SUURISSA KÄSISSÄ PIENI ON VIELÄ PIENEMPÄÄ!!!

En yleensä kerro julkisesti etukäteen mitä jossain vaiheessa tulevaisuutta tulen tekemään, mutta teen tällä kertaa poikkeuksen. 

Tein joitakin vuosia sitten järjestelmän eräälle isolle autoja myyvälle yritykselle. Se käsitti kuvauspaikan, valaisun ja laitteiden suunnittelun niin, että heidän oma henkilökuntansa (alihankkijat mukaan luettuna) pystyisi rakentamaan kuvauspaikan ja hoitamaan kuvauksen ammattimaisesti ilman ammattilaisen päivittäistä läsnäoloa. Tarve hyviin autokuviin on markkinatilanteen muovaamaa siten, että jo netissä tehdään etukäteen valintaa, jonka mukaan valitaan liike johon lähdetään lompakon kanssa tsekkaamaan pitävätkö kuvat paikkaansa. Ja siitähän alkaa varsinainen vaikutusmahdollisuus, eli myyntipersoonien sadan metrin MM-kisat…

Kapalevy toimitti hyvin valkoisten seinien, lattian ja katon roolia.

Kapalevy toimitti hyvin valkoisten seinien, lattian ja katon roolia.

Kun lähdin rakentamaan päässäni valaisua, niin hoidin homman maalaisjärjellä siten, että kun isojen autojen kanssa leikkiminen vaatii liikaa tilaa, niin testit kannatti tehdä pienoismalleilla. Huvittaa ja totta on se, että kunhan auto ja valot pienenevät suunnilleen samassa suhteessa, niin jälkihän on (melkein) identtistä. Joten on tarkoituksen mukaista tarkistaa suunnitelmansa keittiönpöydällä… Ja ainahan olet niin hyvä, kuin sinä ja kaikki ystäväsi ovat yhteensä. Joten kiitos Matti J. Kalevalle, jonka kanssa sain tuolloin pyörittää joka asian päässäni etukäteen…

Tällaista jälkeä voi tehdä helposti ja nopeasti.

Tällaista jälkeä voi tehdä helposti ja nopeasti, kunhan pohjatyöt on tehty. Autoa ei ole käsitelty lainkaan lukuun ottamatta etuvalojen vaalentamista.

Järjestelmä lähti siitä, ettei valoja joudu siirtämään, joten tietenkin jo sen takia joutui kompromissien kanssa silmikkäin. Päivätyössäni kun olen tekemisissä koulukuvausten kanssa, niin olen oppinut huomioimaan (omasta ja äitini mielestä) myös sen, paljonko mitäkin ruutua rakennettaessa on aikaa. Varsinkin Suomessa juuri tuo aika on rahaa, joten jos aikoo pitää nokkansa pinnalla niin kellottamisen taito on pakollista. Ja autojen kuvaukseen oli myös mahdollista käyttää vain vähän aikaa koslaa kohti.

Tämä kuva on kuvattu sellaisenaan uimarannalla. Vain yksi puu on kuvasta poistettu ja sinne on lisätty malli ja taivaanrannan talot. (Malli: Mary The Red Ruby)

Tämä kuva on kuvattu sellaisenaan uimarannalla 17-millisellä polttovälillä. Vain yksi puu on kuvasta poistettu ja sinne on lisätty malli ja taivaanrannan talot. (Malli: Mary The Red Ruby)

MQEP-sarjaani halusin myös pystyä leikkimään hieman normaalia lyhyemmällä terävyysalueella ja siksi kuvasinkin siihen kaksi kuvaa, joissa käytin Warhammer pelin pienoismallirakennuksia. Yllä olevan kuvan synnystähän kirjoitinkin viime vuoden elokuussa ja alla olevan kuvan ”avasin” kesäkuun Kameralehdessä.

Kesäkuun Kameralehdessähän purin MQEP-sarjani kuvia, millaisista palasista olen liikkeelle lähtenyt.

Rehellisesti sanottuna kukaan ei voisi uskoa miltä alkupalaset näyttävät. Tärkeintä on nähdä lopputulos mielessään, silloin osaa luottaa valmiiseen kuvaan yli omituisen alun… (Malli: Johanna Ristimäki)

Ja siis se tulevaisuus… Aion leikkiä vielä pienoismalleilla, en tiedä millaista jälkeä edes aion tehdä, mutta erilaiset mittakaavat kiehtovat liikaa, että jättäisin asian tähän. Joten, perästä kuuluu…

AperDude

Mainokset

KESKI-IKÄINEN ON TERVE KUN?

Olisi hienoa, jos keski-ikäisenäkin tietäisi olevansa terve silloin kun leikkii. Eilis iltana en tuntenut oloani normaaliksi saati sitten terveeksi Kruunupyyn hiekkarannalla Hästössä. Lasten mielestä olin varmaan hauska setä, mutta aikuiset näyttivät harkitsevansa sisältä pehmustetun pakettiauton ja pitkähiaisen valkoisen nahkatakin tilaamista minulle. 

Olettekos törmänneet Warhammer pienoismalleihin? En edes ymmärrä mitä kaikkea nykylapset tuolla sarjalla tekevät, mutta itse tykästyin sarjassa oleviin raunioihin. Ai miksikö? Osa juontaa juurensa varmaan lapsuudestani, jolloin iso osa leikeistäni oli pelkästään mielikuvitukseni varassa toimivia. Ja toinen osa sitten varmaankin johtuu siitä, etten pääse livenä kuvaamaan niin paljoa raunioita, kuin haluaisin.

mnkmn

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, voiko moisen hankkimani kirkon raunion käsitellä uskottavaksi ihmisellä lisättynä. Eikäpä tietämättömyys paljoa haittaa, koska ihan kohta tiedän vastauksen tähän. Kävin siis rannalla (lue autiomaassa) kuvaamassa ruutuja, joilla saan pienoismallien soveltuvuudesta valokuvassa kaiken tarvittavan tiedon.

Pohjalle jätesäkki ja kolme laudanpalaa, jonka päälle pienoismalli. Sen ympärille mökkipihasta tuodut sepelit (lue kalliolohkareet).

snkjnvkjsf

Työn määrä käsittelyssä tulee epäilemättä olemaan massiivinen, että esim seinät saa kivestä tai tiilestä rakennetun näköiseksi. Joka tapauksessa alaviistosta laajakantilla kuvattaessa rupeaa parikymmentäsenttinenkin lelu näyttämään isohkolta.

Kas niin, jonain unettomana yönä sitten tuijotan tätä käsittelyhaastetta silmästä silmään. Jos homma onnistuu, tulen luonnollisesti täällä jossain vaiheessa lopputuloksen näyttämään. Ja jos homma ei toimi, niin pyrin vaikenemaan moisen pelleilyn kuoliaaksi. Eihän tokikaan kukaan vakavasti otettava ammattilainen moista pelleilyä harrastaisi. Ainakaan asianmukaisella lääkityksellä oleva.

Ihan vaan vinkiksi, rikkokaa joku raja.

AperDude

PS. Sori muuten Samuli, mun tarttee viedä kamera puhdistettavaksi.