upea. Raw-kuvien säätövarat ja Lightroom tuli todella käyttöön. Täydeltä terältä paistanut aurinko loi todella rankat kontrastit niin kirkon vaaleaan lautalattiaan paistaessaan kuin saattomatkallakin. ”Highlights” ja ”shadows” säädöistä otettiin mittaa ja kieltämättä olin yllättynyt kuinka paljon sävyjä oikeasti sai kaivettua esiin. Toivottavasti nämä kuvat tuovat kauniit hautajaiset aina omaisten lähelle uudestaan…

Toivon omaisille voimia jaksaa surussaan. Eläköön Millan muistot sydämissämme.

AperDude

SALAMOIDEN KESYTTÄJÄ

Kuluneena kesänä kävin toisenkin kerran Helsingin tuomiokirkolla kuvaamassa. Kirkkojen majesteetillisuus kieltämättä kiehtoo minua ja missäs saisikaan enemmän turistiyleisöä pällistelemään tekemisiään kuin maamme pääkaupungissa.

Jotkut kengät kannattaa pukea vasta kiipeämisen jälkeen.

Jotkut kengät kannattaa pukea vasta kiipeämisen jälkeen. (Kuva: Markku Rintala)

Oman kuvaamiseni kannalta on elintärkeää, että Suomesta löytyy joukko inspiroivia malleja, joiden vahvuuksiin ei kuulu itsesuojeluvaisto. Bongasin mallikseni Nea Petäsnoron jälleen naamakirjan ihmeellisestä maailmasta ja pyysin hänet pylvään nokkaan kesyttämään salamoita. Kuten näistä kuvista voitte todeta, on Neepun olemus juuri uskottava luonnonvoimien kahlitsijana… 😉   Käykääs tsekkaamassa myös Neepun facesivut…

Käynnissä mallin telepaattinen ohjelmointi.

Käynnissä mallin telepaattinen ohjelmointi. (kuva: Markku Rintala)

Ideaani tarvin salamoita ja niitä kuvattaessa saattaisi kastua, joten kysäisin nuoruudenkaveriltani ja pitkäaikaiselta luontokuvauksen harrastajalta Alpo Syväseltä löytyykös hänen arkistoistaan minulle luovutettavia salamakuvia. Ja hetkistä myöhemmin sainkin juuri sopivat salamat. Kiitos Alpo! Alpon kuvia löytyy täältä.

lksadlkfjlaskjfd

Polvi maassa lenkkarit jalassa kuvaamassa on merkittävästi tukevampi olo kuin ”kóstajasaappaissa” pylvään nokassa karjumassa. Luulen. (Kuva: Markku Rintala)

Jälleen oli laajakantti tarpeen, joten käytössä oli 17-35mm f2.8 D810een kiinnitettynä. Quadrat hoiti valaisun vallitsevan valon lisäksi ja jossain vaiheessa höpöttelenkin noista uskomattoman kevyistä vempeleistä sitten erikseen lisää.

 

lkjlkj

Varsinaista käsittelyä en ole vielä edes aloittanut, joten tämänkin lopullisen kuvan näette vasta kun unettomia hotelliöitä on kertynyt riittävän monta.

Jälleen haluan esittää kiitokseni Nean lisäksi myös loistavalle tiimille: mukana tekemässä oli Pauli Juppi, Markku Rintala ja Jarkko Piipari. SUURKIITOKSET!

AperDude