VALOKUVAN ARVO?

Puuduttavan sairaslomailun keskeltä päätin hetkeksi ilmaantua blogini muodossa olemaan olemassa. Voisin kertoa teille ärsyttäviä kauhutarinoita Kelasta, seinien kaatumisesta päälle, tai puoskarista, jota en toivoisi vihamiehellenikään, mutta eipä ryvetäkkään näissä lainkaan, vaan pohditaan hetki ammattivalokuvaajien erikoista ammattiryhmää ja palataan kaikkeen muuhun toisella kertaa. Tämä aihe kun näyttää taas ajankohtaiselta…

Valokuvaus on laji, jota nykyään harrastavat kaikki. Tämä saa aikaan tilanteen, jolloin kaikilla on myös asiasta oma mielipide tai useampikin. Olen aina määritellyt sanaparin ”hyvä kuva” siten, että hyvä kuva täyttää tarpeensa. Jos matkalta kuvaa puhelimella selfieitä, ovat ne juuri oikeanlaisia kuvia siihen käyttöön ja jos jonkun yritys tarvitsee mainoskuvia maailman valloitukseen, niin silloin kannattaa palkata asialle mainoskuvauksen ammattilainen. Itse haluan nähdä asian siten, että tämä on sekä hyvä harrastus, että hyvä ammatti. Ja on hyvä, että löytyy erilaisia ammattilaisia, jotka tarjoavat erilaisia ja eri hintaisia tuotteita ja palveluita. Voidaanhan vaikkapa matkustaakin monella eri hintaisella välineellä Oulusta Helsinkiin, kaikki tavat kun eivät sovi kaikille.

Se, että valokuva ja valokuvaajan työ on monien mielestä arvotonta, ei ole enää uutinen. Vast’ikään eräs taho taas tarjosi tiettyinä päivinä tehdystä tietystä työstä 30 euron lahjakortin, joidenkin lehtien tietty kuvitus joka hoitui aiemmin ammattilaisten toimesta hoituu nykyään paikalle sattuneiden kännykän omistajien tekeminä, sekä heikkopalkintoisessa kilpailussa saattaa kuvien käyttöoikeudet mennä sääntöjen mukaan järjestäjille.

Se, että näin tapahtuu ei oikeastaan jaksa edes kunnolla enää kiinnostaa, lähinnä tulee vilkaistua sitä, KUKA on milloinkin vuorossa valokuvaajan työn arvostuksen nakertajana. Jotenkin maalaisjärjellä ajattelisi, että ammattikuvaajien välineistöä valmistama suuri yritys haluaisi kulkea tässä vastavirtaan keksimällä asiaa tukevia projekteja, mutta eipä näinkään ole välttämättä asian laita. Canon nimittäin julkaisi nettisivuillaan ja lehdistötiedotteessaan yhteistyöprojektin Google Local Guidesin kanssa. Yhteistyön tavoitetta kuvaillaan lehdistötiedotteessa näin:

“Support Your Neighborhood” -kampanja rohkaisee nuoria, arkipäivän kuvaajia auttamaan paikallista suosikkipaikkaansa laadukkaalla kuvalla. Kampanjan aikana jokainen Google Mapsiin jaettu kuva antaa mahdollisuuden voittaa Canon EOS M10 -kamera. Ja kuvat tuovat arvoa palveluun, kun ihmiset etsivät lähistöltä kampaajaa, pizzeriaa tai kahvilaa Google Mapsin avulla. Samoin kuin Canonin muissa viimeaikaisissa kampanjoissa, tässäkin esitellään käyttäjien luomaa sisältöä ja konsepti haastaa mukaan miljoonat ihmiset, jotka haluavat tukea paikallisten yritysten menestystä.”

”Paikallisten yrittäjien menestystä tuetaan” siis siten, että opetetaan nuoria kuvaajia keräämään ilmaiseksi tietyn yrityksen kuvapankkiin kuvia. Tai tokihan Canon arpoo osallistuneiden kesken yhden kameran, jonka arvo on reilusti enemmän kuin vaikkapa 30 euroa. Toivon lukeneeni ja ymmärtäneeni oheisen tekstin ihan väärin…

Haluaisin törmätä enemmän tahoihin, jotka nimen omaan opettaisivat nuoria kuvaajia vaalimaan laatua, kehittämään sitä ja toimimaan alan käytännön esikuvina siinä asiassa, että pitkäaikainen menestys syntyy oikein hinnoitellusta ja huippuunsa kehitetystä palvelusta sekä tuotteesta, eikä ilmaistyöstä. Itse uskon siihen, että löytyy aina ”asiakkaita”, joille ilmainen kuva on oikea tuote, mutta myös niitä asiakkaita, jotka haluavat laadukkaan tuotteen maksaen siitä käyvän hinnan.

Tulevaisuus näyttäköön, onko naiville suhtautumiselleni katetta vai ei.

Yksi muu asia, missä monet meistä omaavat voimakkaita mielipiteitä vaikkei lajia olisikaan itse harrastanut, on jääkiekko. Valmistaudun tässä hiljalleen Suomen välierään Ruotsia vastaan ja olkoon tuloksena mikä tahansa sijoista 1-4, niin tämäkin MM-turnaus on menestys. Noin niinku minun mielestäni…

AperDude

VUODEN VAIHTUESSA…

Loppuvuottani leimasi elokuussa alkanut sairasloma ja välipäivinä rävähti sitten yllätys, olen sairaslomalla koko vuoden 2017. Haluaisin osata sanoa teille kaikille jotain unen ja vuorokausirytmin tärkeydestä, mutta juuri tuo loma kertoo, että juuri minun kannattaa olla hiljaa aiheesta kun siitä en todistetusti tiedä mitään. Viime syksynä päätin suostua pitkän viivytystaistelun jälkeen pitkään lomaan kun työterveydessä termi ”toipuminen” vaihtui käsitteeseen ”hengissä pysyminen”. Pohjalainen ymmärsi pohjalaista lääkäriä…

Rehellisesti sanottuna pitkäaikainen sairastaminen on syvältä. Lisäksi se toi mukanaan lieveilmiöitä, kuten ansioiden romahduksen, työsuhdeauton ”katoamisen” ja kaikenlaisten luentojen, näyttelyiden ja jyrytysten peruutukset. Olen kiitollinen, että Suomessa on Kela, mutten toivo kenellekään tarvetta asioida kyseisissä laitoksessa. Edellisen sairauspäivärahahakemuksen näkyminen saapuneena Kelalle kesti kauemmin kuin heidän ilmoittamansa koko asian käsittelyaika on. Miksi mieleen tulee heti VR?!?! Hekin ilmoittavat itse aikataulut, joita he eivät kuitenkaan pidä. Ymmärrän paremmin jos kyseessä on 15-vuotias aloitteleva alkoholisti vastaan äidin antamat kotiintuloajat, mutta että valtion laitos osoittaa esimerkillään, ettei ole niin tarkkaa eikä tärkeää, että heidän omat puheensa pitävät kutinsa on jotakin surkuhupaisan ja tragikoomisen välimaastosta. Paljon reilumpaa Kelan sanomana olisi esim ”maksellaan jos jaksellaan”, tai ”jos haluat rahaa tiettynä päivänä, niin mee töihin laiska”. Ja tällä hetkellä odottelen jälleen Kelan päätöksiä…

Täytyypä myös ääneen pahoitella sitä, että muutamat kuvausideani/mallipyyntöni ovat jääneet ilmaan leijumaan. Kaikkia aloittamiani projekteja en ole saanut vietyä maaliin, intoa ja ideoita on ollut enemmän kuin energiaa niiden toteutukseen. Ja vieläpä joltain osin kuvaaminen tuntuu jopa turhalta, kun kaikki suunnittelemani sarjat odottaa joka tapauksessa ”elämää sairasloman jälkeen,” vasta silloin voin taas osallistua kilpailuihin tai pitää näyttelyitä.

Sitten kokonaan erilliseen asiaan, josta en kerro mitään omia huomioitani tai tunteitani, kerron pelkästään faktoja, jotka jokainen voi löytää googlaamallakin jos kiinnostaa. Viime vuonna Suomessa meitä Nikon ambassadoreja oli neljä ja tänä vuonna vain yksi. (Tämä henkilö on Vesa Koivunen ja hänestä voin kyllä kertoa mielipiteeni. Vesa on poikkeustaitava ja uskomattoman ahkera ammattilainen, joka lisäksi luonteeltaan on ystävällinen, mukava ja avulias. Vesa ehdottomasti ansaitsee olla tuo Suomen ainoa lähettiläs…) Toisin sanoen ”valtaosa kameralaukkuni sisällöstä katosi” ja vielä en osaa sanoa, mihin suuntaan raa’asti keventynyt kameravälineistöni muokkautuu tulevaisuudessa. Nyt kun käyn melkeinpä tyhjäkäynnillä,  niin on aikaa pohtia sitäkin, juuri nyt minulla ei ole kytköksiä tai tunnesiteitä mihinkään tiettyyn merkkiin.

Nyt kun kuvaan normaalia vähemmän, minulla on entistä vähemmän leluja ja minulla on käytettävissä rahaa ja energiaakin vähemmän, niin pidän tämän blogin kirjoittamisesta taukoa. En viitsi lähteä arvailemaan, missä kohtaa leikin Fenix-lintua, joten totean vain blogikirjoitteluni jäävän toistaiseksi telakalle. Olen muutenkin karsinut asioita, joihin pitää tavalla tai toisella sitoutua käyttämään säännöllisesti aikaa. Yksi saamistani hoito-ohjeista olikin se, että kalenterini pitäisi olla tyhjä, minun pitäisi olla ajamatta moniajo-suorittajana eteenpäin vaan rauhoittua elämään enemmän hetkessä. Tätä olenkin jo harjoitellut, mutta ihan nopeasti opittavasta taidosta ei ole kysymys. Ei ainakaan tällä luonteella.

Kaikesta huolimatta koen olevani etuoikeutettu, koska minulla on työpaikka mistä jäin sairaslomalle, kun maassamme on tuo Kela ja että työnantajani työterveyden huolto on Vaasassa Promedissa.

Joka tapauksessa toivotan sinulle mielekästä ja elämän makuista vuotta 2017!  Jääköön haaviisi se mitä tarvitset, eikä pelkästään se mitä haluat.

AperDude

PIENINTÄ JA SUURINTA

Heinäkuussa livertelin muutamista pienoismallikuvistani ja nyt vahingossa vielä törmäsin muutamaan vanhaan nukkekuvaani, niin lykätäänpä nekin julkisiksi.

Nythän voi käytännössä printata minkä kokoisia tiedostoja tahansa kankaalle. Lapualla Mainos Santala printtaa kangasta maksimileveyden ollessa tällä hetkellä 310 cm (ja toiseen suunta ei rätit lopu heti kesken). Eli siis koko riittää vaikkapa oman taustan printtaamiseen, kuten olen tehnytkin. Ennen varsinaisia tulostuksia duunailin tietenkin testit pienempinä ihan taloudellisista syistä. Joten valaisin nuken kahdella led-valolla (ja taustan yhdellä Dedolla), kiskasin kuvat kahdella eri polttovälillä (kun terävyysalueen pituudethan eivät ole samoja pygmien ja koripalloilijoiden maailmoissa).

lasldkf

Making of -kuvista näkee mittakaavan, taustan koko oli 30×60 cm. Koska nuken silmissä oli valmiiksi valopisteet, oli tietenkin pakko rakentaa valaisu nukesta nähden oikealta…

Nukkeja kuvatessa parasta lienee se, että nuket eivät kiusaannu huonoista jutuistani, tuleen syttyvistä välineistä ja muusta epämiellyttävästä häsläämisestä mitä lähelläni aina tapahtuu. On helpompaa säilyttää itsetunto korkealla elottomien mallien kanssa…

Pikkutelellä hieman litistettyä syvyysvaikutelmaa...

Pikkutelellä hieman litistettyä syvyysvaikutelmaa…

Viikonloppuna meni sitten Photokinamessut meikäläiseltä ohi sairasloman takia. Toki tuo tilaisuus on nykyään enemmän sosiaalisia kohtaamisia, kuin varsinaista uusien laitteiden esittelyä, mutta kuvaajat yhteen keräävänä tilanteena se on kovin tärkeä. Noh, joku on joskus väittänyt, että kaikkea ei voi saada, ehkä hän tarkoitti tätä…

...ja hieman kasvateltua syvyysvaikutelmaa laajakantilla.

…ja hieman kasvateltua syvyysvaikutelmaa laajakantilla.

Ja sit taidan lähteä nukkekauppaan ostamaan itselleni uuden kaunottaren…

AperDude

NIZZA, TUO AUTOJEN KAATOPAIKKA…

Tällä kertaa lomamatkalle oli erityinen ja erikoinen syy, ystäväni nimittäin päättivät mennä naimisiin Nizzassa. En edes viitsinyt naimaparilta kysyä syytä moiseen, koska epäilemättä ei mitään järjellistä syytä voi edes olla. 😉 Onneksi pukukoodiksi ilmoitettiin valkoinen paita, eikä mustaa liituraitaa…

Ranskalaiset

En väitä syvästi tuntevani ranskalaisuutta tai edes ranskalaisia ihmisiä, mutta tällä vähällä kokemuksella sijoitan heidät kartallani aavistuksen keskipisteestä barbaareiden suuntaan. Aikoinaan Pariisissa sai englanninkielisenä hyvää palvelua ainoastaan Hard Rock Cafessa. Onneksi Nizzassa ei palveluongelma ole lainkaan samalla tasolla, mutta kyllä täälläkin englantia ”osaavat” karrikoiden vain ne, jotka ovat palvelualalla ja tiedostaneet kuka heidän palkkansa maksaa. Eräs myyjä kylläkin opasti minut ystävällisesti istumaan mukavalle sohvalle hyvällä englannilla ja oli muutenkin erityisen lämmin. Hänen piirteensä viittasivat Aasialaisiin sukujuuriin ja hän oli asunut 7 kk Harjavallassa, joten tästäkään ei irtopisteitä ranskalaisille…

Kaksi superystävällistä ranskalaista kylläkin löytyi, nimittäin omistajapariskunta siitä talosta, jossa ystäväni osan seurueen kanssa asui ja meni naimisiin. Ja mainitsinko muuten, että sulhanen puhuu mm täydellistä Ranskaa? 😉 Siispä, jos puhut ranskaa, saatat tutustua ja saada hienoja ystäviä ranskalaisista. Jos puhut lähinnä suomea ja hieman kouluenglantia, näin ei pääse käymään. Joten ranskalaisissa lienee jotain samaa meidän suomalaisten kanssa, eihän meistäkään ystävää helposti saa…

Pikainen käväisy Italian puolella paljasti satunnaisotannalla, että siellä tiskin takaa löytyi suorastaan töykeää idioottiainesta, joten aiemmat hyvät kokemukseni Italiasta saivat lommon kylkeen. Lopetetaan nyt tämä kansallisuusvuodatus tähän, en pysty tokikaan meitä suomalaisiakaan kehumaan, viimeksi itseäni… Onneksi kaikki kansat ymmärtävät ainakin luottokorttia…

Lolol

Putiikkeja piisasi Nizzan kujilla…

Nähtävää

Kyllähän Nizzassa nähtävää piisaa, riippuen tietty mitä kukakin haluaa nähdä. Jos haluaa nähdä paljon ihmisiä, on kaupunki ihan loistava! Museoita, kirkkoja, hienoja talojakin on aimo läjä. Yksi leimallinen ilmiö Nizzan kaduilla on. Kun yleensä esim hissistä tyhjennetään ihmiset ennen kuin uudet pakataan tilalle, niin täällä ei ole ensin viety autoja pois, ennen kuin uudet autot ajetaan tilalle. Tämä autojen määrä yhdistettynä katujen käsittämättömään kapeuteen, täydellisen liikennevaloista piittaamattomiin jalankulkijoihin ja kiilaaviin skootterin haltijoihin luo käsittämättömän kaaoksen kaduille ja kujille. Jos kuskia sattuu paskattamaan tai joku muu asia on syytä hoitaa, voi auton huoletta jättää ajokaistalle. Auto ei varmaan ole ainoa keskellä tietä kyseisessä korttelissa.

Turistikuvassa Nizza...

Turistikuvassa Nizza…

Itse nautiskelen lähinnä idyllisistä pikkukylistä ja niitä löytää ennemminkin vuoristosta kuin turistien kansoittamilta rannoilta. Tosin vanha kalastajakylä Villefranche-sur-Mer oli henkevä mesta, vaikka sijaitsikin rannalla ja pyöri käytännössä turistirahalla. Ja tokikin Monaco, Ferrarit & Lambot on vilkaistava vaikka edes auton ikkunasta…

Jijijiji

Carrot oli todella idyllinen, autoton vuorenhuippu-kylä.

Rakkaus

Rakkauden perässä Nizzaan tulin ja se puoli tuntui toimivan. Olen jossain vaiheessa eläämääni rampannut häissä kuvaamassa ja voinkin todeta, että monenlaisia pareja, monenlaisia hääjuhlia ja monenlaisia tunnelmia olen todistanut. Siispä aina onkin upeaa, kun saa todistaa oikeasti ja syvästi toisiinsa rakastuneiden ihmisten sitoutumista toisiinsa avioliiton kautta.

Ijbbbbb

L’escarènen kylässä oli kolme siltaa, vanhin 1520 rakennettu ja uusin 1900-luvun rautatiesilta. Oheinen kirkko on Touet-De-L’escarènen kirkko, edellisestä mestasta hieman pohjoiseen.

Hääjuhla oli ihanan intiimi ja pidettiin Nizzan rinteellä olevan omakotitalon suojaisalla takapihalla, täydellinen paikka kokoontua moiseen juhlaan. Kaikki koristelut olivat upean lämpimiä, mutta parasta oli Marian ja Christianin palava rakkaus ja vilpitön halu jakaa kaikki. M&C, félicitations àvous deux!!!

Kotoisempaa ja kauniinpaa juhlapaikkaa ei voisi löytyä, kuin #lamaisondelulu n takapiha piilossa kaikelta...

Kotoisempaa ja kauniinpaa juhlapaikkaa ei voisi löytyä, kuin #lamaisondelulu n takapiha piilossa kaikelta…

Villefranhce-sur-Mer

Villefranche-sur-Merin rantabulevardilla istuskellessa olisi toivonut voivansa tipauttaa vahingossa puhelimen jortsuun ja jäädä hieman pidemmäksi aikaa vain katsomaan merelle.

❤️❤️❤️

AperDude

PS. Kaikki oheiset kuvat on kuvattu iPhone6:lla…

 

YOU ALL CAN KISS MY FABULOUS…

Kuten olen jo aiemminkin viitannut, tulee sairaslomalla kaiveltua vanhoja arkistoja ja puuhailtua kaikenlaista omituista. Tässäpä jatkoa sille sarjalle, siispä jälleen ”taidetta ilman aivoja”…

Olen kerran käynyt Triestessä ja pari kertaa Seinämäjoella, kummassakin kaupungissa on nähtävää. Triestessä ooppera ja Ääsjoella Ginger Ale. Kun ne yhdistää, saa tällaisen kokonaisuuden:

YOU ALL CAN KISS MY FABULOUS... (GEAR: Nikon D810, Df, 24-120mm + 14-24mm f2.8 & Elinchrom Quadra)

YOU ALL CAN KISS MY FABULOUS… (GEAR: Nikon D810, Df, 24-120mm f4 + 14-24mm f2.8 & Elinchrom Quadra)

Tällä hetkellä olen taas etsiskelemässä kameran kanssa uusia taustakuvia maailmalta, mutta palataan siihenmyöhemmin. Käykää vaikka sillä välin Seinäjoella.

AperDude

HYVÄT NAISET JA HERRAT: SAIJA SASETAR

En ole vielä sairaslomallani laukaissut kameraa kertaakaan, niinpä minulla onkin ollut aikaa ja intoa kaivella hieman odottamaan jääneitä kansioita. Yhden kuvan olisin väkisin halunnut THE REVENGE OF THE VERY PISSED LADIES -sarjaan, mutta ensinnäkään sille ei löytynyt paria ja toisekseen se erosi muiden kuvien visuaalisesta linjasta, joten kuva jäi silloin käyttämättä. Alunperin ajattelin säästää kyseisen kuvan johonkin myöhempään näyttelyyn tai kisaan, mutta nyt kun sairasloma vie kaikkia moisia julkisia tekemisiäni eteenpäin, niin kärsivällisyyteni loppuu tasan tähän. 

Ensiksi on pakko todeta, että joko minulla on ollut uskomaton onni tai Suomessa vaan on uskomattoman paljon loistavia malleja. Olen kuvannut ensin tuttuja ja tutun tuttuja, mutta ne reitit on käytetty aika nopeasti loppuun. Siispä olenkin kaivellut ja löytänyt naamakirjasta paljon uusia, upeita malleja, joita ylpeänä voin jopa kutsua ystävikseni. (Ja tämähän on pelkkää itseimartelua, kun ei ole aavistustakaan miksi minua kutsutaan heidän toimestaan.)

Yksi mallilöydöistä on Saija Sasetar AKA Frillycakes. Saijakin löytyi alternative mallipiireistä ja monilla niissä kuvioissa olevilla on loistavia harrastuksia kuvaamisen kannalta. Saija nimittäin harrastaa, tai pistetääs tämä meikäläisen selittely poikki ja antaa neidon itse kertoa…

asdfasdf

Tämä kuva kuvattiin noin vuosi sitten Hiedanrannan kartanossa ja kuten aina Saijan kanssa, niin tälläkin kerralla neito ilmestyi sovittuna aikana upean puvun (ja varustusten) kera hoitaen posettamisen täysin ammattimaisesti. Kuvaustilanteessa pääsin superhelpolla, mutta tämän kuvan käsittelyn aikana täytyy kyllä tunnustaa, että kaidepuita ”irrotellessani” oli istumalihakset koetuksella.  (Nikon D810 + 14-14mm f2.8 & Elinchrom Ranger + Quadra)

Kuka on Saija Sasetar/Frillycakes?
”Saija on mun ihan oikea etunimi ja Sasetar yli vuosikymmenen käyttämä nicki. Jossain kohtaa alkoi olemaan hankalaa pysyä kärryillä missä käyttää kumpaa, joten yhdistin nämä näppärästi niin sanotuksi artisti- ja mallinimeksi. Frillycakes on vuonna 2012 aloittamani blogin nimi, joka keskittyi aluksi vain japanilaista alkuperää olevaan lolita-muotiin ja söpöön estetiikkaan. Nykyään siellä on tyylikameleontin juttuja suuntaan ja toiseen.”

Olet uskomattoman moniulotteinen mallina, miten se on mahdollista? Paljonko sinulla on peruukkeja, pukuja ja asusteita?
”Kiitos kiitos! 🙂 Kaikki lähtee mielikuvituksesta ja inspiraatiosta, mitä ympäröivä maailma on pullollaan! Ideoita puskee ja poksahtelee mieleen tuon tuostakin ja on olemassa aivan liian paljon mahtavia tyylejä, että voisi tyytyä vain yhteen! Asukokonaisuuksien ja kuvien toteutus on oma taiteenlajinsa, millä saa ilmaistua itseään ja omia erilaisia puoliaan.
Toivoisin kovasti, että mulla olisi täysin oma iso huone vaatteiden ja asusteiden säilytykseen, ne suorastaan valloittavat pikkuhiljaa asuntoa. Tyylejä voi tietenkin yhdistellä, mutta jokainen alalaji vaatii oman kokoelmansa ja se vie tilaa. Keijusiipiä, steampunk-aseita ja hiuskoristeita löytyy seinälle ripustettuna ja vaatekaapin sisältö tuntuu oleilevan muuallakin, kuin vain vaatehuoneessa. Nykyaikaiset peruukit helpottavat hurjasti tyylikameleonttisuutta, niitä taitaa tällä hetkellä löytyä omasta kokoelmasta noin 40-50 erilaista.”

njnjnjnj

Mikä veti sinut kaikkeen tähän vaatteiden maailmaan?
”Se on tainnut olla veressä jo syntyessä, koska lapsena pukeuduin leikeissä kaikenlaisiin hassuihin juttuihin ja tästä löytyy myös valokuvia todisteena. Teini-iässä kaikki kaverit eivät meinanneet aina tunnistaa kadulla, kun tyylit vaihteli päivittäin laidasta laitaan ja sama homma on jatkunut lähes 30 ikävuoteen asti, eikä loppua näy!”

Mikä mallina olemisessa on parasta?
”Ehdottomasti intohöpönä suunnittelu ja kuvaajien, sekä mahdollisesti muiden mukana olijoiden kanssa visioiden toteutus. Tällä alalla on aivan tajuttoman lahjakasta porukkaa! Alternative mallipiirien kautta olen saanut paljon ihania tuttavuuksia ja kavereita! Koen mallina olemisen myös hyvin voimaannuttavana. Valmiissa valokuvassa ei näy se sama peilistä katsova itsekriittinen henkilö. Pelkäsin ja välttelin kameran linssin tuijotusta suurimman osan elämästäni, ihan vaikka karkuun menemmällä ja se hieman harmittaa näin jälkeenpäin. Kyllä se vieläkin jänskättää joka kerta, mutta olen hyvin tyytyväinen päätöksestä yrittää irtautua tästä tavasta. Yksi parhaista asioista on kuulla inspiroineensa jotain toista kuvillaan. 🙂

asdfadfasdf

Mikä on paras tapa ottaa yhteyttä malliin, jonka kanssa haluaisi kuvata? 
”Mallin suosiman sivuston kautta, kuten facebook-sivun viestit, model mayhem, omat nettisivut ja tietenkin yhteystietoihin annettu sähköposti. Mukaan on hyvä liittää pieni esittely itsestään, taustastaan ja linkki portfolioon. Mahdollisista valmiista ideoista on kiva kuulla tai se jos kysytään mallin puolelta kuvaideoita. Livenä tavatessa voi reippaasti ilmaista kiinnostuksensa yhteisistä projekteista ja vaihtaa vaikkapa käyntikortteja ja sopia viestittelystä.”

Millainen on hyvä kuvaaja mallin kannalta?
”Mun mielestä pätee ihan maalaisjärjelliset asiat, eli pidetään homma asiallisena, sovituista jutuista pidetään kiinni, kaikenlaisista jutuista ihan reippaasti sanomaan ja sitä rataa. Arvostan myös sitä kun ilmaistaan itsensä selkeästi, mitä ja minkälaista haetaan ja jos on kyseessä määrätynlainen tyylietiketti, sitä myös kunnioitetaan kuvassa. Esimerkiksi lolitassa mekon alla olevat tyllihameet eivät saaa vilahtaa ja moni lolitaan pukeutuva tietää sen kuinka asiasta mainitsee etukäteen ja silti joskus käy niin, että yhtäkkiä jossain on julkaistu kuva ja tyllihame pilkotaa helman alta. On siis hyvä tapa näyttää mallille valmis kuva ennen sen julkaisua, että se varmasti miellyttää molempia.”

Ujutin tuonne tekstin joukkoon pari muutakin jo julkaistua kuvaa Saijasta. Valitettavasti en ole (vielä) kuvannut Saijaa kovin monta kertaa, joten nämä kuvat eivät todista sitä uskomatonta variaatiokykyä, mikä tästä mallista löytyy. Kuten jo alussa viittasin, olen törmännyt usein miten kuvaamieni mallien kanssa uskomattoman upeaan asenteeseen. Vaikka posettaminen on harrastus tai satunnainen työ, niin se hoidetaan todella ammattimaisesti. Ja sanalla ”ammattimaisesti” en tarkoita ”kuivan urautuneesti”, vaan innolla heittäytyen. Saijaa kuvattaessa on joka kerralla suunnilleen suorastaan hävettänyt, kuinka helppoa on olla kuvaaja…  Kiitos Saija!!!

Saijan löydät täältä:
http://frillycakes.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/SaijaSasetar/
https://www.instagram.com/frillycakes/
Snapchat tili @frillycakes

Ja jos on tarvetta tällaiselle mallille, niin facebook-sivun kautta voi huhuilla tai laittaa sähköpostia osoitteeseen saijasasetar@gmail.com.

Ihmiset, kuvailkaa toisianne!

AperDude

KUKA OLEN VS MITÄ TEEN

Minun on pakko tunnustaa yksi minussa piilevä pikkumaisuus, ärsyynnyn kun joku ei vastaa kysymykseeni, vaan päättelee nerokkaasti pieleen minkä takia kysyin kysymykseni ja vastaa siihen itse kuvittelemaansa versioon kysymyksestäni. Itse kun olen turhankin sanatarkka, niin kysyn juuri sen mitä haluan tietää, en jotain muuta. Tällainen tilanne yleensä etenee siten, että tokaisen ”anna minun muotoilla toisin” ja sitten kysyn tasan saman kysymyksen uudestaan…

Mutta minulla itsellänikin on yksi kysymys, johon en välttämättä osaa vastata. Ja luulen, että sama ongelma on monella muullakin. Nimittäin kun joku tiedustelee toiselta ihmiseltä ”kuka hän on”, niin siihen kai useasti vastataan mitä vastaaja tekee, missä töissä hän on ja kaikkea muuta ”fyysistä”, mutta ei paljoakaan siitä ihmisestä, joka suorittamisen takana asuu. Luulen, että monet meistä määrittävät itsensä nimen omaan työnsä kautta. Jos kysyn sinulta kuka olet, niin vastaatko tyyliin ”30-vuotias Tamperelainen valokuvaaja” vai vastaatko kuka olet? Tiedätkö sinä muuten kuka olet?

Tosiaan nyt kun jäin burnislomalle, niin minulla on itsemäärittämäni ja terveydenhoitohenkilökunnan vahvistamana tehtävänä mm luoda ja tarkentaa minäkuvani tälle vuosituhannelle. Eli minun pitää opetella vastaamaan juuri tuohon kysymykseen. Paha rasti, mutta mielenkiintoinen tehtävä siitä huomatta, että kun kaivaa kompostia, niin tietää mitä löytää. Olen tietoinen, että kuvitelmat itsestäni ovat auttamatta vanhentuneet. Muistan vielä sen kovakuntoisen jalkapalloilijan, joka harrasti valokuvaamista ja musiikkia, muistan sen ehkä liiankin hyvin vaikka aikaa on kulunut siitä jo kymmeniä vuosia. Kun aikoinaan jo armeijasta lahjaksi saatu jersinia bakteeri tyhjensi yleiskuntopajatson ja koska sen jälkeen mikään kuntoilu ole ollut pitkään säännöllistä, niin todellakin hyvästä kunnosta on jäljellä vain muistot, pari valokuvaa ja mitali. Kun lisäksi määritin itseäni paljon työni ja siinä saatujen saavutusten mukaan, olen rakentanut hyvät vinot pohjat minäkuvalleni. Tyttäriini olen onneksi (omasta mielestäni) onnistunut suhtautumaan omina persooninaan, enkä ole elänyt heidän kauttaan. Olen aina ennemminkin pyrkinyt kannustamaan heitä olemaan omia itseään ja etsimään omia unelmiaan jahdattavaksi.

No niin, kuka minä siis olen, jos ei saa vastata kysymykseen CV:llä??? En edes yritä vastata tässä nyt itselleni, saati sitten teille tähän, en nimittäin osaa. Tämä kysymys tarvii merkittävän määrän jäsentelyä ja ajatustyötä. Ja pitää aloittaa vanhan ja fossiilisen minäkuvan kaatamisella. Joten, käärin hiat ja ryhdyn hommiin. Palataan asiaan, jos keksin jotain palaamisen arvoista…

AperDude