Varusteurheilijan höpinää…

Olen tärissyt jo muutamaankin otteeseen Jinbein akkusalamoista, joten kaivellaan niiden ominaisuuksia hieman tarkemmin tässä kirjoituksessa. Itse käytän siis HD-601 -akkusalamoita.

Kun vaihdoin salamani Jinbeihin, oli perusteet selvät: piuhattomuus, lähettimestä säädettävät salamat, high speed sync, monipuoliset valon muokkaimet ja hinta. Toki voisi luetella muitakin vertailukelpoisia asioita, mutta nuo mainitut asiat painoivat vaakakupissa meikäläiselle. Yritän pitää muutenkin asiat yksinkertaisina. Salaman toinen pää välähtää ja juuri siihen päähän voi laittaa valomuokkaimia. Niin salamamoissa, kuin varsinkin kameroissa on ihan liikaa ominaisuuksia. Itse kaipaisin noihin laitteisiin ominaisuutta, jolla minullle ”turhat” ominaisuudet saisi näytöstä piiloon. Esim kaikki kamerasäädöt olisi tosi nopeaa tehdä, jos 90% valikoista olisi piilossa yleensä…

Uudella TR-Q7 -lähettimella pääsen säätämään kameran päältä kuutta eri salamaa tehojen, ohjausvalojen ja monen muunkin asian osalta. Todella helpottavaa, kun ei tarvi koko ajan juosta salamoilla säätämässä. (Tuolla vanhemmalla TR-6N -lähettimellä pääsee säätämään kolmea erillistä ryhmää.)

HD-601:ssä on 6000 mHh:n akku, josta riittää 500 välähdystä täydellä teholla. En ole saanut ainakaan toistaiseksi yhdessäkään kuvauksessa akkuja edes läheskään tyhjäksi. Tehoa 601:ssä on 600ws ja painoa on 2,7 kiloa akun kanssa. Ja olennainen asia on, että Jinbeillä on telttojen ja muiden muokkaimien osalta laaja valikoima. Teltat ovat sateenvarjomekamismin ansiosta todella helppoja ja nopeita käyttää.

Omiin laitteisiini merkitsin ryhmien kirjaimet askarteluliikkeen tarroilla. Näkeepä olennaisen vähän kauempaakin…

Jos haluat kaivella speksejä vielä tarkemmin, niin JASsin sivuille pääset tästä, JInbein  sivuille tästä ja esitettä voit selailla tästä. Nyt piuhattomuuden ansiosta olen lopettanut salamoiden kaatelun ja kompastelun johtoihin…

AperDude

Mainokset

Akkusalamalla miljöössä (Julkaistu myös JAS Kamerakaupan blogissa)

Tavaran roudaaminen miljöökuvauksissa ei ole koskaan itsetarkoitus, mutta kieltämättä haasteellisetkin olosuhteet selättyvät akkusalamoilla ja ennen kaikkea valollinen laatu kasvaa merkittävästi, jos on mahdollisuus yhdistää vallitsevaan valoon ”studiosalamoiden” valoa.

Mainittakoon vielä ennen varsinaista asiaa, tässä yhteydessä tarkoitan studiosalamalla laitetta, joilla voi synnyttää haluttaessa oikeasti pehmeää valoa vaikkapa teltoilla tai heijastinvarjoilla. Eli käsisalamahommiin ei mennä tässä blogissa.

Toki miljöössä voi hifistellä useammallakin salamalla saaden todella kontrolloitua jälkeä, mutta monesti normaaleissa tilanteissa on järkevää ja perusteltua olla liikenteessä yhdellä akkusalamalla. Eli nämä kaikki kuvat on valaistu yhdellä Jinbei HD-601 -salamalla, joka oli varustettu 102 cm halkaisijaltaan olevalla läpiampuvalla varjolla.

Tuijan ja Jarin kihlakuvat otettiin Vanajanlinnassa ja kieltämättä upeista taustoista on runsauden pula. Se helpottaa ulkokuvissa toki paljon erityisesti siksi, että kun yleensä kannattaa pitää aurinko mallien takana, niin hienoja taustoja löytyy joka tapauksessa. Suunnitelma olikin tehdä kaikki kuvat ulkomiljöössä ja kolmannella kerralla sää ja sovittu aika kohtasivat hyvin…

Tässä käytössä oli Nikonin 24mm f1.4 linssi. Sen kuvakulma riittää jo synnyttämään melko mahtipontista jälkeä alaviistosta kuvattuna.

Yleensä kannattaa tämän kaltaisissa kuvauksissa käyttää eri polttovälejä, eri rajauksia, sekä eri kuvakulmia. Sama ympäristö ja jopa sama kuvauspaikka sekä valaisukin luo todella erilaisen perspektiivin ja sitä myötä kuvan olemus muuttuu kun tekee variaatioita.

70-200 millisellä 185mm polttovälillä poimittu kuva.

Kaikissa oheisissa kuvissa siis loin kasvoille akkusalamalla valaisten päävalon muodon. Jos olisin käyttänyt toista salamaa, niin olisin käyttänyt sitä kontrolloimaan mallien varjopuolta. Eli nyt yhdellä salamalla synkkasin mallien valopuolen vallitsevaan valoon. Tämän kaltaisissa kuvissa yksi valaisun kriteereistä onkin luontevuus. Kasvojen hienovarainen muotoilu ei huuda itseään lujan teatraalisena esille, vaan luo pelkästään hieman kolmiulotteisuutta ja valon läsnäoloa.

85-millisella perspektiivi on sopivasti hieman litistynyt.

Kaikessa muutenkin piti tyylilajin olla ”luonnollisuus”, siksi käsittelytkin ovat olleet kovin maltillisia. Ja taas, kuten käytännössä aina kaikissa kuvauksissa mallien heittäytymisestä syntyy todellinen laatu. Tekniikan tulee vaan olla hanskassa tukemassa luotua tunnelmaa.

Onneksi olkoon Tuija ja Jari!

AperDude

Irti köysistä…

Todettakoon, että julkaisutiheys blogissani on kovin rauhallinen. Tämä johtuu siitä, että julkaisen viikottain blogia JAS Kamerakaupan sivuilla. Ja luonnollisesti aihepiiri osuu sen verran yhteen omani kanssa, ettei kannatta päällekkäisyyksiä viljellä. Juuri tänään illalla myöhemmin kannattaakin käydä JASsin blogia vilkaisemassa. Siellä nimittäin kerrotaan miten voit saada kameralaukun. 

Esiteltäköön nyt ja tässä yksi uusista lempikuvistani. Hetki takaperin kuvasin Visuaaliviestinnän Instituutin studiolla ja mallina oli Bella von Volfkill. Pidemmän aikaa päässäni on pyörinyt ajatus köysistä irti murtautuvasta neidosta. Kieltämättä on tätä ”supersankarityyliä” tullut viime vuosina viljeltyä vähintäänkin riittävästi. Silti itse pidän tämän kaltaisista saduista, koska voi rauhassa tehdä kuvankäsittelyssä ratkaisuja normaalistandardien ohitse.

Harvoin onnistuu rakentaa näinkin yhtenäinen kokonaisuus värien ja valaisun osalta komposiittikuviin.

Lopputulos syntyy aina suurelta osin mallin heittäytymisestä ja kuvaajan luomasta tilanteesta joka juuri tuon heittäytymisen mahdollistaa. Bellan posetusta oli hienoa katsella ja helppoa ikuistaa. Petralla ja Pasilla on assareina melko duuni pitää köydestä kiinni…

Tällaisista pohjaruuduista kuva syntyi. Vasemmalla on epäterävä lomakuva (jostain Walesistä kai) ja oikealla orginaaliruutu Disasta.

Pakko taas kerran todeta myös se, että mitä tarkemmin on etukäteen tehty suunnitelma, sitä todennäköisemmin tulos vastaa toiveita. Tämän ruudun ottamiseen ei tarvittu paljoakaan aikaa eikä otoksia. Kiitos Bella von Volfkill ja kiitos VVI/Petri Heinonen, Petra Sertamo ja P. Itäsalo!

AperDude

Äänihuulet kovilla

Kaksi viimeistä viikonloppua on ollut paljolti lavalla oloa. Toissapäivänä olin Mitjan kanssa Tampereen Valokuvausseuran vieraana ja edellinen viikonloppu meni Helsingissä Kuva ja Kamera -messuilla, jossa sielläkin tuli oltua äänessä.

Luennointi, demoaminen ja kaikenlainen vuorovaikutus valokuvaajien kanssa on hienoa. Oraakkelimainen totuuden julistaminen ei ole meikäläisen juttu, vaan homma toimii parhaiten kun yleisö on mukana tarinassa. Käsikirjoituksen tulee taipua läsnäolijoiden ehdoilla. Lisäksi luennoiminen täytyy mielestäni hoitaa nimen omaan esiintymisenä. Sisällön lisäksi yhtä tärkeää on niin sanoman sujuvuus ja keveys, kuin myös rytmitys ja tärkeimpien asioiden korostukset. Lottotarkastajana ei lavalle saa mennä…

Messujen Jinbei salamademossa tsekattiin nopeasti ja aika pienessäkin tilassa tehtävissä oleva kolmen kovan valon kokonaisuus. Tasoittava salama tulee hopeiselta varjolta normaalisti kameran suunnasta, päävalo metallikuupan ja hunajakennon kanssa suoraan ylhäältä mallin kasvoihin ja ylhäältä takaa tehdään malliin ääriviiva metrin leveästä stripistä, josta on hajoituskankaat poistettu. Tausta on normiharmaa vannetausta, jonka tummuutta olen säädellyt siirtämällä sitä tietylle etäisyydelle tasoittavasta salamasta. Halusin todella tumman taustan, silti kuvan alareunassa pitää mallin juuri ja juuri irrota harmaalta. Simppeliä, toimivaa ja voimakkaan tuloksen tuottavaa.

340_2isopieni_logolla

Malina kummassakin tilanteessa on Noctrexa.

 

Tampereen Valokuvausseuran kanssa olikin sitten hieman pidempi veto. Käytettiin kuusi tuntia valon luonteiden, kuvan elementtien, tunteen luomisen ja kaikken muunkin tärkeän pohtimiseen. Pulinaa rytmittämään pidettiin myös sekä mallikuvaus, että valaisudemo.

Näinkin voimakkaan hetkellisyyden voi luoda nopeasti yleison katsellessa kunhan mallin ohjaus, valaisu ja kuvankäsittely on hallinnassa…

Hieno nähdä, että on olemassa tällaisia aktiivisia yhteisöjä. Valokuvausseuran väkeä oli lauantaina paikalla 77 henkilöä. On todella arvostettavaa, että näin isoa porukkaa saadaan pyöritettyä vapaaehtoisvoimin. Valokuvausharrastus voi siis Tampereella todella paksusti, tämä mainittu ryhmittymä kun ei ole edes ainoa…

Kerron tulevaisuudessa tarkemmin uudesta valaisukalustostani, mutta tässä silti kaksi  löytämääni yksityiskohtaa, jotka helpottivat/nopeuttivat demoamista. Nyt pystyn vaihtamaan lähettimestä salamoiden tahoja ja uudet telttani avataan sateenvarjoista tutulla mekanismilla. Tilanteen kun pitää olla sujuvaa varsinkin esiintyessä… Lisäksi odottelen kevään miljöökuvauksia erityisesti siksi, että tästä eteenpäin minulla on käytössä akkusalamoissani high-speed sync, joten tänä kesänä joutuu aurinkokin taipumaan meikäläiselle… 😊 Mutta niitä kuvia sitten kun lumet ovat lähteneet…

AperDude

Messujen lähestyessä

Olen ennenkin hehkuttanut Kuva & Kamera -messujen merkitystä alalle. Se, että kerran vuodessa alan tekijät kerääntyvät yhteen mahdollistaa suurelle joukolle laitteisiin tutustumisen, muiden kuvaajien tapaamisen, sekä kouluttautumisen luentojen kautta. Siispä tervetuloa messuille!

Ja sitten hieman tarkemmin kahdesta ohjelmanumerosta mihin messuilla olen sekaantunut. Lauantaina päälavalla klo 13 NAISET JYRÄÄ, eli haastattelen Vuoden Muotokuvaaja 2018 -kisan kolmea parasta, naisia kaikki. Tarkoitus on selvittää, onko kyseessä vahinko, vai ovatko naiset jostain tietystä syystä putsanneet pöydän. Ja lisäksi pohditaan onko naisten ja miesten kuvilla eroja…

naiset jyrää

Haastateltavana on Mitja Kortepuro (vas), Emmi Virtanen ja Irina Kolomijets.

Haastattelussa vilkaistaan jokaisen voittoisat kuvat ja myös hieman uudempaa tuotantoa. Ja näistä jälkimmäisistä on myös erikseen näyttely messuilla. Siihen kannattaa ehdottomasti tutustua!

Samalla lavalla myöskin lauantaina klo 15.30 vedän kuvausdemon Jinbein johdottomilla akkusalamoilla ja mallina on Noctrexa. Tehdään nopean yksinkertaisesti kolmella kovalla valolla voimakas kuva livenä.

Kameran vuosihuollosta on jo nyt voimassa JAS-Tekniikan messutarjous. Hommaa ei siis tehdä messuhallin pölyssä, vaan puhtaissa huoltotiloissa. Ja kun on nopea jo ennen messuja, niin 50 ensimmäiselle irtoaa myös lippu messuille.

Emmi Virtanen

Tässä yksi Emmi Virtasen kuva, joka on myös näyttelyssä.

Ja terveiset Visuaaliviestinnän Instituutti VVI:ltä! Kävin juurin äsken viisastelemassa Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoryhmäläisille valon luonteesta ja kiskaistiin perään homma käytännössä valaisudemona Jinbein samaisilla akkusalamoilla. Luentojen pitäminen on kyllä hauskaa varsinkin silloin, kun syntyy todellista vuorovaikutusta.

Toivottavasti nähdään messuilla!

AperDude

NYT ALKAA UUSI TARINA

Vihdoinkin voin kertoa uudesta työstäni! Olen aloittanut JAS Kamerakaupassa kuvauspäällikkönä & sisällön tuottajana! Eli suunnittelen ja myyn kaikkia kuvauslaitteistoja, sekä olen mukana tuottamassa sisältöä niin asiakkaille kuin meille itsellekin. Eräällä lailla tämä uusi alku on myös saattamassa ympyrää kokonaiseksi, aloitinhan aikoinaan urani nimen omaan fotoliikkeen myyjänä. Palaan siis jo teininä minua inspiroineeseen työhön alalla, jota rakastan.

Olen aina ollut varusteurheilija ja nyt pääsen käsittelemään valtavaa valikoimaa laitteita, jotka mahdollistavat niin ammattilaisten kuin harrastajienkin intohimoisen kuvatuotannon. Rehellisesti sanottuna tärkeää minulle tätä työtä pohtiessani oli nimen omaan JAS Kamerakaupan laaja repertuaari laitteissa ja palvelussa. Jaa, että miksikö? Sen vuoksi, että nyt voin rehellisesti tarjota erilaisia ratkaisuja erilaisiin käyttötarpeisiin. Käytännössä käsissäni on siis eri valmistajien kameroita, tarvikkeita ja salamoita, eikä vain jonkun tietyn brändin tekemiä. Ja tietty tärkeää on oma huoltomme, se on pitkäjänteisen toimivuuden synnyttäjänä yhtä tärkeää kuin pelkkä laitteiden myynti.

Yksi tuote mistä olen avoimen innoissani on Jinbei-salamat. Perehdyin jo ennen työsopimuksen kirjoittamista tämän Kiinan suurimman salamavalmistajan järjestelmän laajuuteen, hintoihin ja laitteiden luotettavuuteen. Sen verran uskallankin leikkiä ennustajaa, että merkki tulee kasvattamaan asiakaskuntaansa selkeästi sekä harrastajien, että ammattilaisten keskuudessa Suomessa. Näin ei käy siksi, että minä myyjänä olisin taikuri, vaan tämä tulee tapahtumaan ihan minusta huolimatta. Ja syy on ainoastaan hyvä valikoima, sekä mainio hinta-laatu suhde. Tulette näkemään tulevaisuudessa Jinbeillä luotuja kuvia, tästä eteenpäin nimittäin käytän niitä itsekin…

Olen vuosien varrella useinkin miettinyt sitä, että laitemyyjän tausta tulisi olla nimen omaan valokuvaamisessa. Nyt pääsenkin kokeilemaan asian toimivuutta käytännössä. Kaikkien valokuvaajien kanssa uskonkin pystyväni olemaan samalla taajuudella, hahmottamaan millaiseen tarpeeseen tarvitaan tietynlainen vekotin. Ja se, että päiväni tulevat täyttymään kollegoiden kanssa olemisesta on täydellistä.

Työn tekeminen tulee vasta kertomaan tarkemmin työtehtäväni ja missä kaikkialla tulen olemaan. Aluksi lähdetään suunnitelmasta, että ainakin maanantaisin olen Tampereen liikkeessä ja keskiviikkoisin Helsingin toimipisteessä. Mainituissa paikoissa olen normaalisti muutkin viikonpäivät ja tietenkin myös Turusta tai mistä tahansa minut tavoittaa aina kunhan ollaan etukäteen sovittu.

Sen verran vielä lähestyvistä Kuva & Kamera -messuista, että olen sekaantunut kahteen ohjelmanumeroon. Ensinnäkin lauantaina päävalla klo 13 NAISET JYRÄÄ, eli haastattelen Vuoden Muotokuvaaja -kisan kolmea parasta, naisia kaikki. Samalla lavalla samaisena lauantaina klo 15.30 vedän kuvausdemon Jinbein salamoilla ja mallina on Noctrexa.

Joten, tästä eteenpäin kun olet edes harkitsemassa jotain valokuvausalan hankintoja, niin ota yhteyttä!

 

AperDude

krister.lofroth@jastekniikka.fi

040-7747727

 

 

END OF AN ERA

Vuodesta 1993 olen ollut töissä KuvaSeppälä -yhtiössä. Työssäni olen päässyt kosketusetäisyydeltä seuraamaan monia todella mielenkiintoisia ilmiötä, isoimpana tietenkin digitaalisuuden vyöry alalle. Ja nyt on tullut aika kiittää & kumartaa ja lähteä uusiin tuuliin.

Olen aina ollut ihminen, joka tarvii haasteita työssään. Lisäksi minun on pakko olla alalla, jota rakastan. Tämän nimittäin testasin nuorena. Tein ennen KuvaSeppälään menoa vuoden työtä vakuutusmyyjänä. Jep, niin juuri, vakuutusmyyjänä. Se kai on yksi luurangoista kaapissani. Oikeasti kuitenkaan työssä ei ollut mitään vikaa, huomasin vain sen, että mietin iltaisinkin töitäni kotona, joten mielenterveydelle on parempi miettiä jotain itselle rakasta. Ja se oli tietenkin arvokas tieto.

Jo kahdeksannella luokalla otin ensi askeleet valokuvaus alalla. Pääsin työharjoitteluun Foto-Björndahlille Kokkolassa ja sainkin tehdä ensin opiskelujen ohella kesät/lauantait/lomat töitä, sekä myöhemmin kokopäiväisesti. Todella opettavainen kokemus, josta olen kiitollinen. Mutta ei tästä nyt enempää, olen tätä muistellut aiemminkin…

Vuoden ”vakuutusala-syrjähypyn” jälkeen tosiaan palasin valokuvauksen pariin. Kolme ensimmäistä vuotta KuvaSeppälässä olin pääosan vuodesta Vaasassa studiolla ja syksyt kuvasin koululaisia missä milloinkin. Vuonna -97 varsinainen toimenkuvani alkoi muokkaantumaan kohti sitä, mitä olen viime vuosina tehnytkin. Olen siis vastannut ydintuotteen, eli kuvien laadusta. Työtehtävät ovat siis sisältäneet rekrytointia, koulutusta, tulkkina toimimista eri osastojen välillä, testaamista niin laitteiden kuin tuotteidenkin osalta, tietojen hankkimista investointeja suunniteltaessa, yhteydenpitoa yhteistyökumppaneihin, sekä kaikkea muutakin mikä vaikuttaa pitkässäkin juoksussa kuvien laatuun. Itselleni toki työnkuva on ollut looginen, mutta ulospäin se on varmaankin näyttänyt sekavalta jopa yrityksen sisältäkin katsottuna. Olen kiitollinen Heikki Seppälälle tästä neljännesvuosisadan matkasta! Minulla on ollut joukko taitavia kollegoita, joiden kanssa on ollut upeaa työskennellä!

Itsestäni olen huomannut selkeästi sen, että tarvitsen jatkuvaa kehittymistä (tai ainakin illuusiota siitä, itse kun on aina jäävi mittaamaan omaa kehitystään). Kehittymiseni kannalta tärkeintä tuolloin vuonna 1994 oli, että pääsin työni ansiosta aloittamaan opiskelun Visuaaliviestinnän Instituutissa Matti J. Kalevan johdolla. Opiskeluja kestikin töiden ohessa maaliskuuhun 2000, jolloin tein Valokuvaajan Erikoisammattitutkinnon. Ja kiitollinen olen myös kaikista mennen elämän opeista yleensäkin! Ne muokkaavat meistä tämän päivän peilistä katsovan olennon. Eikä kaikkien oppien todellakaan tarvitse olla pelkkää hattaraa ja samppanjaa. Monet löydetyt EI-vastaukset ovat ehkäpä vielä tärkeämpiä kuin täytekakun pöytään tuoneet juhlat. Olen täällä kertonutkin sairaslomastani ja toki olen pohtinut paljon niitä seikkoja, jotka siihen johtivat. Kun into on itsesuojeluvaistoa suurempi pitkään, voi tällaista tapahtua. Varmaan suurin yksittäinen syy lomaan oli jatkuva kulkeminen vuorokausirytmin hämärtymiseen yhdistettynä. Parhaimmillaan/pahimmillaan tuli hektisimpänä vuotena ajettua varsinaisen duunin tekemisen ohessa 70000 kilometriä.

Nyt päättyy siis yli 25 vuotta kestänyt työsuhteeni ja nyt päättyy myös sairaslomani. Ja mikä parasta, minulla on myös hienoja kuulumisia tulevaisuudestani! Näistä innostavista uutisista kerron kuitenkin vasta kuukauden kuluttua…

aperdude smile ida mqep

Ja vaikkei kuva mitenkään liity tekstiin, niin tässä silti vielä näytille yksi Idan kanssa kuvatuista ruuduista. Itse en ole varma, olenko kuvasta enemmän innoissani vai peloissani…

Pitäkäähän lippu korkealla!

AperDude