UUSI KURKO JA VANHA MESSUJYRÄ

Jostain syystä tämä kohta kalenterista täyttyy myös viikonloppujen osalta. Ja kaikki ylimääräiset ”pyhämenot” liittyvät valokuvaamiseen, joten vastapainosta ei ole tietoakaan ja ylikuntoa puskee päälle puuttinin lailla. Ensi viikonloppuna on luvassa tähtien luentoja Triestessä ja sitä seuraavana sirkushuveja messukeskuksessa, mutta eilen on oli kuninkaallista menoa täällä Tampereella, nimittäin Suomen Ammattivalokuvaajat kruunasivat Vuoden Muotokuvaajaksi 2015 VESA TYNIn!

Vesa Tyni on nuoren polven tulokas, joka on suunnannut voimakkaan innostuksensa oikeaan asiaan, omaan kehittymiseensä. Kilpailukuvien koko kirjossa näkyi toisessa ääripäässä temppuja, jotka oli tehtyjä tempun takia ja toisessa ääripäässä hieman kankeaa koneen käyttöä. Vesa osaaminen näkyykin siinä, että laadukas näkemys tuodaan muodokkaasti valaisten ja koneella tarkoituksenmukaisesti viimeistellen esille. Ei yhtään ylimääräistä kikkaa, kaikki vaan on kunnossa.

Vuoden Muotokuvaaja -kilpailua uudistettiin vuodesta 2011 siten, että yksittäisillä kuvilla kisataan yksittäisissä sarjoissa, mutta kokonaiskilpailussa arvioidaan sarjaa myös kokonaisuutena tarkasti. Hyvälaatuisia yksilöitä kisassa olikin enemmän kuin ennen, mutta kokonaisuuksien luomisessa oli parhaillakin kuvaajilla ollut säätämäistä. Paitsi Vesalla… Yhtenäinen valomaailma, yhtenäinen tyylittely ja viimeistely, sekä ehdoton tasaisuus niin teknisesti kuin ilmailullisesti sopivien variaatioiden kera toi ansaitun voiton. Tempuilla Vesa ei kurkoksi tullut, vaan tarkoituksenmukaisella ammattimaisella osaamisella. Vedän käden lippaan!

 

Tässä kuusi Vuoden Muotokuvaaja 2015 -kisan

Tässä kuusi Vuoden Muotokuvaaja 2015 -kisan parasta, takarivi vasemmalta: Johanna Sjövall, Heidi Järvi, Irina Kolomijets, Peero Lakanen ja Johanna Uusitalo, kurkon ollessa nöyrän onnellisessa polviasennossa. Ihmettelijöille todettakoon, että juhlagaalassa oli oli pukeutumiskoodina ”retro”…

Se kisasta, Vesaan palataan tässä blogissa sitten joskus myöhemmin erikseen. Siirrytään pari viikkoa ajassa eteenpäin Kuva ja Kamera -messuille.

Kuva ja Kamera -messut on alan suurin tapahtuma ja eräänlainen elinehto. Niin yksittäiset kuvaajat kuin kokonaiset alatkin mökkihöperöityvät, jos pysytellään pimeissä luolissa. Alan säilymiseksi viriilinä tarvitaan tällainen julkinen pläjäys, joten tervetuloa osallistumaan tavalla tai toisella.

Kiitettävästi messuilla on viime vuosina ollut ohjelmaa, kyseessä ei todellakaan ole pelkästään laite- tai palveluesittelyjä. Luentotärppeinä mainottakoon esim Jere Hietala perjantaina Docendo-lavalla klo 10.45 kertomassa mm salametsästyksen vastaisesta projektistaan, Tiina Puputti lauantaina klo 10.30 samalla lavalla kertomassa ”henkilökuvaajan poseerausvinkeistä”, sekä Lauri Laukkanen melkein siihen perään klo 13.50 kertomassa ”luovasta valokuvauksesta”. Itse ajattelin kerrankin olla vain kulisseissa, jättää tutun naamani ja ääneni kerran kuulumattomiin, mutta Finnfoton Mikko Säteri ja Suomen Messujen Osuuskunta/Seventin Marko Sormunen olivat keksineet (minun poissaollessani) mielestään hauskan idean. Minut halutaan pääaulaan keskellä takkikaaosta ja saapuvien ihmisten virtaa! Idea on päätön ja minä olen mukana. Eli lauantaina ja sunnuntaina klo 11 ja 12 löydät minut pitämässä sisäänheittoshowta tarkoituksena saada muualle menijöitä innostumaan kameramessuista. Noh, tiedän sen itsekin etten siihen pysty, mutta kuvausdemon mallikseni lähtee Iris Katariina, joten riittää että olen tärkeän näköinen Elinchrom-salamoiden ja Nikon-kameroiden keskellä. Me miehet kun olemme yleensä lähinnä assareita. Sen jälkeen meidät löytää kumpanakin päivänä vielä Top Shot -studiolta klo 13 ja 14 ja tällaista kuvaa sitten demotaan:

AperDude Krister Löfroth Iris Katariina

AperDude Krister Löfroth Iris Katariina ammattivalokuvaaja

AperDude Krister Löfroth Iris Katariina

Toivottavasti nähdään messuilla!

AperDude

Mainokset

KUKAPA EI JATKETTA TARVISI, osa 1 – mieskuvaaja autokaupassa

Kun asioista puhutaan oikeilla nimillä, täytyy todeta että auto on miehelle jatke jos jokin, statussymboli jolla oma paikka maailmassa määritellään. Jo maaliskuussa 1994 menestyksekäs mestarikuvaaja Jaakko Ojala kertoi, että hänen asiakkaansa tulivat naapurikylistä, koska oman kylän tutut olivat liian kateita jenkkiraudoista pihalla tullakseen alueen parhaalle kuvaajalle. Mutta mitä muuta auto myös on ja mitä auton valinta kertoo valitsijasta? Tervetuloa kanssani auto-ostoksille!

Joulukuussa minun oli aika vaihtaa autoni taas kerran ja joudun käymään raadollisia keskusteluja itseni kanssa, kuinka paljon painottaa valinnassa käytännön kannalta tärkeitä asioita ja kuinka paljon egoa pönkittäviä asioita. Yritin lähestyä asiaa poikkitieteellisesti.
Ensin määritin auton pakolliset ominaisuudet miesvalokuvaajalle:
      • Auton täytyy kuljettaa kuvaaja kuvauspaikkaan (tästä voidaan tarvittaessa tinkiä)
      • Autoon täytyy mahtua laitteisto (tästä voidaan tarvittaessa hyvinkin tinkiä)
Sitten määritin mieskuuvaajalle lähes pakolliset ominaisuudet:
      • Auton täytyy pönkittää vahvasti ajajansa miehisyyttä
      • Auton täytyy kertoa ajajan edustamasta yrityksestä toivottuja asioita
      • Autossa pitää olla paljon automatiikkaa, että kuskin on helpompi surffata netissä ajaessaan
      • Auton täytyy toimia enimmäkseen (tai vähintään puolet ajasta)
      • Jonkun (mutta mielellään useiden) täytyy olla kateellinen autosta
      • Moottorin on oltava keskimääräistä tehokkaampi
      • Autossa täytyy olla tämän päivän tekniikkaa
      • Autoon täytyy sopia kissa
      • Auto ei saa houkutella itsetuhoisuuteen (tällaiseksi ei lasketa esim huonossa kelissä päättömän lujaa ajamista)
Asioita joilla ei todellisuudessa ole mitään väliä mieskuvaajalle (mutta joissakin keskusteluissa ei tätä tunnusteta)
      • Auton polttoainekulutus ja kustannukset muutenkin
Huomioita millainen mieskuvaajan auto ei saa missään tapauksessa olla:
      • Pakettiauto olisi liiian järkevä
      • Tila-auto olisi pahoinvointia edesauttava visuualiselta olemukseltaan
      • Pickup olisi liian punaniskaisuuteen viittaava
Oikea väline pakaroiden alle löytyy helpoiten poissulkemistekniikalla kunhan nämä tärkeät ominaisuudet on määritelty. Joten ensin voimme todeta, että koska auton täytyy toimia enimmäkseen, ei ranskalaisia autoja voi valita. Japanilaisia autoja ei taas voi valita, koska jonkun täytyisi olla kateellinen. Saabia tai NSU:ta ei voi hankkia, koska sellaisia ei ole olemassa muuta kuin muinaistaruissa. Alfa Romeota ei voi hankkia, koska autossa täytyy olla tämän päivän tekniikkaa ja kaikki muutkin Italialaiset sekä myös Englantilaiset autot jäävät kauppaan silkasta huonosta teknisestä laadustaan johtuen. Venäläisautoilla ajaminen suistaisi ajajan oitis kuolemankaipuuseen ja Intialaisauton käyttäjä olisi ennen pitkään mielialalääkkeiden orja. Mini olisi liian söpö, Hummer viherpiipertäjäasiakkaiden mielestä liian luonnonvaroja tuhlaileva ja Smart liian pieni. Amerikkalaiset lullat ovat liian kahdeksankymmentälukua ja Kiinalaiset/E-Korealaiset liian halpoja kopioita. Näin olemme saaneetkin rajattua valtaosan merkeistä pois ja voimmekin keskittyä finalistien tarkempaan käsittelyyn.
Jäljellä olevista voimme vielä karsia Seatin pois kehnon statusarvon vuoksi ja Skodan siksi, että aikuiset muistavat merkin säälittävän alkutaipaleen, Opelin, koska kukaan itsetunnon alkeetkaan omaava ei sellaiseen istuisi ja Volkswagenin, joka myy tavallisia autoja premiumhintaan. Meille jää jäljelle Mercedes, jonka valikoimista löytyy mm erinomaisia avoautoja, Audi, joka valmistaa mm imuria vain hieman suurempaa TT urheiluautoa, sekä BMW, joka on perinteisesti osannut valmistaa hyvin mulxxxxle sopivia automalleja.
Ja palataanpa sitten joulukuuhun ja lopulliseen valintaani. Juuri kun olin valitsemassa näiden kolmen viimeisen merkin joukosta jotain hyvin epäkäytänöllistä autoa Suomen oloihin ja valokuvaajana toimimiseen, niin minuun iski yhtäkkiä tekopyhyys kuin märkä sukka. Sen ansiosta hankinkin puoliyllättäen kiinalaisten Belgiassa tekemän Ruotsalaisauton: V60 mallisen Volvon. Se on muka farmariauto, mutta käytännössä siinä on vain hieman normaalia suurempi takaluukku. Tässä yksilössä olevat Ocean Race -purjehdusvarusteet ovat näppärät mm siksi, että tavaratilan suojassa on maailmankarttaan merkittyinä kilpailun reitti, sekä taukokaupungit, navigaattorin tarve siis vähenee. Esitän tällä autonvalinnalla olevani järkevämpi, vihreämpi, perhekeskeisempi, taloustietoisempi, keskiluokkaisempi ja vakavastiotettavampi kuin olenkaan salaa samalla hihittelen englanninkieliselle naisäänelle, joka lukee ääneen kännykkääni tulevat tekstiviestit. Valintani oli täydellinen mukaälykäs salajatke minulle! Tervemenoa autokaupoille…
AperDude

LINKKEJÄ

Tunnustan, surffaamiseni perustuu usein mielikuvituksettomaan ajantappamiseen muka lepäämisen varjolla. Tällöin osoitekenttään usein miten kirjautuu milloin mitäkin nettiauto- tai etuovi.comeja, netflixanderia tai muuta hevon kukkua. Nyt viimeinkin jaksoin laittaa inspiroivan linkkilistani ajan tasalle toivoen, että katselisin ennemmin jotain innostavaa kuin puuduttavaa. Ja ihan kiusallani haastan sinutkin etsiskelemään listaltani mielenkiintoisia kuvia…

Eli iinkkejä-sivultani löytyy tuo lista kokonaisuudessa, mutta otanpa tähän tärppejä, poimintoja ja huomioita. Olen otsikoinut sivuja MQEP-arvoniminen saaneisiin, Nikon ambassdorehin, muuten vaan suomalaisiin sekä sattumalta ulkolaisiin kuvaajiin. Ja lisäksi löytyy sitten vielä jotain, joka ei sovi minkään näistä otsikoista alle.

Sitten niihin tärppeihin, jos et jaksa klipsutella joka ikistä riviä. Keskitytään ensi ulkomaan eläviin ja MQEP-arvon omaaviin kuvaajiin. Esim Vincent O’Byrnen fantasiakuvat kannattaa käydä tsekkaamassa. Nämä erottuvat fantasiakuvina mielenkiintoisesti edukseen, että näitä ruutuja ei ole täytetty harrypottermaisella symboliikalla, vaan kuvat ovat melkoisen pelkistettyjä. Ja kun pelkistää hyvin, on kuva voimakas. Antonio Gibottan reportaasi– ja Filip Kulisevin luontokuvat ovat sellaisenaan pysäyttäviä ilman mitään kikkailuja. Ja Expression Internationalin pojilta taas voi käydä vilkuilemassa vaikka vaikuttavia hääkuvia.

Nikonin ambassadoreissa on ehkä hieman vähemmän muotokuvaajia kuin edellisessä ryhmässä, mutta muuten tarjonta on kyllä yhtä kirjavan rikasta. Kristy Mitchelin Wonderlandissä on vaan pakko käydä, paikka on visuaalisesti paljon valokuvauksellisempi kuin Lissun ihmemaa missään. Staffan Widstrandin luontokuvat pysäyttää myös. Itse kaupunkilaispoikana ja eläinallergikkona en paljoa näistä ymmärrä, mutta jokin omituinen kaipuu meikäläisellä on aina ollut siihen, että voisi erityisesti Suomen luontoa viedä maailmalle otos kerrallaan. Olen kuitenkin aina jättänyt sen taitavammille kavereille. Kadonnut todellisuus löytyy Martin Von Kroghin Fukushima-kuvista. Itse olen valaisun, kontrastien, teatraalisuuden ystävä, mutta näihin kuviin harmaa sumuisuus sopii valitettavan hyvin.

Muista ulkomaalaisista kuvaajista löytyy sitten ikiaikainen suosikkini Horst P. Horst. Kaveri oli luomassa muotigenreä ja sekä osasi, että uskalsi valaista. Jos haluaa oppia kuinka tuodaan vaikkapa sukkahousut mallia enemmän esiin, voi palata ajassa taaksepäin opettelemaan asiaa Horstin johdolla. Jos taas haluaa saada silmänsä tukkoon visuaalisesta tykityksestä voi katsoa David LaChapellen julkkiskuvia. Olemalla niin kovamaineinen fotaaja, että julkkikset suostuvat mihin vaan kun pyydät, tiedät olevasi huipulla. Kokonaan toisesta maailmasta on sitten ihanan seesteinen, mutta tarkoituksenmukaisesti silti valolla muotoileva Erik Almås. LaChapellen kuvien aiheuttama epilepsiakohtauksen uhka väistyy ja pikkupojan mieli lähtee 80 sekunnissa maailman ympäri. Hyvän kuvan pitääkin aloittaa tarina, ei lopettaa sitä.

No sitten on vuorossa sokeri ja pohja, eli tarkoituksella viimeiseksi jättämäni suomalaiset valokuvaajat. Koska olen yksinkertaisen mahtipontisuuden ilmentäjä omissa kuvissani, niin jotenkin osaan arvostaa ihan toisissa maailmoissa kulkevia kuvaajia. Krista Keltasen sävypelkistetyt ja vähäeleisyydessään pysäyttävät kuvat ovat upeita. Kerrottakoon ylimääräisenä knoppitietona, että kaksi Kristan työtä roikkuu kesämökkini makuuhuoneen seinällä. Yrittäjyyden myötä herkkään kukkaan puhjennut Onni Kinnunen on myös pakko mainita tässä maailmallakin kunniaa niittäneistä mainoskuvistaan. Musta huumori toimii aina rennon oloiseen rumaan mieheen piilotetun valokuvaajanörtin luomana.

Tässäpä kaikki tällä erää. Ota joko tärpit tästä tai käy kelaamassa koko linkit-sivuni ja surffaa kerrankin inspiroivilla laineilla. Ja muista, että jos kopioi niin kannattaa kopioida parhaita.

AperDude