QUADRA, QUADRA, QUADRA

Väline on vain väline ja välineellä on aina vain välinearvo. Silti tunnustan olevani välineurheilija, minkähän ihmeen takia sitten???

Mikäli laitteet inspiroivat käyttäjäänsä, on lopputulos parempi. Minua inspiroi laitteiden osalta omavaraisuus, käytettävyys, monipuolisuus sekä laadukkuus. Antakaas kun kerron tarkemmin, mitä näillä asioilla käytännössä tarkoitan…

Omavaraisuus on sitä, kun starttaan auton kuvauskeikalle lähtiessä, minun pitää pystyä olemaan varma, että saan kaiken mahdollisen hoidettua. Kameroiden osalta se tarkoittaa täyskokoista kennoa ja vararunkoa lisättynä 14-200 millin hyvävalovoimaisilla putkilla. Salamoiden osalta se tarkoittaa sitä, että salamoiden täytyy toimia ilman ulkopuolista virtaa ja niistä täytyy saada irti sekä kovaa/piirtävää valoa, että pehmeintä/kauneinta valoa. Toisin sanottuna vermeiden täytyy toimia akuilla ja valonmuokkaimia täytyy olla laidasta laitaan.

Käytettävyys tarkoittaa minulle sitä, että laitteiden roudaaminen sekä kuvaukseen rakentaminen ei saa olla kivulias toimenpide. Parasta salamoissa on, kun välähdyspää on kevyt ja painavamman akkuosan voi piuhalla vetää maahan, piiloon tai milloin minnekin. Ihan kuin moottoripyörässä niin salamoissakin kannattaa painopiste pitää matalla…

asdfasdf

Neljällä Quadran A-Headillä ja kolmella Quadra akulla Sokos Hotelli Tammerin käytävässä halloweeninä vetäisty pose. Malli: Noora Cosplay

Monipuolisuus taas on sitä, että saman valmistajan tuotevalikoimasta löytyvät kaikki koskaan tarpeellinen ja että niitä myyvä yritys tarjoaa joko itse, tai yhteistyökumppaninsa kautta myynnin lisäksi myös Suomessa sijaitsevan asiantuntevan huollon. Itse en yleensä käytä kolmannen osapuolen valmistamia lisäosia koskaan, uskon pitkällä tähtäimellä siihen, että yksi valmistaja pystyy kokonaisuutena valmistamaan paremmin yhteensopivan kokonaisuuden.

Laadukkuus taas tarkoittaa ihan kirjaimellisesti sanaa itseään, eli terävää piirtoa, sekä tasaisia ja oikeanvärisiä välähdyksiä nyt ihan päällimmäiseksi todettuna… Mitä harvemmin huomaat mietiskeleväsi ”mitähän äsken tapahtui” niin sitä laadukkaammat laitteet sinulla on.

Ihmepeli!

Kameroiden osaltahan olen omistanut 16-vuotiaasta lähtien Nikonin laitteita, mutta höpistään niistä toinen kerta. Tarkastellaan nyt salamakalustoa tarkemmin. Kuvaan usein mitä ihmeellisimmissä paikoissa oikeastaan siksi, että mitään omaa studiota ei minulla ole. Luulenpa, että muutavat ystäväni rupeavat olemaan jo näpyillä kun huomaavat minun soittavan. Että kiitos ja anteeks vaan studionne lainaajat! Joka tapauksessa omat laitteeni olen hankkinut yllä esittelemieni periaatteiden mukaan ja valinta on kohdistunut Elinchromen Quadroihin. Niiden voimaosien/akkujen paino-tehosuhde on loistava ja ennen kaikkea välähdyspäät ovat uskomattoman kevyitä, joten niitä on helppoa rakennella mihin tahansa puiden oksiin tai minne vaan. Quadroihin käyvät ihan samat valonmuokkaimet kuin mihin tahansa Elincoihin, mutta tietenkin laitteiden tehot täytyy aina huomioida, joten tehosyöppöjä telttoja ei kannata Quadrojen kanssa käyttää. Itse käytän niitä lähinnä erilaisten varjojen kanssa, pelkällä kuupalla tai kuupa+hunajakenno yhdistelmällä. Litemotiv teltan, pesuvadin tai muuten vaan aurinkoa vasten tapellessa minulla on käytössä isoveli Ranger. Kieltämättä lisääntynyt teho vaatii myös akulta enemmän painoa, joten keikat jolloin pärjää pelkillä Quadroilla, niin Ranger jää yksin autoon itkemään. Eli kolmella Quadra voimaosalla ja neljällä välähdyspäällä, sekä Ranger voimaosalla ja kahdella päällä pystyn tekemään yleensä kaiken missä milloinkin. Ja löytyy kaapista pölyttymästä vielä ring-flassikin, mutta sitä ei tule kyllä käytettyä lainkaan. Akkulaitteiden kanssa ainoa tasoitus mitä normikompaktisalamalle joutuu antamaan, on ohjausvalojen käyttö. Luonnollisesti akkulaitteilla ei ole tarkoitus polttaa koko ajan polttimoa (ja samalla akkua), silloin kun on seinästä virta käytössä, niin asialla ei tietty ole merkitystä. Ja mikäli käyttää salamoita vain studiossa, niin on täysin turhaa maksaa akkulaitteiden kalliimpaa hintaa. Elinchrom tarjoaa kolmea eri kompaktisalamasarjaa todella laajalla hintahaitarilla…

Jännityksellä odottelen Elincan EL-Skyport Plus HS lähettimen esittelyä Nikonin runkoon sopivana. Tähän asti kun Elinca ei ole vielä esitellyt omaa lähetintä, jolla synkronointi vaikkapa 1/8000 sekunnilla onnistuu. Onhan laitteessa mm monipuoliset salamoiden ohjausmahdollisuudetkin, mutta itse minua kiehtoo nimen omaan tuo mahdollisuus tarvittaessa lyhyiden aikojen käyttöön siksi, että silloin voi päästä kilpailemaan auringon kanssa myös pienemmillä tehoillakin. Odotellaas ensi kesää tämän asian kanssa…

Valo ei ole koskaan muuttunut, eikä muutu… Laitteet kylläkin muuttuvat ja Quadrat ovat kyllä mielestäni parasta mitä salamamaailmassa on tapahtunut viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen, minkä olen ammattilaisena sekoillut. Nyt valaisun rakentaminen myös pöpelikköön on käytännössä mahdollista. Ja kiitokset tässä vielä Elinchromen maahantuojan Color-Kolmion asiantuntija Kai Toivakalle kaikesta jakamastasi tietoudesta! Käyttöohjeiden lukeminen kun ei oiken ole meikäläiselläkään hallussa…

AperDude

JOKAISEN NAISEN KAKSI PUOLTA?

Olen elämäni aikana tuntenut muutaman naisen, mutten ole ymmärtänyt heistä ketään. Vika on epäilemättä minun ymmärryskyvyssäni, siitä olen vakuuttunut. Sellaisen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että naisessa piilevät persoonien ääripäät ovat melkoisen kaukana toisistaan…

Halusin tallentaa samaan kuvaan sen ihanan, söpön, kauniin, ymmärtäväisen ja luottavaisen herkän pikkuneidon sekä verenimijän, joka ei epäröisi ottaa henkeä kaikilta kaksilahkeisilta, jos vaan sattuu huvittamaan.

asdfadfasdf

Realistinen luonnekuvaus…

Vihaan jalustan käyttöä, mutta nyt sillekin oli tilaus. Nimittäin kun lähtee kasaamaan lopputulosta useammasta ruudusta, niin ainoa järkevä lähestymistapa on lyödä kamera kunnolla kiinni. Tämä kuva syntyi lopuksi seitsemästä eri ruudusta. Kasaaminen on helppoa, kun kaikki ruudut ovat jo valmiiksi kohdakkain.

askdcnkajsdnc

Tällaisten ruutujen yhdistely on helppoa…

Molempien persoonien lisäksi kannatti kaiteet, portaat ja eri seinät valaista palasina omille ruuduillen, silloin sai jättää kompromissien tekemisen kuuden euron pizzerioihin. Pärjääpä reissussa vähemmillä salamoillakin, jos ei tarvitse valaista koko kuva-alaa kerrallaan.

adfasdfsdf

(Kuvat: Jenni Laine)

En voi kyllin korostaa mallin merkitystä kokonaisuudessa. Nimittäin Saija (Sasetar) harrastaa vaatteita (ja kaikenlaista muutakin, lukekaa neidon sivuilta itse) ja oli upeaa kun sai vaan ihastella vaatekokonaisuuksia, meikkaamisen helppoutta sekä poseja. Aina kannattaa tuntea mallit sen verran hyvin, että vaatekaapin sisällöstä on jo keskusteltu.

(Kuva: Jenni Laine)

(Kuva: Jenni Laine)

Kiitos Janne Mönkkönen ja Sokos Hotelli Tammer loistavista puitteista, Jenni Laine assaroinnista ja ”making of” -kuvista, sekä Saija vaatekaapistasi, siveltimistäsi sekä posettamisesta.

Ja pakko on hehkuttaa eilen ja tänään vietettyjä Suomen Ammattivalokuvaajat Ry:n syyspäivien tähtivierasta André Botoa. Mies on ihan äijä erityisesti kuvankäsittelyssä, käykää penkomassa sivut jos että ole sitä jo aiemmin tehneet.

Älkääkä piilotelko persoonianne!

AperDude

HIEDANRANNASSA SEIKKAILEMASSA

Hiedanranta on Tampereen kaupungin omistama, tällä hetkellä suljettu alue, jota pääsee näkemään vain avoimien ovien aikana, tai jonkun muun tilaisuuden yhteydessä. Tuolta rantatontilta löytyy kaikenmoisia rakennuksia aina tehtaista kartanoon, ehkä paljoa peitellyt innostustani kun sain kuvausluvan paikkaan. Niinpä pakkasin auton täyteen tavaraa ja painuin neljän mallin, sekä assarin kanssa eilen seikkailemaan…

Meillä oli käytössä kartano ja yksi tehdasrakennus, Hiertämö nimeltään. Kumpikin rakennus oli satunnaisia huonekaluja ja tavaroita lukuunottamatta tyhjä. Lähtökohta oli tehdä jokaisesta mallista kaksi kuvaa, toinen julkiseen käyttöön ja toinen odottamaan mahdollista käyttöä ensi vuoden sarjaani.

Iso tila mahdollistaa paljon. Kartanoon olin lainannut Elinchromen Litemotivin, teltan joka on halkaisijaltaan 190 cm ja syvyydeltään 120 cm, eli täysin järkyttävän kokoinen vempele. Syvyyden ansiosta valo on suunnattavissa, vaikka hajoittajilla varustettena valo on pehmeää. Tämä vekotin pitäisi jokaisella kuvaajalla olla, mutta keskimääräiseen suomalaiseen studioonkaan laite ei helpolla mahdu. Lopputulos vaan on komeaa nähtävää… Tollanen nyt vaan on saatava… Ja kuvausta helpotti taas sekin, että käytössä oli vain akkulaitteita, eli Elincan Ranger ja kasa Quadroja. Ranger riitti hyvä Litemotivin kanssa, Quadrat kaiken muun kanssa.

Tehdassalissa koon edut huomasi vielä kartanoakin paremmin. Toki laajakantilla on melkein kaikki aina terävää, mutta esim Nikonin 85 millisellä kuvattaessa kun malli on kaukana taustasta, saa aikaan todella upean pehmeää taustaa. Ja aivan liian harvoin pääsee käyttämään 200m f2 lasia, mutta täällä sekin onnistui näppärästi.

Tehdassalin rähjäisyys ja kartanon mahtipontinen arkkitehtuuri inspiroivat kyllä sikana, vaikeinta oli ottaa iisisti ja keskittyä tekemään ennemmin pari asiaa kunnolla kuin kuvata jokaisella kulmalla ”ihan makee” juttu. Yleensä teenkin vain yhden kuvan kerrallaan, mutta toki tällaisen erityisen kuvauspaikan ansiosta malleja oli nyt mukana neljä.

Kuvauksen jälkeen jäin taas ihmettelemään sitä, kuinka helposti suljui koko kuuden tunnin rupeama, vaikka aikataulutus on tiukka. Pääsin siis taas itseäni parempaan seuraan ja haluankin kiittää Tampereen kaupunkia & Riina Pulkkista, Nooraa, Katieta, Saijaa, Mariannaa ja taas kerran kaiken kantanutta Markkua! Teidän ansiostanne minulla riitti kirsikoita poimittavana!

Ja joskus myöhemmin sitten lisää ruutuja näytille…

AperDude

JAMES BOND, LUENTOJA JA TUNTEITA

Viime maanantaina olin Rajalan Postitalon liikkeessä pääkaupungissamme valehtemassa joukolle kuvaajia. Showni liittyi Nikon Ambassadoorien Pro kiertueeseen, jota kiskottiin ympäri Suomen eri Rajaloiden liikkeissä. Jäin taas kerran kelaamaan, mistä luennoissa pitäisi olla kysymys ja mistä vastaus?

Jämptihän on näin, että AINA KUN KOHTAAT UUDEN IHMISEN NIIN SINÄ VALITSET, MITÄ TUNTEITA TUO TOINEN IHMINEN KOKEE. Ensimmäisen kolmen sekunnin päästä jokainen sinut ensi kertaa kohtaava tyyppi on päättänyt tiedostamattaan, mitä hän sinusta ajattelee. Ja tuota ensivaikutelmaa on todella työlästä muuttaa. Tämä faktahan saattaisi teoriassa kuulostaa pelottavalta, mutta tosi asiassa se on siunaus. Sinä siis saat valita, miten sinut koetaan. Voit täysin päättää millaisen tunteen synnytät uuteen ihmiseen.

Luonnollisesti jos olet työssä asiakaspalvelijana tai vaikkapa luennoimassa tuo tunne on erittäin tärkeää. Jokaisen esitelmäni alussa haluan tietoisesti synnyttää kokemuksen painottaen tiettyjä asioita ja ehdottomasti välttäen toisia. Ensinnäkin haluan ensimmäisellä lauseellani herättää porukan. Lause saa olla oikea viisaus tai se voi olla vaikkapa hauska heittokin, mutta joka tapauksessa uutiskynnys pitää ylittää samalla sekunnilla, kun suun aukaisee. Silloin läsnäolijoilla on tunne, että kannattaa olla hereillä, tuo heppu voi sanoa jotain tärkeää ja mikään ei saa mennä ohi. Toinen asia jonka haluan tehdä heti selväksi on se, että en säilytä rautakankeani perseessä. Toisin sanoen, vaikka käsiteltäisiinkin asiaa kunnolla ja kovaa, ei ole tarkoitus olla rypyt otsalla. Vielä kolmas asia, jonka haluan läsnäolijoiden kokevan on se, että kanssani voi vuorovaikuttaa huutelemalla asiattomuuksia ja kysymällä asiallisia. Itse en voi sietää luennoitsijoita, jotka alussa osoittavat, etteivät he ole kunnioittaneet läsnäolijoita lainkaan valmistautumalla kunnolla tilanteeseen. Tämänhän huomaa ”mitähän me teidän kanssa tehtäisiin” -tyylisistä kommenteista. Ja ”anteeksipyytäjät” ovat yhtä suuria luusereita ”täs nyt vaan vähän katotaan tällasta” -kommentteineen. Ulkolukijat (jotka eivät osaa kääntää asiaa kysymysten mukaan) ja luokkaantujat (kriittisistä kysymyksistä ärsyyntyvät) myös voisi viedä lavalta saman tien navetan taakse.

En väitä olevani mikään esiitymisen ammattilainen, mutta oltuani itse valtaisassa määrässä erilaisia esiintymistilanteita olen seurannut omia reaktioitani ja nyt onkin helppoa yrittää välttää niitä asioita, joita itse on vihannut tai joista on nukahtanut. Tämäkin on asennelaji ja jos kunnioittaa yleisöä ja tiedostaa että kyseessä on ESIINTYMINEN eikä oraakkelin minareetistä ulkolukema peritotuus, monet asiat loksahtaa kohdalleen automaattisesti. Esiintyjä on yleisöä varten, eikä päin vastoin…

James Bondin tekijätiimi on jo ennen syntymääni tajunnut oikean juonen kaaren. Ensin pitää täräyttää nopeasti hole-in-one, sen jälkeen mennään tasaisesti kohoavaan juonenkaareen ja lopussa vetäistään homma pakettiin ja ympyrä sulki kliimaksin omaisesti. Tätä kannattaisi (mielestäni) jokaisen höpöttelijän käyttää. Minä ainakin teen tätä jatkuvasti…

Vaikka osannen puhua, niin tiedostan puutteeni visuaalisessa mielessä, joten tilanteen aina niin salliessa haluan kunnioittaa yleisöä myös rahtaamalla paikalle mallin. Kun yksi ihminen on saapunut paikalle vain ollakseen demoissa yleisöä varten poseeraamassa, rupeaa paketti olemaan kasassa. Ääntäni voi jaksaa kuunnella, jos silmiä saa lepuuttaa omasta sukupuolestani vastakkaisesssa olennossa. Rajalan kekkereissä mukani oli upea Shadow Self, käykää kurkkaamassa neidon sivut TÄSTÄ.

lksdjlfkjsal

Silloin kun malli ja viisastelija eivät voi mennä sekaisin, on rekrytointi onnistunut…

Mallin lisäksi paikalla oli myös asiantuntijat Jyrki Tuppurainen Nikonin ja Kai Toivakka Elinchromen maahantuojilta, joten vekottimia oli räplättävänä vähän enemmänkin. Emme kuitenkin eksyneet täysin laitehulluuteen, vaan kyllähän perimmiltään pyörittiin valolla muotoilemisen ympärillä. Jotkut asiat ei onneksi muutu ja valo on yksi niistä. Onneksi jotkut asiat muuttuvat ja siitä olen tyytyväinen, että pensseli on tämä päivänä muuttunut kameraksi. Sudin kanssa kun meikäläiseltä olisi jäänyt leipä tienaamatta…

Olen vakuuttunut, että parissa tunnissa ei kukaan voi oppia elämän peritotuuksia tai edes loistavaksi kuvaajasi, mutta jostain uudesta pystyy kyllä inspiroitumaan. Jaa-a, mitähän uutta sitä seuraavaksi opettelisi itse….

AperDude

 

KESÄILTOJEN SEIKKAILUJA

Vaikkei tämä kesä ole sopinut kesän viettoon, on kuvaukseen sopivia kelejä ollut hyvin. Keikkalaitteistoani onkin tullut hiottua ja se rupeaakin olemaan kuvaajaa paremmassa trimmissä. Laitan siitäkin sanasen jossain vaiheessa tänne jakoon, mutta vilkaistaan nyt Tiina Rikalaa, jonka kuvasin kesäkuun lopussa Tampereella Arboretumissa.

Tiinankin bongasin taas naamailukirjasesta ja malleilun lisäksi neidolla on sellainen erikoisuus, että hän suunnittelee ja valmistaa lateksivaatteita. Joten kuvissa olevat mekko & sukat ovat omaa tuotantoa. Lateksi kiilto on kieltämättä loistojuttu kuvauksissa!

Laitteet: Nikon D810 + 200mm f2 & Elinchrom Quadra

Laitteet: Nikon D810 + 200mm f2 & Elinchrom Quadra

Ulkona kun kunnon hirsipuujalustan käyttö on lähinnä toivotonta, niin haluttaessa tämän kaltaista valoa suoraan ylhäältä mallin kasvoille, on assari täysin pakollinen. Markku pitää tässä yhtä Elincan Quadra välähdyspäätä 18 cm kuupalla varustettuna lähellä mallia kasvojen yläpuolella. Perspektiivin halusin voimakkaasti litistyväksi, joten käytössä oli kiinteä 200-millinen.

Kuten tämän vuoden monista kuvauksista, niin tästäkin setistä jää yksi ruutu odottamaan tulevaa näyttelyä.

Kuva: Markku Rintala

Kuva: Markku Rintala

 

Kuva: Markku Rintala

Kuva: Markku Rintala

 

Kuva: Markku Rintala

Kuva: Markku Rintala

Kiitos Tiina!!! Ja kiitos Esa assaroinnista ja Markku kuvista!!!

AperDude

BALETTIA SILMILLE…

Näin puolivahingossa Tampereella Joutsenlammen venäläisten ammattilaisten esittämänä. En tullut siitä hullua hurskaammaksi, mutta toki yleismaailmallinen kaunis liikkeen kieli otti silmään herättäen ideoita kuviin. Ja sitten kun tuttavapiiristä löytyi balettia harrastanut neito, niin eipä muuta kuin studiolle…  

Tässä on taas klassinen esimerkki siitä, kuinka kuva voi lähteä koneella eri suuntaan kuin alkuperäinen suunnitelma. Annella oli tossujen lisäksi vaaleanpunainen tyllihame ja mustaa kangasta yläkropan ympäri ja ajattelin tehdäkin taustasta ehkä karuhkon/tumman, ehkäpä viedä tanssijan oopperan pelkistetyllä lavalle. Kun sitten sain valitun ruudun photoshoppiin, niin heti ensimmäisenä meikäläiselle tuli pakottava tarve heittää kuvaan punaista kangasta. Ja kangasta sitten tulikin laitettua kunnolla, diagonaalisesti Annen edestä ja takaa, yli ja ympäri.

asdfasdf

GEAR: Nikon D810 + 24mm f2.8 & Elinchrom salamat

Tuleva näyttelysarjani käsittää vain tietyn kokoisia sekä suuntaisia kuvia ja siksi varmaan tällaiset erilliset kuvat rajaan aika usein neliöiksi. Tämä muoto kun viehättää minua kieltämättä aika paljon. Ja jotenkin olen huomaavinani sellaisenkin omituisuuden, että mitä syvemmällä olen fossiliudessa, niin sommittelussa liikun enemmän kuin ennen keskustapainotteisessa maailmassa. Eli tein kuvasta neliön, punainen kangas halkaisee kuvan diagonaalisti, hieman epäterävät kultaiset koristeet toiseen suuntaan diagonaalisti ja tummanpuhuvasta ympäristöstä nousee Anne vaaleine ihoineen ja hiuksineen esiin. Tausta on jälleen Pariisin matkan arkistosta. Sitä paikkaa voin suositella kuvauskohteena, mutta en paikallisten ystävällisyyden johdosta. Noh, eipä meikäläistäkään suositeltaisi vierailukohteeksi inhimillisyyteen tutustumiseen, luulen…

KIITOS MARIKA KIVIHARJU STUDION LAINASTA!!!

Eilen olin kuvaamassa yhden Tampereen upean kirkon pihalla Iirivaa. Olin tyylikkäässä rivissä kirkon, roskiksen ja mallin kanssa. Tästä setistä muutama sananen sitten kahden viikon päästä tällä samalla kanavalla…

asdfasdf

Hikoilkaa hyvin!

AperDude

 

HYVÄT NAISET JA HERRAT: GINGER ALE!!!

Aiemmin tuli tehtyä kuvaukset yleensä yksin ”eitartteauttaa” mentaliteetilla. Nyttemmin olen nauttinut silloin kun on assareita lähtenyt mukaan leikkimään ja töitä on voinut tehdä isommalla porukalla. Toissa viikolla päätettiinkin pitää hauskaa kolmen kuvaajan ja yhden mallin kesken. Rumia ammattilaisia itseni lisäksi edustivat Juha Harju sekä Petri Olli ja malliksi ilmaantui GINGER ALE

Ginger Ale oli mallina meikäläiselle uusi tuttavuus ja kuten nykyään lähes aina, uudet ihmiset löytyvät facebookin ihmeellisestä rinnakkaismaailmasta. Nähtyäni neidosta muutaman kuvan olin vakuuttunut hänen kyvystään heittäytyä ja siksi huhuilinkin mahdollisesta kiinnostuksesta posettamaan joukolle karvaisia kuvaajia. Itseäni lukuun ottamatta kaikki kun asuvat Seinäjoella, niin siellä myös kuvattiin (huolimatta paikallisen keskustan visuaalisen silmän tuhoavasta arkkitehtuurista).

 

sfsdfsdf

Joskus on vaan pakko tehdä kaikki vastoin oppeja ja järjen ääntä. En osaa edes selittää miksi, mutta tällä kertaa oli pakko jättää kasvot arvoitukseksi…    (Nikon D810 + 14-24 mm f2.8)

Olimme sopineet mallin kanssa kolme tyylilajia/tunnelmaa, johon Ginger omaehtoisesti kaivoi vaatekaapistaan sopivat varusteet. Ja kieltämättä ammattilaisen ottein sujui poseerauksen lisäksi myös vaatteiden vaihto imurin kokoisen auton takapenkillä. Jokainen kuvaaja pääsi siis tekemään sessionsa omalla tyylillään. Minun ”koodisanani” oli SYNKKÄ. Ja olin kyllä totaalisen innoissani kombinaatiosta mikä syntyi mallin lookista ja ruosteen sävyissä uiskentelevasta lastauslaiturista.

 

sfdfsdf

Halusin tappaa vallitsevaa valoa mahdollisimman paljon ja auringon paistaessa en päässytkään käyttämään täyttä aukkoa. Mutta huolimatta himmentämistarpeesta tekee 200-millinen upean pehmeyden epäterävyysalueelle myös aukolla f7,1.   (Nikon D810 + 200mm f2)

Heittäytymiskyky ja asenne ratkaisee usein kaiken ja niin myös posettamisen. Oli taas käsittämättömän helppoa kerätä kirsikat kakusta kun ohjeistin idean raamit ja malli hoiti liikumisen osaansa eläytyen kympillä. Eikä kyllä ihme, koska burlesque & pin-up kuuluvat neidon harrastuksiin.

asdasd

On useampiakin syitä kuin vain ulkonäkö etten ole malli vaan valokuvaaja. Notkeus on yksi mainitsemisen arvoinen minulta puuttuva ominaisuus…  (Nikon D810 + 14-24mm f2.8)

Oikeasti joskus ihmettelen itsekin kuinka yksinkertaista on ottaa hienoja kuvia. Hyvä malli ja hyvät kamat tekevät jo paljon…   😉

sdfdfdsf

Kun tehdään töitä porukalla, niin huono huumorintaju auttaa merkittävästi.

Valoarsenaalina oli käytössä 5 kpl Elinchromen Quadra akkuja ja A-välähdyspäitä varjoilla ja kennoilla varustettuna. En koskaan lakkaa ihmettelemästä laitteiden keveyttä ja pientä kokoa ominaisuuksiin nähden. Tunnustan ylpeänä olevani varusteurheilija, viidellä flässillä kun saa mallin muotoiltua ja kaivettua esiin melkoisen upeasti. (Tästä pääset valmistajan sivuille.)

Kuten jo aiemmin olen todennut, meissä pohjalaisissa miehissä on sekin hyvä puoli, että meitä ei sekoita koskaan malleihin kuvaustilanteessa.

Jokunen ruutu tältä keikalta jää salaa odottamaan jonkun unettoman yön inspiraatiokäsittelyä ja tulevaisuuden mahdollista julkaisua. Kiitos Juha, Pete ja ennen kaikkea Ginger Ale! Kelpais ottaa uusiksi… 🙂

AperDude

SALAMOIDEN KESYTTÄJÄ

Kuluneena kesänä kävin toisenkin kerran Helsingin tuomiokirkolla kuvaamassa. Kirkkojen majesteetillisuus kieltämättä kiehtoo minua ja missäs saisikaan enemmän turistiyleisöä pällistelemään tekemisiään kuin maamme pääkaupungissa.

Jotkut kengät kannattaa pukea vasta kiipeämisen jälkeen.

Jotkut kengät kannattaa pukea vasta kiipeämisen jälkeen. (Kuva: Markku Rintala)

Oman kuvaamiseni kannalta on elintärkeää, että Suomesta löytyy joukko inspiroivia malleja, joiden vahvuuksiin ei kuulu itsesuojeluvaisto. Bongasin mallikseni Nea Petäsnoron jälleen naamakirjan ihmeellisestä maailmasta ja pyysin hänet pylvään nokkaan kesyttämään salamoita. Kuten näistä kuvista voitte todeta, on Neepun olemus juuri uskottava luonnonvoimien kahlitsijana… 😉   Käykääs tsekkaamassa myös Neepun facesivut…

Käynnissä mallin telepaattinen ohjelmointi.

Käynnissä mallin telepaattinen ohjelmointi. (kuva: Markku Rintala)

Ideaani tarvin salamoita ja niitä kuvattaessa saattaisi kastua, joten kysäisin nuoruudenkaveriltani ja pitkäaikaiselta luontokuvauksen harrastajalta Alpo Syväseltä löytyykös hänen arkistoistaan minulle luovutettavia salamakuvia. Ja hetkistä myöhemmin sainkin juuri sopivat salamat. Kiitos Alpo! Alpon kuvia löytyy täältä.

lksadlkfjlaskjfd

Polvi maassa lenkkarit jalassa kuvaamassa on merkittävästi tukevampi olo kuin ”kóstajasaappaissa” pylvään nokassa karjumassa. Luulen. (Kuva: Markku Rintala)

Jälleen oli laajakantti tarpeen, joten käytössä oli 17-35mm f2.8 D810een kiinnitettynä. Quadrat hoiti valaisun vallitsevan valon lisäksi ja jossain vaiheessa höpöttelenkin noista uskomattoman kevyistä vempeleistä sitten erikseen lisää.

 

lkjlkj

Varsinaista käsittelyä en ole vielä edes aloittanut, joten tämänkin lopullisen kuvan näette vasta kun unettomia hotelliöitä on kertynyt riittävän monta.

Jälleen haluan esittää kiitokseni Nean lisäksi myös loistavalle tiimille: mukana tekemässä oli Pauli Juppi, Markku Rintala ja Jarkko Piipari. SUURKIITOKSET!

AperDude

VAMPYYRIN, LEPAKON JA NAISEN HYBRIDI

Mitäs siitä syntyy jos mallikin on valokuvaaja ja assarina kolmas? Ei ainakaan mitään älyllistä…

Tämä työ pitää nöyränä.

Tämä työ pitää nöyränä. (Kuva: Jarmo Glader)

Elettiin heinäkuun alkupuolta ja sain houkuteltua Heidi Järven kamerani ruuaksi. Heidi kuuluu myös siihen joukkoon, jonka kuvasin jo nykyiseen ANTI-GRAVITY WOMEN sarjaan, mutta kuva ei pysy sarjan seuraavassa vaiheessa. Halusin kuvata tällä kertaa Heidiä ihan pää ylospäin, viimeksi kun poseeraaminen hoitui köytettynä pää alaspäin.

Kun huolto toimii pysyy malli tyytyväisenä.

Kun huolto toimii pysyy malli tyytyväisenä.

En tiedä mikä fiksaatio meikäläiselle on kehittynyt raunioihin (johtuukohan aamusin vessan peilistä löytyvästä taideteoksesta), mutta Vaasasta löytyvät Marian kirkon rauniot olivat itseoikeutettu kuvauspaikka. Ja rakennukset vielä lisääntyivät hieman Ruotsissa kuvaamistani luostarin jämistä. (Jos joku näkisi normaalit lomakuvani joskus, saisin luultavasti pakkolähetteen hoitoon.)

asldkfjlkajsf

Heidi näyttää pelottavan luontevalta siipien kera. Alan epäillä hänen elävän jonkinlaista kaksoiselämää, mistä me kuolevaiset emme tiedä mitään.

Ja fiksaatioista puheen ollen, kiiltävä pvc kiiltävän nahan kanssa saappaissa ja muissa asusteissa kieltämättä saa aikaan melko voimallisia kontrasteja. Tässä kuvassa tullaan liikkumaan mustasta ja tumman sinisestä värimaailmassa vain ihon noustessa esiin.

Tälle olennolle ei parane soittaa suuta. Odottakaapas vain julkistusta…

AperDude

KÄSILLÄ SEISONTAA JYRKÄNTEEN REUNALLA

Ritva Rantala on yksi niistä malleistani, jonka kuva ei jää sarjan uuteen versioon. Kaikki kuvaamani mallit olivat niin loistavia, että kuvaisin heidät mieleläni uudestaan, mikäli näin käy. Ritva kuuluu siihen pienilukuiseen ryhmään ihmisiä, jotka osaavat vastustaa painovoimaa ihan kirjaimellisesti. Siitäpä syntyi idea jyrkänteen kesyttämisestä, käsillä seisontaa kuolemaa halveksuen.

Ritva saapui heinäkuun alussa Ruotsista viettämään lomaa Vaasaan. Niinpä pakkasin autoon laitteet, mallin ja assarit Marian ja Rebecan. Starttasimme pari tuntia ennen kuvaushetkeä etsiäksemme täydellisen kiven käsillä seisontaan.

Jo alkuverryttely kipeytti pelkästä katselusta omat lihakseni.

Jo alkuverryttelyn katsominen kipeytti omat lihakseni.

Ihan yksinkertaista ei sellaisen kiven löytäminen ollut, jonka päällä voi suhtkoht turvallisesti majailla jalat ylöspäin koska minun vielä piti pystyä kuvaamaan alhaaltä ylös siten, että taustalla on vain taivasta ja aurinko osuu Ritvaan takaviistosta. No loppujen lopuksi kivi löytyi käsittämättömän upeasta ympäristöstä, taustalla loikoili nimittäin raippaluodon silta. Suorastaan harmitti, ettei sitä lopullisessa kuvassa voi käyttää.

dfghju

Melko vaikuttavia kuvia syntyi ”making of” kuvistakin… (Kuvat: Maria Rönnqvist)

Alusta astihan minulle oli selvää, että korkean kallion RItvan alle kuvaan erikseen sen mukaan, millainen kuva (missä valossa ja missä kulmassa) tehtiin nyt ensimmäisellä kerralla. Kallion olen löytänyt Lempäälästä ja sen käyn kuvaamassa kunhan oikeaan vuorokauden aikaan on oikenlainen ilma. Kuvien yhdistämisen luonnollisuuteen kun eniten vaikuttaa nimen omaan kuvakulma, perspektiivi ja saman kaltainen valaistus.

 

Löydätkö kuvasta assarin?

Löydätkö kuvasta assarin? (Kuva: Maria Rönnqvist)

Tällaiset kuvauksen ovat niitä, joissa on parempi tietää mitä tekee. Mallin ei ole mahdollista olla vinolla kivellä kovin kauaa juuri tietyssä asennossa, eikä ottaa asentoa useasti. Ranger Quadran -akkujen latautumisaika täydellä teholla paukutellen on myös jo muutaman sekunnin, joten kovin montaa ruutua ei edes ollut mahdollista ottaa. Onneksi tarvinkin vain yhden täydellisen ruudun. Käytin Nikonin D800sta ja 24-70mm f2.8 putkea 24-millin asennossa. Vastavaloon kuvattaessa Nikonin ammattilaseissaan käyttämä nanokidepinnoite on yksinkertaisesti loistava.

Hienoista kunnioituksen puutetta olin mallin ja assareiden puolesta huomaavinani kuvaajaa kohtaan.

Hienoista kunnioituksen puutetta olin mallin ja assareiden puolesta huomaavinani kuvaajaa kohtaan. 😉

Tämän moisessa ympäristössä ja tällaisella tiimillä kelpaa olla liikenteessä. Ja nyt kärsivällisyyttä kehittävää kallion kuvaamiseen sopivaa keliä odotellessa…

AperDude