PIENINTÄ JA SUURINTA

Heinäkuussa livertelin muutamista pienoismallikuvistani ja nyt vahingossa vielä törmäsin muutamaan vanhaan nukkekuvaani, niin lykätäänpä nekin julkisiksi.

Nythän voi käytännössä printata minkä kokoisia tiedostoja tahansa kankaalle. Lapualla Mainos Santala printtaa kangasta maksimileveyden ollessa tällä hetkellä 310 cm (ja toiseen suunta ei rätit lopu heti kesken). Eli siis koko riittää vaikkapa oman taustan printtaamiseen, kuten olen tehnytkin. Ennen varsinaisia tulostuksia duunailin tietenkin testit pienempinä ihan taloudellisista syistä. Joten valaisin nuken kahdella led-valolla (ja taustan yhdellä Dedolla), kiskasin kuvat kahdella eri polttovälillä (kun terävyysalueen pituudethan eivät ole samoja pygmien ja koripalloilijoiden maailmoissa).

lasldkf

Making of -kuvista näkee mittakaavan, taustan koko oli 30×60 cm. Koska nuken silmissä oli valmiiksi valopisteet, oli tietenkin pakko rakentaa valaisu nukesta nähden oikealta…

Nukkeja kuvatessa parasta lienee se, että nuket eivät kiusaannu huonoista jutuistani, tuleen syttyvistä välineistä ja muusta epämiellyttävästä häsläämisestä mitä lähelläni aina tapahtuu. On helpompaa säilyttää itsetunto korkealla elottomien mallien kanssa…

Pikkutelellä hieman litistettyä syvyysvaikutelmaa...

Pikkutelellä hieman litistettyä syvyysvaikutelmaa…

Viikonloppuna meni sitten Photokinamessut meikäläiseltä ohi sairasloman takia. Toki tuo tilaisuus on nykyään enemmän sosiaalisia kohtaamisia, kuin varsinaista uusien laitteiden esittelyä, mutta kuvaajat yhteen keräävänä tilanteena se on kovin tärkeä. Noh, joku on joskus väittänyt, että kaikkea ei voi saada, ehkä hän tarkoitti tätä…

...ja hieman kasvateltua syvyysvaikutelmaa laajakantilla.

…ja hieman kasvateltua syvyysvaikutelmaa laajakantilla.

Ja sit taidan lähteä nukkekauppaan ostamaan itselleni uuden kaunottaren…

AperDude

NIZZA, TUO AUTOJEN KAATOPAIKKA…

Tällä kertaa lomamatkalle oli erityinen ja erikoinen syy, ystäväni nimittäin päättivät mennä naimisiin Nizzassa. En edes viitsinyt naimaparilta kysyä syytä moiseen, koska epäilemättä ei mitään järjellistä syytä voi edes olla. 😉 Onneksi pukukoodiksi ilmoitettiin valkoinen paita, eikä mustaa liituraitaa…

Ranskalaiset

En väitä syvästi tuntevani ranskalaisuutta tai edes ranskalaisia ihmisiä, mutta tällä vähällä kokemuksella sijoitan heidät kartallani aavistuksen keskipisteestä barbaareiden suuntaan. Aikoinaan Pariisissa sai englanninkielisenä hyvää palvelua ainoastaan Hard Rock Cafessa. Onneksi Nizzassa ei palveluongelma ole lainkaan samalla tasolla, mutta kyllä täälläkin englantia ”osaavat” karrikoiden vain ne, jotka ovat palvelualalla ja tiedostaneet kuka heidän palkkansa maksaa. Eräs myyjä kylläkin opasti minut ystävällisesti istumaan mukavalle sohvalle hyvällä englannilla ja oli muutenkin erityisen lämmin. Hänen piirteensä viittasivat Aasialaisiin sukujuuriin ja hän oli asunut 7 kk Harjavallassa, joten tästäkään ei irtopisteitä ranskalaisille…

Kaksi superystävällistä ranskalaista kylläkin löytyi, nimittäin omistajapariskunta siitä talosta, jossa ystäväni osan seurueen kanssa asui ja meni naimisiin. Ja mainitsinko muuten, että sulhanen puhuu mm täydellistä Ranskaa? 😉 Siispä, jos puhut ranskaa, saatat tutustua ja saada hienoja ystäviä ranskalaisista. Jos puhut lähinnä suomea ja hieman kouluenglantia, näin ei pääse käymään. Joten ranskalaisissa lienee jotain samaa meidän suomalaisten kanssa, eihän meistäkään ystävää helposti saa…

Pikainen käväisy Italian puolella paljasti satunnaisotannalla, että siellä tiskin takaa löytyi suorastaan töykeää idioottiainesta, joten aiemmat hyvät kokemukseni Italiasta saivat lommon kylkeen. Lopetetaan nyt tämä kansallisuusvuodatus tähän, en pysty tokikaan meitä suomalaisiakaan kehumaan, viimeksi itseäni… Onneksi kaikki kansat ymmärtävät ainakin luottokorttia…

Lolol

Putiikkeja piisasi Nizzan kujilla…

Nähtävää

Kyllähän Nizzassa nähtävää piisaa, riippuen tietty mitä kukakin haluaa nähdä. Jos haluaa nähdä paljon ihmisiä, on kaupunki ihan loistava! Museoita, kirkkoja, hienoja talojakin on aimo läjä. Yksi leimallinen ilmiö Nizzan kaduilla on. Kun yleensä esim hissistä tyhjennetään ihmiset ennen kuin uudet pakataan tilalle, niin täällä ei ole ensin viety autoja pois, ennen kuin uudet autot ajetaan tilalle. Tämä autojen määrä yhdistettynä katujen käsittämättömään kapeuteen, täydellisen liikennevaloista piittaamattomiin jalankulkijoihin ja kiilaaviin skootterin haltijoihin luo käsittämättömän kaaoksen kaduille ja kujille. Jos kuskia sattuu paskattamaan tai joku muu asia on syytä hoitaa, voi auton huoletta jättää ajokaistalle. Auto ei varmaan ole ainoa keskellä tietä kyseisessä korttelissa.

Turistikuvassa Nizza...

Turistikuvassa Nizza…

Itse nautiskelen lähinnä idyllisistä pikkukylistä ja niitä löytää ennemminkin vuoristosta kuin turistien kansoittamilta rannoilta. Tosin vanha kalastajakylä Villefranche-sur-Mer oli henkevä mesta, vaikka sijaitsikin rannalla ja pyöri käytännössä turistirahalla. Ja tokikin Monaco, Ferrarit & Lambot on vilkaistava vaikka edes auton ikkunasta…

Jijijiji

Carrot oli todella idyllinen, autoton vuorenhuippu-kylä.

Rakkaus

Rakkauden perässä Nizzaan tulin ja se puoli tuntui toimivan. Olen jossain vaiheessa eläämääni rampannut häissä kuvaamassa ja voinkin todeta, että monenlaisia pareja, monenlaisia hääjuhlia ja monenlaisia tunnelmia olen todistanut. Siispä aina onkin upeaa, kun saa todistaa oikeasti ja syvästi toisiinsa rakastuneiden ihmisten sitoutumista toisiinsa avioliiton kautta.

Ijbbbbb

L’escarènen kylässä oli kolme siltaa, vanhin 1520 rakennettu ja uusin 1900-luvun rautatiesilta. Oheinen kirkko on Touet-De-L’escarènen kirkko, edellisestä mestasta hieman pohjoiseen.

Hääjuhla oli ihanan intiimi ja pidettiin Nizzan rinteellä olevan omakotitalon suojaisalla takapihalla, täydellinen paikka kokoontua moiseen juhlaan. Kaikki koristelut olivat upean lämpimiä, mutta parasta oli Marian ja Christianin palava rakkaus ja vilpitön halu jakaa kaikki. M&C, félicitations àvous deux!!!

Kotoisempaa ja kauniinpaa juhlapaikkaa ei voisi löytyä, kuin #lamaisondelulu n takapiha piilossa kaikelta...

Kotoisempaa ja kauniinpaa juhlapaikkaa ei voisi löytyä, kuin #lamaisondelulu n takapiha piilossa kaikelta…

Villefranhce-sur-Mer

Villefranche-sur-Merin rantabulevardilla istuskellessa olisi toivonut voivansa tipauttaa vahingossa puhelimen jortsuun ja jäädä hieman pidemmäksi aikaa vain katsomaan merelle.

❤️❤️❤️

AperDude

PS. Kaikki oheiset kuvat on kuvattu iPhone6:lla…

 

HYVÄT NAISET JA HERRAT: SAIJA SASETAR

En ole vielä sairaslomallani laukaissut kameraa kertaakaan, niinpä minulla onkin ollut aikaa ja intoa kaivella hieman odottamaan jääneitä kansioita. Yhden kuvan olisin väkisin halunnut THE REVENGE OF THE VERY PISSED LADIES -sarjaan, mutta ensinnäkään sille ei löytynyt paria ja toisekseen se erosi muiden kuvien visuaalisesta linjasta, joten kuva jäi silloin käyttämättä. Alunperin ajattelin säästää kyseisen kuvan johonkin myöhempään näyttelyyn tai kisaan, mutta nyt kun sairasloma vie kaikkia moisia julkisia tekemisiäni eteenpäin, niin kärsivällisyyteni loppuu tasan tähän. 

Ensiksi on pakko todeta, että joko minulla on ollut uskomaton onni tai Suomessa vaan on uskomattoman paljon loistavia malleja. Olen kuvannut ensin tuttuja ja tutun tuttuja, mutta ne reitit on käytetty aika nopeasti loppuun. Siispä olenkin kaivellut ja löytänyt naamakirjasta paljon uusia, upeita malleja, joita ylpeänä voin jopa kutsua ystävikseni. (Ja tämähän on pelkkää itseimartelua, kun ei ole aavistustakaan miksi minua kutsutaan heidän toimestaan.)

Yksi mallilöydöistä on Saija Sasetar AKA Frillycakes. Saijakin löytyi alternative mallipiireistä ja monilla niissä kuvioissa olevilla on loistavia harrastuksia kuvaamisen kannalta. Saija nimittäin harrastaa, tai pistetääs tämä meikäläisen selittely poikki ja antaa neidon itse kertoa…

asdfasdf

Tämä kuva kuvattiin noin vuosi sitten Hiedanrannan kartanossa ja kuten aina Saijan kanssa, niin tälläkin kerralla neito ilmestyi sovittuna aikana upean puvun (ja varustusten) kera hoitaen posettamisen täysin ammattimaisesti. Kuvaustilanteessa pääsin superhelpolla, mutta tämän kuvan käsittelyn aikana täytyy kyllä tunnustaa, että kaidepuita ”irrotellessani” oli istumalihakset koetuksella.  (Nikon D810 + 14-14mm f2.8 & Elinchrom Ranger + Quadra)

Kuka on Saija Sasetar/Frillycakes?
”Saija on mun ihan oikea etunimi ja Sasetar yli vuosikymmenen käyttämä nicki. Jossain kohtaa alkoi olemaan hankalaa pysyä kärryillä missä käyttää kumpaa, joten yhdistin nämä näppärästi niin sanotuksi artisti- ja mallinimeksi. Frillycakes on vuonna 2012 aloittamani blogin nimi, joka keskittyi aluksi vain japanilaista alkuperää olevaan lolita-muotiin ja söpöön estetiikkaan. Nykyään siellä on tyylikameleontin juttuja suuntaan ja toiseen.”

Olet uskomattoman moniulotteinen mallina, miten se on mahdollista? Paljonko sinulla on peruukkeja, pukuja ja asusteita?
”Kiitos kiitos! 🙂 Kaikki lähtee mielikuvituksesta ja inspiraatiosta, mitä ympäröivä maailma on pullollaan! Ideoita puskee ja poksahtelee mieleen tuon tuostakin ja on olemassa aivan liian paljon mahtavia tyylejä, että voisi tyytyä vain yhteen! Asukokonaisuuksien ja kuvien toteutus on oma taiteenlajinsa, millä saa ilmaistua itseään ja omia erilaisia puoliaan.
Toivoisin kovasti, että mulla olisi täysin oma iso huone vaatteiden ja asusteiden säilytykseen, ne suorastaan valloittavat pikkuhiljaa asuntoa. Tyylejä voi tietenkin yhdistellä, mutta jokainen alalaji vaatii oman kokoelmansa ja se vie tilaa. Keijusiipiä, steampunk-aseita ja hiuskoristeita löytyy seinälle ripustettuna ja vaatekaapin sisältö tuntuu oleilevan muuallakin, kuin vain vaatehuoneessa. Nykyaikaiset peruukit helpottavat hurjasti tyylikameleonttisuutta, niitä taitaa tällä hetkellä löytyä omasta kokoelmasta noin 40-50 erilaista.”

njnjnjnj

Mikä veti sinut kaikkeen tähän vaatteiden maailmaan?
”Se on tainnut olla veressä jo syntyessä, koska lapsena pukeuduin leikeissä kaikenlaisiin hassuihin juttuihin ja tästä löytyy myös valokuvia todisteena. Teini-iässä kaikki kaverit eivät meinanneet aina tunnistaa kadulla, kun tyylit vaihteli päivittäin laidasta laitaan ja sama homma on jatkunut lähes 30 ikävuoteen asti, eikä loppua näy!”

Mikä mallina olemisessa on parasta?
”Ehdottomasti intohöpönä suunnittelu ja kuvaajien, sekä mahdollisesti muiden mukana olijoiden kanssa visioiden toteutus. Tällä alalla on aivan tajuttoman lahjakasta porukkaa! Alternative mallipiirien kautta olen saanut paljon ihania tuttavuuksia ja kavereita! Koen mallina olemisen myös hyvin voimaannuttavana. Valmiissa valokuvassa ei näy se sama peilistä katsova itsekriittinen henkilö. Pelkäsin ja välttelin kameran linssin tuijotusta suurimman osan elämästäni, ihan vaikka karkuun menemmällä ja se hieman harmittaa näin jälkeenpäin. Kyllä se vieläkin jänskättää joka kerta, mutta olen hyvin tyytyväinen päätöksestä yrittää irtautua tästä tavasta. Yksi parhaista asioista on kuulla inspiroineensa jotain toista kuvillaan. 🙂

asdfadfasdf

Mikä on paras tapa ottaa yhteyttä malliin, jonka kanssa haluaisi kuvata? 
”Mallin suosiman sivuston kautta, kuten facebook-sivun viestit, model mayhem, omat nettisivut ja tietenkin yhteystietoihin annettu sähköposti. Mukaan on hyvä liittää pieni esittely itsestään, taustastaan ja linkki portfolioon. Mahdollisista valmiista ideoista on kiva kuulla tai se jos kysytään mallin puolelta kuvaideoita. Livenä tavatessa voi reippaasti ilmaista kiinnostuksensa yhteisistä projekteista ja vaihtaa vaikkapa käyntikortteja ja sopia viestittelystä.”

Millainen on hyvä kuvaaja mallin kannalta?
”Mun mielestä pätee ihan maalaisjärjelliset asiat, eli pidetään homma asiallisena, sovituista jutuista pidetään kiinni, kaikenlaisista jutuista ihan reippaasti sanomaan ja sitä rataa. Arvostan myös sitä kun ilmaistaan itsensä selkeästi, mitä ja minkälaista haetaan ja jos on kyseessä määrätynlainen tyylietiketti, sitä myös kunnioitetaan kuvassa. Esimerkiksi lolitassa mekon alla olevat tyllihameet eivät saaa vilahtaa ja moni lolitaan pukeutuva tietää sen kuinka asiasta mainitsee etukäteen ja silti joskus käy niin, että yhtäkkiä jossain on julkaistu kuva ja tyllihame pilkotaa helman alta. On siis hyvä tapa näyttää mallille valmis kuva ennen sen julkaisua, että se varmasti miellyttää molempia.”

Ujutin tuonne tekstin joukkoon pari muutakin jo julkaistua kuvaa Saijasta. Valitettavasti en ole (vielä) kuvannut Saijaa kovin monta kertaa, joten nämä kuvat eivät todista sitä uskomatonta variaatiokykyä, mikä tästä mallista löytyy. Kuten jo alussa viittasin, olen törmännyt usein miten kuvaamieni mallien kanssa uskomattoman upeaan asenteeseen. Vaikka posettaminen on harrastus tai satunnainen työ, niin se hoidetaan todella ammattimaisesti. Ja sanalla ”ammattimaisesti” en tarkoita ”kuivan urautuneesti”, vaan innolla heittäytyen. Saijaa kuvattaessa on joka kerralla suunnilleen suorastaan hävettänyt, kuinka helppoa on olla kuvaaja…  Kiitos Saija!!!

Saijan löydät täältä:
http://frillycakes.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/SaijaSasetar/
https://www.instagram.com/frillycakes/
Snapchat tili @frillycakes

Ja jos on tarvetta tällaiselle mallille, niin facebook-sivun kautta voi huhuilla tai laittaa sähköpostia osoitteeseen saijasasetar@gmail.com.

Ihmiset, kuvailkaa toisianne!

AperDude