Potentiaalisen ensikameranostajan ja –käyttäjän suurimpana haasteena on ihan sama asia kuin kenen tahansa maallikon, jos hän joutuu aivokirurgin paikalle leikkauksen alkaessa: hän ei tiedä skalpellien ja muiden vermeiden ominaisuuksista mitään eikä myöskään sitä, mitä niillä voi tehdä, mihin mikäkin laite soveltuu ja mistä hänen kannattaisi olla erityisen kiinnostunut. Tästä syystä käytännössä vaikkapa kameran ostajan on helppoakin helpompaa seota speksien viidakkoon myyjän suosiollisella avustuksella. Jos asiakas kysyy vääriä kysymyksiä, ei myyjän vastauksella ole paljoakaan väliä. Tilanne ei muutu edes silloin, vaikka ostaja olisi ”armoitettu” kuvaaja ja äitinsä mielestä muutenkin kelpo lapsi. Tämän kaltainen heppu on jäänyt jumiin jo aikaa takaperin aiemmin mainittuun speksi-viidakkoon. Hänelle megapikselit, tarkennuspisteiden lukumäärä ja putken pituus ovat itsetarkoitus kuvan visuaalisten arvojen kustannuksella.
Oikeasti hyvä myyjä selvittää minkälaisiin kuvauksiin halutaan kameraa käyttää ja sen jälkeen on mahdollista suositella oikean kokoista kennoa ja sopivia objektiivejä. Esimerkiksi megapikseleiden määrä on vain kameravalmistajien myyntiosastojen keksimä hyvin arveluttava myyntiargumentti, johon tukeutuen perustellaan aivan väärää asiaa. Tosiasiassa objektiivi piirtää aina kuvan, ja jos objektiivi piirtää suttuisen kuvan, ei ole väliä, vaikka se tallennettaisiin miljoonan pikselin kennoon, kuraa mikä kuraa. Pikseleiden määrän erot ovat olennaista tietoa vain, jos niitä verrataan saman objektiivin taakse sijoitettuna. Silloin itse kennojen erot voidaan ottaa näkyville vierekkäisiin kuviin. Ja totta kai on selvää, että ennemmin iso kenno, jos painottaa laatua, mutta nykypäivän isoimmat kennot tekevät sen kokoisia tiedostoja, että tietokoneet paukahtavat täyteen melkoisen äkkiä. Niinpä oikea määrä pikseleitä on oikea määrä pikseleitä RIIPPUEN IHMISEN MIELENKIINNOISTA, TIETOKONEESTA, KUVAUSAKTIIVISUUDESTA JNE.
Puhekielessä ”täysikokoinen kenno” tarkoittaa sitä, että kameran kenno on noin saman kokoinen kuin mitä kinofilmiä käyttävän järjestelmäkameran piirtoalue filmille (24×36 mm). Kukas muistaa vielä, että joskus käytettiin filmiä? Eli siis pikseleiden määrä ei todellakaan korreloi suoraan kennon koon kanssa, vaan kertoo pelkästään sen, paljonko jonkin kokoiseen kennoon on tukittu pisteitä. Eihän auton kokokaan korreloi välttämättä siihen, minkä kokoinen moottori löytyy konehuoneesta. Taas jos jaagataan superlaatua, niin isompi on parempi ja enemmän pikseleitä on parempi. Mutta kuulkaas, jos sitten haluaakin kuvata vaikkapa luontokuvia, jotka ovat teräviä läheltä kaukaisuuteen, niin kannattaisi kennon olla pienin mahdollinen. Kennon koko kun vaikuttaa mm. myös terävyysalueen pituuteen. Sekavaa, eikö totta?
Otetaanpas yksi minua lähellä oleva käytännön esimerkki, minä itse. Jos menisin kamerakauppaan ostamaan kameraa, niin keskustelu parhaimmillaan menisi tähän tyyliin:
ostaja: Tarvisin kameran, kiitos.
myyjä: Tervetuloa, mukavaa että tulit juuri meille, olen varma, että saamme tarpeesi tyydytettyä. Tehdään niin, että kyselen sinulta ensin muutaman kysymyksen ja niiden perusteella suosittelen sinulle sopivaa välineistöä. Kuinka innoskas kameran käyttäjä olet, kuvaatko paljon, tarvitko erilaisia objektiiveja/polttovälejä, oletko ajatellut järjestelmä- vai kompaktikameraa?
ostaja: Olen ammattilainen, kiitos.
myyjä: No se selkeyttää paljon, jätetäänpä heti pokkarit ja harrastajamallit pois laskuista. Oletko etsimässä perinteistä peilillä varustettua järkkäriä vai hieman pienempää, kevyempää peilitöntä järjestelmää? Onko joku tietty merkki joka on jo mielessä tai josta on kokemusta?
ostaja: Perinteinen peilikoneistolla varustettu kamera, kiitos. Ja Nikoneita olen omistanut 16-vuotiaasta lähtien, olen niiden käyttölogiikasta ja laadusta aina pitänyt.
myyjä: Oletan, että haluat täyskennon? Millaisia kohteita yleensä kuvaat? Millaisia lopputuotteita kuvistasi yleensä teet?
ostaja: Kuvaan ihmisiä, monesti muoto- tai kuvituskuvia. Pidän dramatiikasta. Välillä pidän näyttelyitä, joissa kuvakoot ovat todella suuria.
myyjä: Joten tämä kertookin, että oikea runko sinulle on Nikon D810 sen kennon koon ja pikselimäärän takia. Suurennokset onnistuvat hyvin ja täyskokoisella kennolla on mahdollista luoda lyhyempiä terävyysalueita. Muotokuviin yksi parhaiten soveltuva objektiivi on 85-millinen ja sitä on saatavissa valovoimilla f1.4 ja f1.8. Dramatiikan toiveestasi päätellen sinulla voisi olla käyttöä myös 14-24-milliselle laajakulmalle, sen valovoima on f2.8. Ja tietenkin jotain hieman pidempääkin polttoväliä pitäisi olla, joten joko 70-200mm f.2,8 tai 200mm f2 olisi varmaan hyvä täydennys välineistöön.
ostaja: Hyvänen aika, juuri tällaista kalustoa olin salaa suunnitellut. Haluan nuo ihan kaikki mainitsemasi vempeleet ja heti! Taidatkin olla nero asiakaspalvelijana!
myyjä: En ole, tämä johtuu siitä, että olen olemassa vain sinun mielikuvituksessasi ja siksi tiedän mitä ajattelet. Se tokikaan ei estä minua lähettämästä sinulle laskua näistä laitteista.
ostaja: No eihän se mitään haittaa. Money talks, bullshit walks.
myyjä: Kiitos sinulle, olet viisas!
ostaja: No tuo nyt rupeaa menemään perseennuoleskeluksi. Ei toimi pohjalaiseen.
myyjä: Pahoittelen ja poistun kirjoittamaan takahuoneeseen laskua.
ostaja: Ja minä lähden vekottimieni kanssa pönkittämään egoani.
myyjä: Näkemiin, kiitos!
ostaja: Näkemiin, kiitos!
Jokaiselle laitetarpeelle on hyvin ja huonosti soveltuvia ratkaisuja, aivan kuin kuvatarpeelle on hyvin ja huonosti sopivia valokuvia. Tässä keskustelussa jäi läpikäymättä monia asioita, mitkä toisenlaisten tarpeiden kanssa olisivat olleet tärkeitä. Kun kyseessä oli ammattilainen, niin myyjä jätti esim budjetin kokonaan kysymättä. Harrastaja monesti on kurkistanut lompakkoonsa etukäteen, minkä verran laitteisto saa maksaa, kun taas ammattilainen miettii ennemminkin sitä, kuinka monen vuoden aikana hän laitteet ”lyhentää”.
Ja sitten ympyrän sulkeutumiseksi todettakoon, ettei ole oikeaa tai väärää tarvetta, joten ei myöskään ole oikeaa tai väärää välineistöä. Joko vaan tarpeet ja välineistöt kohtaa tai ei. Itse olen välinehullu, joten käytän pääasiassa Nikonin D810:ä vaativimpiin töihin, D4s:ää nopeutta vaativiin tilanteisiin, Df:ää fiilistelykuvauksiin lomilla ja 1-sarjalaisia silloin, kun laitteiston on pakko olla pieni. Ja tietty käytän taskusta löytyvää iPhoneani ”päiväkirjakuviin” ja ”muistiinpanoihin”. Jos olet vailla kameraa, niin etsi myyjä joka kyselee sinulta tarpeesi ja tekee sen mukaan ratkaisun sopivista vaihtoehdoista. Ja jos huomaat, että sinulle ollaan myymässä jotain esim siksi, että myyjällä näyttää olevan juuri kyseistä merkkiä liikaa varastossa, niin juokse välittömästi karkuun. Kun olin itse vailla höyrysilitysrautaa, ostin Tekniikan Maailman jossa testattiin moisia härveleitä. Oma aktiivisuus on hyvä pohja…
Onnea ja menestystä kameran ostoon! Muista äänestää lompakollasi!
AperDude
aperdude.com 