AMBASADÖÖRIKSI

Näinkin paljon elämää nähneenä huomaa aina välillä tulleensa yllätetyksi. Usein miten nuo yllätykset ovat omiin rajoihinsa törmäämistä, postin tuomia laskuja tai jotain muuta ihmisluontoa kasvattavaa, mutta aina joskun elämä tarjoilee mansikkakakkua. Kuten esimerkiksi nyt kun minut kutsuttiin Nikonin toimesta heidän lähettilääkseen.

Olen 16-vuotiaasta kuvannut Nikonin kameroilla (ja toki myös mm Mamiylla, Hasselilla ja Zenzalla silloin kun keskikoon laitteet olivat must). Työnantajallani on ollut kiivaimpaan aikaan pari sataa Nikonin runkoa päivittäisessä käytössä, sekä olen aina ennen isompia investointeja testaillut eri vempeleitä innostua puhkuen. Joten voitaneen todeta, että minulla jonkinmoinen käsitys ja perspektiivi tuohon merkkiin onkin.

Mitän lähettiläisyys sitten tarkoittaa? Periaate on se, että käytän Nikonin laitteita (käyttäisin muutenkin) ja näytän tuotoksiani myös julkisesti (näyttäisin muutenkin). Lisäksi testaan uutuuksia ja leikin kaikenmoisilla putkilla, rungoilla ja vehkeillä kuin pikkupoika jouluna. Joten te täällä kävijät saatte entistä enemmän suu vaahdossa höpötettyjä laitehuomioita…

Olen Suomen neljäs Nikon lähettiläs. Järjestelmän tarkoitus on se, että muutamat eri tyyliset kuvaajat tuottavat rikasta kuvakavalkadia täysin eri lähtökohdista muiden nähtäväksi. Käykääpäs siis kurkkimassa muiden lähettiläiden tekemisiä:

www.vesakoivunen.fi

www.villelahtinen.fi

www.jaripeltomaki.com

Mikäli pohdin omaa valintaani kyseiseen joukkoon totean Nikonin tehneen siinä mielessä huonon valinnan, että olen aina rehvakkaan suurisuinen ja tinkimättömän rehellinen, sekä hyvän valinnan siinä mielessä, että ainakaan vielä ei Nikonin laitteista ole löytynyt moitiitavaa… 😉  Kiitos Nikon!

jlkj

Varusteurheilua parhaimmillaan…

AperDude

VAMPYYRIN, LEPAKON JA NAISEN HYBRIDI

Mitäs siitä syntyy jos mallikin on valokuvaaja ja assarina kolmas? Ei ainakaan mitään älyllistä…

Tämä työ pitää nöyränä.

Tämä työ pitää nöyränä. (Kuva: Jarmo Glader)

Elettiin heinäkuun alkupuolta ja sain houkuteltua Heidi Järven kamerani ruuaksi. Heidi kuuluu myös siihen joukkoon, jonka kuvasin jo nykyiseen ANTI-GRAVITY WOMEN sarjaan, mutta kuva ei pysy sarjan seuraavassa vaiheessa. Halusin kuvata tällä kertaa Heidiä ihan pää ylospäin, viimeksi kun poseeraaminen hoitui köytettynä pää alaspäin.

Kun huolto toimii pysyy malli tyytyväisenä.

Kun huolto toimii pysyy malli tyytyväisenä.

En tiedä mikä fiksaatio meikäläiselle on kehittynyt raunioihin (johtuukohan aamusin vessan peilistä löytyvästä taideteoksesta), mutta Vaasasta löytyvät Marian kirkon rauniot olivat itseoikeutettu kuvauspaikka. Ja rakennukset vielä lisääntyivät hieman Ruotsissa kuvaamistani luostarin jämistä. (Jos joku näkisi normaalit lomakuvani joskus, saisin luultavasti pakkolähetteen hoitoon.)

asldkfjlkajsf

Heidi näyttää pelottavan luontevalta siipien kera. Alan epäillä hänen elävän jonkinlaista kaksoiselämää, mistä me kuolevaiset emme tiedä mitään.

Ja fiksaatioista puheen ollen, kiiltävä pvc kiiltävän nahan kanssa saappaissa ja muissa asusteissa kieltämättä saa aikaan melko voimallisia kontrasteja. Tässä kuvassa tullaan liikkumaan mustasta ja tumman sinisestä värimaailmassa vain ihon noustessa esiin.

Tälle olennolle ei parane soittaa suuta. Odottakaapas vain julkistusta…

AperDude

KÄSILLÄ SEISONTAA JYRKÄNTEEN REUNALLA

Ritva Rantala on yksi niistä malleistani, jonka kuva ei jää sarjan uuteen versioon. Kaikki kuvaamani mallit olivat niin loistavia, että kuvaisin heidät mieleläni uudestaan, mikäli näin käy. Ritva kuuluu siihen pienilukuiseen ryhmään ihmisiä, jotka osaavat vastustaa painovoimaa ihan kirjaimellisesti. Siitäpä syntyi idea jyrkänteen kesyttämisestä, käsillä seisontaa kuolemaa halveksuen.

Ritva saapui heinäkuun alussa Ruotsista viettämään lomaa Vaasaan. Niinpä pakkasin autoon laitteet, mallin ja assarit Marian ja Rebecan. Starttasimme pari tuntia ennen kuvaushetkeä etsiäksemme täydellisen kiven käsillä seisontaan.

Jo alkuverryttely kipeytti pelkästä katselusta omat lihakseni.

Jo alkuverryttelyn katsominen kipeytti omat lihakseni.

Ihan yksinkertaista ei sellaisen kiven löytäminen ollut, jonka päällä voi suhtkoht turvallisesti majailla jalat ylöspäin koska minun vielä piti pystyä kuvaamaan alhaaltä ylös siten, että taustalla on vain taivasta ja aurinko osuu Ritvaan takaviistosta. No loppujen lopuksi kivi löytyi käsittämättömän upeasta ympäristöstä, taustalla loikoili nimittäin raippaluodon silta. Suorastaan harmitti, ettei sitä lopullisessa kuvassa voi käyttää.

dfghju

Melko vaikuttavia kuvia syntyi ”making of” kuvistakin… (Kuvat: Maria Rönnqvist)

Alusta astihan minulle oli selvää, että korkean kallion RItvan alle kuvaan erikseen sen mukaan, millainen kuva (missä valossa ja missä kulmassa) tehtiin nyt ensimmäisellä kerralla. Kallion olen löytänyt Lempäälästä ja sen käyn kuvaamassa kunhan oikeaan vuorokauden aikaan on oikenlainen ilma. Kuvien yhdistämisen luonnollisuuteen kun eniten vaikuttaa nimen omaan kuvakulma, perspektiivi ja saman kaltainen valaistus.

 

Löydätkö kuvasta assarin?

Löydätkö kuvasta assarin? (Kuva: Maria Rönnqvist)

Tällaiset kuvauksen ovat niitä, joissa on parempi tietää mitä tekee. Mallin ei ole mahdollista olla vinolla kivellä kovin kauaa juuri tietyssä asennossa, eikä ottaa asentoa useasti. Ranger Quadran -akkujen latautumisaika täydellä teholla paukutellen on myös jo muutaman sekunnin, joten kovin montaa ruutua ei edes ollut mahdollista ottaa. Onneksi tarvinkin vain yhden täydellisen ruudun. Käytin Nikonin D800sta ja 24-70mm f2.8 putkea 24-millin asennossa. Vastavaloon kuvattaessa Nikonin ammattilaseissaan käyttämä nanokidepinnoite on yksinkertaisesti loistava.

Hienoista kunnioituksen puutetta olin mallin ja assareiden puolesta huomaavinani kuvaajaa kohtaan.

Hienoista kunnioituksen puutetta olin mallin ja assareiden puolesta huomaavinani kuvaajaa kohtaan. 😉

Tämän moisessa ympäristössä ja tällaisella tiimillä kelpaa olla liikenteessä. Ja nyt kärsivällisyyttä kehittävää kallion kuvaamiseen sopivaa keliä odotellessa…

AperDude