ROAD TRIPILLÄ IRLANNISSA

Olen tarvittaessa ekstrovertti, mutta kieltämättä lomat eivät mielestäni ole sitä varten, että painaudutaan ”Plaija De Plaijalaijan” rannikolla hikisen suomalaisturistin kylkeen tai mennään Tallinan kylpylän altaaseen uimaan virtsassa 16000 eläkeläisen kanssa. Enkä siltikään vastusta Kanarian saaria, hiekkarantoja, Viroa, eläkeläisiä tai virtsaamista, olen vaan sitä mieltä, että lomalla lennetään jonnekin ja otetaan kentältä vuokra-auto. Pienen hetken saa kaupunkilaispoika elää vascodakaamana… 

Potkikaa kuulkaas lapsenne maailmalle, saatte hyvän syyn matkustella heidän perässään. Nyt kun nuorempikin tyttäreni painui maailmalle au pairiksi Dubliniin, niin oli syytä tutustua Irlantiin oikein oman etsimen läpi. Niinpä siis painuin Norjalaisin siivin hakemaan vuokra-autoa tarujen saaren pääkaupungin lentokentältä. Auto ei ollut paskan häävi, sitä savuttavaa volkkarisukua, eli merkittävästi mopoautoa muistuttava Skoda jotainmitäenmuistanimeltään. Koska paikan ab-orginaalit ajelee väärällä puolella, niin päätinpä ottaa kulkimen oikein automaattilaatikolla. Se oli virhe! Skodan automaatti vaihtoi niin hitaasti, että enemmän aikaa meni vaihtaessa kuin edetessä. Italiaan verrattuna irkut on kohteliasta autoilijakansaa, vilkkujakin käytettiin toisin kuin välimeren läheisyydessä.

Olen usein sanonut, että jos joku sairaanhoidon ammattilainen näkisi lomakuvani, saisin pitkähiaisen nahkatakin ja kuljetuksen pehmeässä pakettiautossa. Normaalisti kun kuvaan vain sillä tavoin, että kuvat soveltuvat käytettäväksi taustoina tai palasina muissa kuvissa. Tämä matka ei tehnyt siltä osin poikkeusta…

Ensin yksi yö upean vanhassa hotellissa Dublinin keskustassa, mutta koska shoppailu ei oikein iskenyt, niin aamun valjetessa neito ja kamera autoon ja navigaattorin kanssa seikkailemaan rauniobongailu tavoitteena. Seuraava yö kuluikin Trimin linnan katveessa ja tuo linnan on monille meistä tuttu Breveheartin yhtenä kuvauspaikkana. Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla tuonkin elokuvan tekemisestä. Sunnuntaina ennen seikkailun loppumista piti tietenkin käydä tarkastamassa Muir Éireann… 😉

asefawfr

Trim Castle…

Koska tiesin Irlannin olevan pullollaan raunioita, niin normireissuputken 24-120mm f4 lisäksi mukaan lähti 14-24mm f2.8 ja käytännössä kuvasinkin kaikki kuvat tällä jälkimmäisellä. Lomalla haluan yleensä fiilistellä kuvaamalla Df:llä, sillä pääsee muinaisiin tunnelmiin, vaikka kenno onkin tämän päivän kuosissa. Ja koska olen varusteurheilija, niin kamat kulkivat niiden tyyliin sopivasti uudessa Onan Astoria bagissä.

asdcdsc

Ylhäällä Mellifont Abbey ja alhaalla Slane Castle, jonka mailla mm Foo Fighthers on käynyt vetämässä keikan. Jälkimmäiseen satuttiin samaa aikaa arvotavaroiden huutokaupan kanssa ja siitä syystä parkkipaikan autojen yhteisarvolla olisi saanut Kreikan jaloilleen.

Joten yhtään kuvaa en ottanut ”olin täällä” -päivänkirjan omaisesti, mutta toki niitä sellaisenakin voin käyttää. Silloin kun kuvaa tausta- yms kuvaa sellaiseen käyttöön, pitää ajatella kuvakulmia, perspektiivejä ja asettelua. Monesti esim kannattaa kuvata niin, että rakennus on suorassa, tai se on ainakin saatavissa suhtkoht suoraan. Olen jo testaillut kuviani ja luulenpa, että maaliskuussa näette yhden kolmesta kuvasta kokoamani taustan eräässä kuvassani…

asdcasdc

Hill Of Slane… Yksi abouttiarallaa miljoonasta kirkonrauniosta, joka on sittemmin toiminut hautausmaana…

Tällä kertaa kun Dublin jäi käytännössä koluamatta, niin sovin jo itseni kanssa ihan kaupunkiviikonlopustakin. Paikka näytti sen verran kodikkaalta, että hengailu asvalttiviidakossakin tulee kalenteriin.

Tärppinä voin suositella Irlantia, siellä Trimiä ja siellä Highfield House Guesthousea. En sen takia, etteikö joku muukin mesta voi olla hyvä, mutta ainakin kombinaatio majoituksesta, raunioista ja koko paikasta jätti erittäin lämpimän tunteen.

Menkääs kuulkaa oikeasti seuraavalla lomallanne omaehtoisesti raapimaan maaseutua, missä sitten leinettekin.

AperDude

Mainokset

BALETTIA SILMILLE…

Näin puolivahingossa Tampereella Joutsenlammen venäläisten ammattilaisten esittämänä. En tullut siitä hullua hurskaammaksi, mutta toki yleismaailmallinen kaunis liikkeen kieli otti silmään herättäen ideoita kuviin. Ja sitten kun tuttavapiiristä löytyi balettia harrastanut neito, niin eipä muuta kuin studiolle…  

Tässä on taas klassinen esimerkki siitä, kuinka kuva voi lähteä koneella eri suuntaan kuin alkuperäinen suunnitelma. Annella oli tossujen lisäksi vaaleanpunainen tyllihame ja mustaa kangasta yläkropan ympäri ja ajattelin tehdäkin taustasta ehkä karuhkon/tumman, ehkäpä viedä tanssijan oopperan pelkistetyllä lavalle. Kun sitten sain valitun ruudun photoshoppiin, niin heti ensimmäisenä meikäläiselle tuli pakottava tarve heittää kuvaan punaista kangasta. Ja kangasta sitten tulikin laitettua kunnolla, diagonaalisesti Annen edestä ja takaa, yli ja ympäri.

asdfasdf

GEAR: Nikon D810 + 24mm f2.8 & Elinchrom salamat

Tuleva näyttelysarjani käsittää vain tietyn kokoisia sekä suuntaisia kuvia ja siksi varmaan tällaiset erilliset kuvat rajaan aika usein neliöiksi. Tämä muoto kun viehättää minua kieltämättä aika paljon. Ja jotenkin olen huomaavinani sellaisenkin omituisuuden, että mitä syvemmällä olen fossiliudessa, niin sommittelussa liikun enemmän kuin ennen keskustapainotteisessa maailmassa. Eli tein kuvasta neliön, punainen kangas halkaisee kuvan diagonaalisti, hieman epäterävät kultaiset koristeet toiseen suuntaan diagonaalisti ja tummanpuhuvasta ympäristöstä nousee Anne vaaleine ihoineen ja hiuksineen esiin. Tausta on jälleen Pariisin matkan arkistosta. Sitä paikkaa voin suositella kuvauskohteena, mutta en paikallisten ystävällisyyden johdosta. Noh, eipä meikäläistäkään suositeltaisi vierailukohteeksi inhimillisyyteen tutustumiseen, luulen…

KIITOS MARIKA KIVIHARJU STUDION LAINASTA!!!

Eilen olin kuvaamassa yhden Tampereen upean kirkon pihalla Iirivaa. Olin tyylikkäässä rivissä kirkon, roskiksen ja mallin kanssa. Tästä setistä muutama sananen sitten kahden viikon päästä tällä samalla kanavalla…

asdfasdf

Hikoilkaa hyvin!

AperDude

 

AMBASADÖÖRIKSI

Näinkin paljon elämää nähneenä huomaa aina välillä tulleensa yllätetyksi. Usein miten nuo yllätykset ovat omiin rajoihinsa törmäämistä, postin tuomia laskuja tai jotain muuta ihmisluontoa kasvattavaa, mutta aina joskun elämä tarjoilee mansikkakakkua. Kuten esimerkiksi nyt kun minut kutsuttiin Nikonin toimesta heidän lähettilääkseen.

Olen 16-vuotiaasta kuvannut Nikonin kameroilla (ja toki myös mm Mamiylla, Hasselilla ja Zenzalla silloin kun keskikoon laitteet olivat must). Työnantajallani on ollut kiivaimpaan aikaan pari sataa Nikonin runkoa päivittäisessä käytössä, sekä olen aina ennen isompia investointeja testaillut eri vempeleitä innostua puhkuen. Joten voitaneen todeta, että minulla jonkinmoinen käsitys ja perspektiivi tuohon merkkiin onkin.

Mitän lähettiläisyys sitten tarkoittaa? Periaate on se, että käytän Nikonin laitteita (käyttäisin muutenkin) ja näytän tuotoksiani myös julkisesti (näyttäisin muutenkin). Lisäksi testaan uutuuksia ja leikin kaikenmoisilla putkilla, rungoilla ja vehkeillä kuin pikkupoika jouluna. Joten te täällä kävijät saatte entistä enemmän suu vaahdossa höpötettyjä laitehuomioita…

Olen Suomen neljäs Nikon lähettiläs. Järjestelmän tarkoitus on se, että muutamat eri tyyliset kuvaajat tuottavat rikasta kuvakavalkadia täysin eri lähtökohdista muiden nähtäväksi. Käykääpäs siis kurkkimassa muiden lähettiläiden tekemisiä:

www.vesakoivunen.fi

www.villelahtinen.fi

www.jaripeltomaki.com

Mikäli pohdin omaa valintaani kyseiseen joukkoon totean Nikonin tehneen siinä mielessä huonon valinnan, että olen aina rehvakkaan suurisuinen ja tinkimättömän rehellinen, sekä hyvän valinnan siinä mielessä, että ainakaan vielä ei Nikonin laitteista ole löytynyt moitiitavaa… 😉  Kiitos Nikon!

jlkj

Varusteurheilua parhaimmillaan…

AperDude