Helpoin valaisu ikinä…

Toissa viikonloppuna kävin Ruotsissa katsomassa perheeni uutta sukupolvea, tyttäreni poikaa. Matkustamisen vuoksi olinkin liikenteessä mahdollisimman kevyellä kamerakalustolla: kamera, kaksi kiinteää linssiä ja älypuhelimen kokoinen NiceFoton led-valo. Tällaisellakin laitteistolla voi tehdä asiallista jälkeä.

Käytössä oli 85-millinen objektiivi aukolla 2.2, valotusaika oli 1/200 ja ISO oli 2500. Toki kohinaa olisi vähemmän, jos olisi voinut käyttää pienempää herkkyyttä. Kun kuitenkin koko tasoitus hoitui katossa olevalla valolla, niin ledin tehot päävalona täytyi synkata olemassa olevaan.

Kyseinen kuva on otettu sängyllä, johon on levitetty pussilakana peiton kera nuoren herran alle ja taustalle sängynpäädyn ylitse. Ledin lisäksi huoneessa oli ainoastaan kattovalo päällä suoraan mallin yläpuolella. Täydellistä synkkaa kahden erivalaisimen värilämpötilalle ei ole välttämättä helppoa tehdä, onneksi kylläkin NiceFoton ledissä voi säätää värilämpötilaa paljonkin. No tässä tapauksessa oltiinkin tekemässä mustavalkoista kuvaa, joten asiaan ei tarvinut kiinnittää huomiota.

Tällä kertaa ehdin melko hyvin tarkentamaan malliin, luulenpa, että tulevissa kuvauksissa tarkentaminen on haasteellisempaa…. 😉

AperDude

Viikonloppuna Prahassa tapahtui…

Taas viikonloppuna oli valokuvaajien kattojärjestön FEPin arvonimihaku, tällä kertaa Prahassa. Tilaisuus on todellakin näköalapaikka siihen, mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu kameroiden edessä ja takana. Oli hienoa olla edustamassa JAS-Kamerakauppaa ja Suomea paikan päällä jyryläisen toimessa.

Lauantaina haettiin QEP (Qualified European Photographer) ja sunnuntaina MQEP (Master QEP) -arvonimiä. Olennaisin ero näissä on luonnollisesti laatu. Saadakseen tuon Masterin täytyy saada puolelleen ainakin viisi tuomaria seitsemästä ja vaatimukset ovat melkoisen kovat. QEP:hen riittää kolmen tuomarin puolto viidestä. Tätä jälkimmäistä haetaan tietystä valokuvauksen osa-alueesta ja Masterissa aluetta ei määritetä.

QEP-hakijoita oli 32 ja heistä 18 tuon arvonimen sai. Master-hakuja oli 19, joista 7 meni läpi. Niinpä läpimeno ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Ja yksi arvonimi tuli jälleen Suomeen, nimittäin Markus Aspegren nappasi QEP:n. Hyvä Suomi!

Tässä linkit, joista näette kaikki arvonimen ansainneet sarjat. Tästä löytyy QEP-sarjat ja tästä MQEP-sarjat. Näistä näkee todella hyvin kokonaisuudet.

Muutaman sarjan haluan nostaa erikseen esille. QEP:iden puolelta Andre Scönherrin pelkistetyn minimalistiset maisemakuvat olivat upeita. Yleensä pidän räväkämmän oloisista pläjäyksistä, mutta kliseisesti todeten näitä katsellessa sielu lepää. Andren omille sivuille pääset tästä. Toinen hieman hyvällä tavalla erikoisempi sarja oli Filip Santessin symbolisen raffi kokonaisuus. Valitettavasti ruudulta ei näe upeiden metallille printattujen teosten sävyjen killtoa ja syvyyttä. Filipin omalle sivulle pääset tästä. Älkää muuten ihmetelkö, jos joltakin henkilöltä on kuvaajien sivuilla muutamakin eri sarja näkyvissä. Samaa arvonimeä voi hakea useammankin, jos yksi ei tunnu riittävän… 😉

Sitten muutama nosto MQEP-sarjoista. Martins Steenhautin luontokuvat ovat yksinkertaisesti vaikuttavia. Kuvissa ei ole pelkästään osattu valita sopivaa hetkeä, vaan lisäksi voimaa on synnytetty terävyysalueella, kontrasteilla ja sommittelulla leikkien. Martinsin omille sivuille pääset tästä. Thibault Chappe taas todistaa hääkuvillaan sen, että kuvat voivat olla valollisen voimakkaita, vaikka tilanteita ei voi aina hallita. Kuvien välittämät tunteet taidokkaan ilmaisun kanssa tekee sarjasta loistavan. Thibaultin omille sivuille pääset tästä. Yllätän itsenikin, että en poimi tähän lainkaan muotokuvasarjoja, sillä viimeinen Milos Ficin sarja esittelee hevosurheilua. Kaikesta näkee, että Milos hallitsee kuvaamisen lisäksi valitesemansa aiheen. Tämä on hyvä esimerkki sarjasta, joka on yhtenäinen, mutta silti siinä on tarpeeksi variaatiota esimerkiksi kuvakulmien ja käytettyjen polttovälien osalta. Kaikkien arvonimisarjojen yksi tärkeä kysymys onkin se, miten tuottaa yhtenäisen kokonaisuuden mutta säilyttää sarjan sisällä riittävään ”elämää”.

Hieman toki erikoista, että tämä blogi käsittelee valtavaa joukkoa kuvia ja kuvaajia ilman, että olen tässä julkaissut yhtään kuvaa. Mutta kun kyseessä on pelkästään kuvasarjoja, niin kannattaa ennemmin käydä linkeistä katsomassa aina kokonaisuus. Toivottavasti löydät näistä kuvaajista toisaalta inspiraatiota ja toisaalta aihetta ihmetelläkin. Hauskaa surffalilua ja terveiset Prahasta!

AperDude

Aidan takana…

Kaikki minut tuntevat tietänevät minut Nikonin käyttäjäksi. Nyt halusin koeponnistaa Canonia oikeassa kuvauksessa ja pakkasin mukaan kameralaukkuun vähän normaalia enemmän tavaraa. Tässä ihan päällimmäiset tunnelmat keikalta…

Kuvasin Idan Radisson Blue Tammerissa oman kamerani lisäksi Canon 5Dmark4 -rungolla ja 85mm f 1.4 optiikalla. 5D:n takanäyttö on selkeän informatiivinen ja kosketusnäyttö toimii hyvin. Oikeastaan yllättävän helppoa oli käyttää kameraa, jonka logiikka ei ole sama kuin tämän hetkisessä omassa kamerassani. Raakakuvassa tuntui olevan sävyt jopa melkoisen turvallisesti tallella. Ja ennemmin tietenkin niin päin, kiristelyjä kun voi tehdä loppukäsittelussä. Jälki oli terävää ja toimivuudesta jäi hyvä maku.

Tummien sävyjen leikki toimi hyvin, kun irrottelin ja muotoilin Idan kolmella Jinbein HD-601 -salamalla ja vallitseva valo loi muodot ympäristöön.

Kuvauksessa kaikki meni siis yllättävän helposti, enkä joutunut käyttämään aikaa kiroiluun tai käyttöohjeen etsimiseen. Odotin kieltämättä ongelmia erilaisten säätimien käsittelyssä, mutta kaikista kameroista taitaa olla helppoa valita ne tärkeimmät asiat: raw, ISO, aika ja aukko… Muu ei sitten olekaan ihan niin tärkeää… 😉

Tämän kuvauksen ansiosta odotankin seuraavaa Canon-testiä, nimittäin R lienee listassa seuraavana.

AperDude

Mestari kotonani

Viikonloppuna Suomen Ammattivalokuvaajat Ry vietti 100-vuotisjuhliaan. SAV palvelee sekä suurta yleisöä, että jäseniään mm ylläpitämällä Mestari-arvonimijärjestelmää.

Lauantaina oli vuorossa varsinainen gaala ja perjantaina kuusi valokuvaajaa haki SAVin Mestari-arvonimeä. Sitä haetaan 20 kuvan sarjalla, sekä suullisella että kirjallisella esittelyllä. SAV Ry on myöntänyt vuodesta 1979 lähtien yhteensä alle 60 arvonimeä. Nyt myönnettiin kaksi arvonimeä ja uudet Mestarit ovat Mitja Kortepuro, sekä Mika Levälampi.

Mitja palkittiin hääkuvistaan (sivuille pääset tästä) ja Mika tuotekuvistaan (sivuille pääset tästä). Kumpikin osoitti kuvillaan omaavansa ei pelkästään vain korkeaa ammattiosaamista, vaan myös persoonallista tyyliä.
Lauantaina juhlatilaisuudessa toki palkittiin uudet mestarit, mutta mukaan mahtui paljon muutakin. 100-vuotiasta SAVia onniteltiin monestakin suunnasta ja enemmän keskusteltiin tulevaisuudesta kuin kaikesta menneestä. Valokuvauksen kenttä muuttuu monella tapaa ja nopeasti, joten niin yksittäisten kuvaajien, kuin yhdistystenkin on pakko omaksua koko ajan uusia toimintamuotoja. SAVin jäsenten saavutukset niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin kentillä kertovat sen, että Suomessa asioita tehdään oikein. Toivotaan, että SAVin hieno työ suomalaisen kuvauksen parissa jatkuu vielä pitkään! Ja kuriositeettinä todettakoon, että Mitjan kanssa taidetaan olla ainoa pariskunta, joilla molemmilla tuo Mestari-arvonimi on. 
AperDude

Fototourilla demottua…

Aiemmin tuli aiheeseen liittyen kerrottua yleisistä asioista ja muiden tekemisistä. Pistetääs tähän jotain omistakin puuhista tarkemmin…

Itse tein demossa kaksi asiaa. Ensin tein esimerkkivalaisun samasta mallista samoilla vaatteilla samassa kohdassa pehmeällä ja kovalla valolla. Näin pääsee vertaamaan ilmapiirin eroja keskenään. Ja toisekseen tein pikakäsittelyn heittämällä mallin valmiina odottavaan taustaan.

Kieltämättä on oikeastaan kuumottavan jännittävää tehdä kuvaamisia ”kelloa vastaan”. Onneksi olen ollut usein tilanteissa, jossa aikaa on käytettävissä vain tietty, muiden määrittelemä minuuttimäärä. Nyt tässä kuvauksessa minulla oli puoli tuntia aikaa kuvata nämä mainitut kuvat ja puoli tuntia aikaa käsittelyyn, ennen kuin kuvat esitin.

Mennään ensin pehmeän ja kovan valon kuvien vertailuun. Pehmeä valo oli rakennettu niin, että päävalo tuli mallin yläpuolelta metrisestä teltasta, tasoittava valo tuli 140cm octasta ja takairroitukset kummaltakin puolelta tuli 25x100cm stripeistä. Kovan valon kuvassa valaisukulmat ja -paikat olivat samoja, vain päävalon muokkain vaihtui 40cm beauty dishiin hunajakennolla ja taustairroituksiin käytin normikuupia hunajakennoilla. Tasoittavassa salamassa oli tässäkin tapauksessa kiinni 140cm octa.

Nämä kuvat ovat siis täysin käsittelemättömiä. Vasemman, pehmeämmän valaisun rauhallisuus erottuu melkoisen selkeästi oikean puolimmaisen kuvan raaemmasta piirtävyydestä. Näistä mallikuvista ei näe sitä, kuin kovempi metallin kautta heijastettu valo tuo esiin materiaalin struktuuria. Sen kaltaiset erot näkee käytännössä hyvin printatuista suurennoksista.

Normaalisti toki vielä kuvan käsittelyssä voimistettaisiin valaisun tyyliä ja vaikutelmaa. Mutta tällainen vertailu, jossa tosiaan ei olla tehty kuvalle mitään, on rehellisempi eron näkemisen kannalta.

Kasvoissa ja sulissa huomaa rauhallisemmat ja kauniimmat sävyleikit, oikealla oleva piirtävämpi valo luo rankemman vaikutelman.

Eli ei pehmeä ja kova valo muuta kuvaa täysin toiseksi, mutta selkeän eron ilmapiirissä se luo. Kuva on kuitenkin aina kokonaisuus, joten asento, ilme, asut, rekviisiitta, käsittely ja kaikki muukin kannattaa vielä samaan suuntaan valaisutyylin kanssa.

Mennäänpä sitten varsinaiseen kuvaan, jonka tein valmiiksi asti. Lähdin nimen omaan rakentamaan kokonaisuutta, jossa piirtävämmän valaisun kanssa edettäisiin yhteiseen suuntaan kaikessa muussakin.

Etukäteen oli selvää, minkä taustakuvan otan käyttöön. Oikealta puolelta tuleva voimakkaampi irroitus toimii taustan valoympyrän kanssa yhteen saaden aikaan valomaailman loogisuutta.

Eiköhän nyt ole tämä Fototourin Tampereen tämänkertainen tilaisuus käyty läpi. Kuva-asioissa blogiin odottaa vuoroaan juttu mm samassa kuvauksessa käytetyt Canon 5Dmark4 ja Nikon D810 kumpikin 85mm f1.4 objektiivillä varustettuna. Oli mielenkiintoista käyttää itse Canonia ihan oikeaan kuvaukseen, Nikonin käyttäjä kun olen pitkään ollut. Ja viime lauantaina kuvattiin upeita kuvia, jossa ElinnaK:n meikit olivat isossa roolissa, joten sellaistakin on luvassa.

AperDude

PS. Tämä kirjoitus on julkaistu myös JAS Kamerakaupan blogissa

Eläinten keskellä

Ossi ”Soosseli” Saarinen on 23-vuotias luontokuvaaja, jonka maantieteen opiskelut ovat jääneet telakalle. Ossin kalenteri täyttyy kokonaan luonnossa liikkumisesta ja kuvaamisesta, sekä myös kuvien myymisestä, yhteistyökumppaneiden etsimisestä ja luennoimisesta. Some on tärkeä kanava, josta Ossi löydetään ja tunnetaan. Paljon aikaa kuluukin aktiiviseen kuvien julkaisuun ja keskusteluun seuraajien kanssa. On Ossi ehtinyt kirjankin tehdä, mutta se on lähinnä hauska lisä kaikkeen muuhun, merkitykseltään aktiivisuus somessa on paljon tärkeämpää.

Ossi on kulkenut luonnossa pikkulapsesta saakka ja koko perhe onkin ”luontoihmisiä”. Kameraankin hän tutustui isänsä kautta ja luonnon ikuistamisesta ei mies päässytkään enää irti. Alkuvaiheessa Ossi selasi kirjoja, sekä YouTube-videoita, mutta kaikki varsinainen osaaminen syntyi kuitenkin tekemällä. Vaikka toki luonnosta löytää paljon yllättäviä tilanteita, niin kuitenkin useimmissa kuvauksissa on tavoite, vaikkapa tietyn lajin ikuistaminen.

Joskus kuvista löytyy uskomattoman hienoja ja yhtenäisiä sävymaailmoita.

Piilosta ”vaaniminen” on toki yksi tapa saada aikaan eläinkuvia, mutta usein miten kaupunkialueella toimii paremmin se, että antaa eläinten nähdä kuvaaja koko ajan. Rauhallisesti käyttäytymällä voikin voittaa eläinten luottamuksen. Ossi kuvaa paljon kuvistaan parinkymmenen kilometrin säteellä kotoaan. Helsingin alueella on monipuolista luontoa ja tutuissa paikoissa löytää enemmän kuvattavaa. Kuvauspaikkojen tunteminen onkin tärkeää, koska noin 80% ajasta meneekin eläinten etsimiseen ja seuraamiseen. Kun kuvien editointikin vie oman aikansa, niin itse kuvauksen voikin sanoa menevän todella lyhyessä ajassa.

Jotkut tapaamiset ovat luonnossa jännittävämpiä kuin toiset…

Ossin kalustoon kuuluu kaksi Canonin täyskennoista runkoa, sekä 70-200mm ja 35mm -objektiivit. Suunnitelmallisuuden ja kokemuksen ansiosta ei kamerareppua tarvitsekaan täyttää valtavalla määrällä laitteita.

Lyhyt terävyysalue toimii hienosti yhden eläimen poimimiseen ympäristöstään.

Olennaisinta Ossille on – nyt ja tulevaisuudessa – se, että hän saa olla luonnossa. Kuvaamalla voi jakaa isommalle joukolle luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden. Ossi olisikin mielellään innostaja, jonka kuvien ansiosta ihmiset lähtisivät mukaan vaikkapa luonnonsuojeluun. Kaiken kaikkiaan Ossi haluaisi siis tehdä tulevaisuudessakin samoja asioita kuin nytkin. Haasteena tulee olemaan kuvien myynnin vaikeutuminen, kun uusia kuvaajia tulee alalle koko ajan lisää. Itse en olisi Ossina niin huolissani, erityisosaaminen vie aina taitajan pitkälle. Hänen kuvissaan luonto ja eläimet ovat erityisen lähellä katsojaa.

Tämä Ossin lempikuva on otettu toukokuussa 2017, kun tiettyjen kukkien kuvaamisreissu ei mennyt putkeen ja oli kotimatkan aika. Autosta mies huomasi ladon alle häipyvät ketun pennut ja hetken odottelun jälkeen katras tulikin leikkimään ladon viereen. Hauskaa oli se, että aamulla Ossin mielessä olikin käynyt ajatus siitä, kuinka ”hienoa olisi jos ketun pentuja tulisi vastaan”.

Luulenpa, että Ossilta tullaan näkemään vielä paljon hienoja ja aitoja kuvia luonnosta! Käy vilkaisemassa lisää tuotantoa Instasta, facesta ja sivulta.

AperDude

PS. Artikkeli on julkaistu myös JAS Kamerakaupan blogissa.

Suvi Sievilä: luovuuden kädenjälki

Viime tiistaina oli jälleen FOTO TOURin tilaisuus. Tällä kertaa paikkakunta oli Helsinki ja luennoitsijana Suvi Sievilä aiheenaan LUOVUUS KÄDENJÄLKENÄ.

Luennoitsijana Suvi on loistava. Oma eletty elämä ja löydöt luovuudesta tarjoillaan lämpimästi persoonallisella tyylillä kuulijoille hienoilla kuvilla kuorrutettuna. Tarinoiden kuunteleminen on paljon mielenkiintoisempaa, kun esiintyjä ei ole lottotarkastajan äänellä honottava oraakkeli.

Suvin tunnetuin kuva on maamme juhlavuotta kunnioittamaan luotu jäämekkoinen Suomineito. (Iltasanomien artikkelin löydät tästä.) Kannattaa tsekata tarina kuvan luomisesta Suvi Blogista, tämä on hyvä esimerkki siitä, että kannattaa seurata visioitaan silloinkin, kun olosuhteet ovat hankalat.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kuva_Suvi-Sievilä_Icedress_pieni-1024x576.jpg

Tämä kuva herätti uskomattoman paljon huomiota myös maailmalla ja toi lisäksi Suville myös useita uusia asikkaita.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kuva_Suvi-Sievilä_0058_Takenbynature_pieni-684x1024.jpg

”TAKEN BY NATURE” -idea lähti morsiamesta, jonka luonto kietoo syleilyyn. Photoshop on Suville vain väline viimeistelyyn, kuvat tehdään jo livenä niin valmiiksi kuin mahdollista.

Suvin kuvat ovat mainioita esimerkkejä siitä, kuinka näyttävää rekvisiittaa pystyy luomaan pienellä budjetilla. Pääosan viime aikoina käyttämistään asusteista Suvi on tehnyt itse ja siitä onkin muodostunut positiivinen oravanpyörä, jonka ansiosta inspiraation lähde on omissa käsissä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kuva_Sievila_Swan_pieni-1024x576.jpg

Suojoutsenen tarinan Suvin blogista löydät tästä.

Suvi on aktiivinen somessa, joten kannattaa ruveta seuraamaan neidon tekemisiä. (Esim Instatilin löydät tästä.) Itse ihailen Suvin aitoa lähestymistapaa niin kuvaamiseen kuin elämään yleensäkin. Ja persoonallisuus kuvissa on juuri se asia, millä voi erottua nykypäivän valtavasta kuvamassasta.

AperDude

PS: Tämä artikkeli on julkaistu myös JAS Kamerakaupan blogissa.