JAMES BOND, LUENTOJA JA TUNTEITA

Viime maanantaina olin Rajalan Postitalon liikkeessä pääkaupungissamme valehtemassa joukolle kuvaajia. Showni liittyi Nikon Ambassadoorien Pro kiertueeseen, jota kiskottiin ympäri Suomen eri Rajaloiden liikkeissä. Jäin taas kerran kelaamaan, mistä luennoissa pitäisi olla kysymys ja mistä vastaus?

Jämptihän on näin, että AINA KUN KOHTAAT UUDEN IHMISEN NIIN SINÄ VALITSET, MITÄ TUNTEITA TUO TOINEN IHMINEN KOKEE. Ensimmäisen kolmen sekunnin päästä jokainen sinut ensi kertaa kohtaava tyyppi on päättänyt tiedostamattaan, mitä hän sinusta ajattelee. Ja tuota ensivaikutelmaa on todella työlästä muuttaa. Tämä faktahan saattaisi teoriassa kuulostaa pelottavalta, mutta tosi asiassa se on siunaus. Sinä siis saat valita, miten sinut koetaan. Voit täysin päättää millaisen tunteen synnytät uuteen ihmiseen.

Luonnollisesti jos olet työssä asiakaspalvelijana tai vaikkapa luennoimassa tuo tunne on erittäin tärkeää. Jokaisen esitelmäni alussa haluan tietoisesti synnyttää kokemuksen painottaen tiettyjä asioita ja ehdottomasti välttäen toisia. Ensinnäkin haluan ensimmäisellä lauseellani herättää porukan. Lause saa olla oikea viisaus tai se voi olla vaikkapa hauska heittokin, mutta joka tapauksessa uutiskynnys pitää ylittää samalla sekunnilla, kun suun aukaisee. Silloin läsnäolijoilla on tunne, että kannattaa olla hereillä, tuo heppu voi sanoa jotain tärkeää ja mikään ei saa mennä ohi. Toinen asia jonka haluan tehdä heti selväksi on se, että en säilytä rautakankeani perseessä. Toisin sanoen, vaikka käsiteltäisiinkin asiaa kunnolla ja kovaa, ei ole tarkoitus olla rypyt otsalla. Vielä kolmas asia, jonka haluan läsnäolijoiden kokevan on se, että kanssani voi vuorovaikuttaa huutelemalla asiattomuuksia ja kysymällä asiallisia. Itse en voi sietää luennoitsijoita, jotka alussa osoittavat, etteivät he ole kunnioittaneet läsnäolijoita lainkaan valmistautumalla kunnolla tilanteeseen. Tämänhän huomaa ”mitähän me teidän kanssa tehtäisiin” -tyylisistä kommenteista. Ja ”anteeksipyytäjät” ovat yhtä suuria luusereita ”täs nyt vaan vähän katotaan tällasta” -kommentteineen. Ulkolukijat (jotka eivät osaa kääntää asiaa kysymysten mukaan) ja luokkaantujat (kriittisistä kysymyksistä ärsyyntyvät) myös voisi viedä lavalta saman tien navetan taakse.

En väitä olevani mikään esiitymisen ammattilainen, mutta oltuani itse valtaisassa määrässä erilaisia esiintymistilanteita olen seurannut omia reaktioitani ja nyt onkin helppoa yrittää välttää niitä asioita, joita itse on vihannut tai joista on nukahtanut. Tämäkin on asennelaji ja jos kunnioittaa yleisöä ja tiedostaa että kyseessä on ESIINTYMINEN eikä oraakkelin minareetistä ulkolukema peritotuus, monet asiat loksahtaa kohdalleen automaattisesti. Esiintyjä on yleisöä varten, eikä päin vastoin…

James Bondin tekijätiimi on jo ennen syntymääni tajunnut oikean juonen kaaren. Ensin pitää täräyttää nopeasti hole-in-one, sen jälkeen mennään tasaisesti kohoavaan juonenkaareen ja lopussa vetäistään homma pakettiin ja ympyrä sulki kliimaksin omaisesti. Tätä kannattaisi (mielestäni) jokaisen höpöttelijän käyttää. Minä ainakin teen tätä jatkuvasti…

Vaikka osannen puhua, niin tiedostan puutteeni visuaalisessa mielessä, joten tilanteen aina niin salliessa haluan kunnioittaa yleisöä myös rahtaamalla paikalle mallin. Kun yksi ihminen on saapunut paikalle vain ollakseen demoissa yleisöä varten poseeraamassa, rupeaa paketti olemaan kasassa. Ääntäni voi jaksaa kuunnella, jos silmiä saa lepuuttaa omasta sukupuolestani vastakkaisesssa olennossa. Rajalan kekkereissä mukani oli upea Shadow Self, käykää kurkkaamassa neidon sivut TÄSTÄ.

lksdjlfkjsal

Silloin kun malli ja viisastelija eivät voi mennä sekaisin, on rekrytointi onnistunut…

Mallin lisäksi paikalla oli myös asiantuntijat Jyrki Tuppurainen Nikonin ja Kai Toivakka Elinchromen maahantuojilta, joten vekottimia oli räplättävänä vähän enemmänkin. Emme kuitenkin eksyneet täysin laitehulluuteen, vaan kyllähän perimmiltään pyörittiin valolla muotoilemisen ympärillä. Jotkut asiat ei onneksi muutu ja valo on yksi niistä. Onneksi jotkut asiat muuttuvat ja siitä olen tyytyväinen, että pensseli on tämä päivänä muuttunut kameraksi. Sudin kanssa kun meikäläiseltä olisi jäänyt leipä tienaamatta…

Olen vakuuttunut, että parissa tunnissa ei kukaan voi oppia elämän peritotuuksia tai edes loistavaksi kuvaajasi, mutta jostain uudesta pystyy kyllä inspiroitumaan. Jaa-a, mitähän uutta sitä seuraavaksi opettelisi itse….

AperDude

 

Mainokset

KESKI-IKÄINEN ON TERVE KUN?

Olisi hienoa, jos keski-ikäisenäkin tietäisi olevansa terve silloin kun leikkii. Eilis iltana en tuntenut oloani normaaliksi saati sitten terveeksi Kruunupyyn hiekkarannalla Hästössä. Lasten mielestä olin varmaan hauska setä, mutta aikuiset näyttivät harkitsevansa sisältä pehmustetun pakettiauton ja pitkähiaisen valkoisen nahkatakin tilaamista minulle. 

Olettekos törmänneet Warhammer pienoismalleihin? En edes ymmärrä mitä kaikkea nykylapset tuolla sarjalla tekevät, mutta itse tykästyin sarjassa oleviin raunioihin. Ai miksikö? Osa juontaa juurensa varmaan lapsuudestani, jolloin iso osa leikeistäni oli pelkästään mielikuvitukseni varassa toimivia. Ja toinen osa sitten varmaankin johtuu siitä, etten pääse livenä kuvaamaan niin paljoa raunioita, kuin haluaisin.

mnkmn

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, voiko moisen hankkimani kirkon raunion käsitellä uskottavaksi ihmisellä lisättynä. Eikäpä tietämättömyys paljoa haittaa, koska ihan kohta tiedän vastauksen tähän. Kävin siis rannalla (lue autiomaassa) kuvaamassa ruutuja, joilla saan pienoismallien soveltuvuudesta valokuvassa kaiken tarvittavan tiedon.

Pohjalle jätesäkki ja kolme laudanpalaa, jonka päälle pienoismalli. Sen ympärille mökkipihasta tuodut sepelit (lue kalliolohkareet).

snkjnvkjsf

Työn määrä käsittelyssä tulee epäilemättä olemaan massiivinen, että esim seinät saa kivestä tai tiilestä rakennetun näköiseksi. Joka tapauksessa alaviistosta laajakantilla kuvattaessa rupeaa parikymmentäsenttinenkin lelu näyttämään isohkolta.

Kas niin, jonain unettomana yönä sitten tuijotan tätä käsittelyhaastetta silmästä silmään. Jos homma onnistuu, tulen luonnollisesti täällä jossain vaiheessa lopputuloksen näyttämään. Ja jos homma ei toimi, niin pyrin vaikenemaan moisen pelleilyn kuoliaaksi. Eihän tokikaan kukaan vakavasti otettava ammattilainen moista pelleilyä harrastaisi. Ainakaan asianmukaisella lääkityksellä oleva.

Ihan vaan vinkiksi, rikkokaa joku raja.

AperDude

PS. Sori muuten Samuli, mun tarttee viedä kamera puhdistettavaksi.