NYT ALKAA UUSI TARINA

Vihdoinkin voin kertoa uudesta työstäni! Olen aloittanut JAS Kamerakaupassa kuvauspäällikkönä & sisällön tuottajana! Eli suunnittelen ja myyn kaikkia kuvauslaitteistoja, sekä olen mukana tuottamassa sisältöä niin asiakkaille kuin meille itsellekin. Eräällä lailla tämä uusi alku on myös saattamassa ympyrää kokonaiseksi, aloitinhan aikoinaan urani nimen omaan fotoliikkeen myyjänä. Palaan siis jo teininä minua inspiroineeseen työhön alalla, jota rakastan.

Olen aina ollut varusteurheilija ja nyt pääsen käsittelemään valtavaa valikoimaa laitteita, jotka mahdollistavat niin ammattilaisten kuin harrastajienkin intohimoisen kuvatuotannon. Rehellisesti sanottuna tärkeää minulle tätä työtä pohtiessani oli nimen omaan JAS Kamerakaupan laaja repertuaari laitteissa ja palvelussa. Jaa, että miksikö? Sen vuoksi, että nyt voin rehellisesti tarjota erilaisia ratkaisuja erilaisiin käyttötarpeisiin. Käytännössä käsissäni on siis eri valmistajien kameroita, tarvikkeita ja salamoita, eikä vain jonkun tietyn brändin tekemiä. Ja tietty tärkeää on oma huoltomme, se on pitkäjänteisen toimivuuden synnyttäjänä yhtä tärkeää kuin pelkkä laitteiden myynti.

Yksi tuote mistä olen avoimen innoissani on Jinbei-salamat. Perehdyin jo ennen työsopimuksen kirjoittamista tämän Kiinan suurimman salamavalmistajan järjestelmän laajuuteen, hintoihin ja laitteiden luotettavuuteen. Sen verran uskallankin leikkiä ennustajaa, että merkki tulee kasvattamaan asiakaskuntaansa selkeästi sekä harrastajien, että ammattilaisten keskuudessa Suomessa. Näin ei käy siksi, että minä myyjänä olisin taikuri, vaan tämä tulee tapahtumaan ihan minusta huolimatta. Ja syy on ainoastaan hyvä valikoima, sekä mainio hinta-laatu suhde. Tulette näkemään tulevaisuudessa Jinbeillä luotuja kuvia, tästä eteenpäin nimittäin käytän niitä itsekin…

Olen vuosien varrella useinkin miettinyt sitä, että laitemyyjän tausta tulisi olla nimen omaan valokuvaamisessa. Nyt pääsenkin kokeilemaan asian toimivuutta käytännössä. Kaikkien valokuvaajien kanssa uskonkin pystyväni olemaan samalla taajuudella, hahmottamaan millaiseen tarpeeseen tarvitaan tietynlainen vekotin. Ja se, että päiväni tulevat täyttymään kollegoiden kanssa olemisesta on täydellistä.

Työn tekeminen tulee vasta kertomaan tarkemmin työtehtäväni ja missä kaikkialla tulen olemaan. Aluksi lähdetään suunnitelmasta, että ainakin maanantaisin olen Tampereen liikkeessä ja keskiviikkoisin Helsingin toimipisteessä. Mainituissa paikoissa olen normaalisti muutkin viikonpäivät ja tietenkin myös Turusta tai mistä tahansa minut tavoittaa aina kunhan ollaan etukäteen sovittu.

Sen verran vielä lähestyvistä Kuva & Kamera -messuista, että olen sekaantunut kahteen ohjelmanumeroon. Ensinnäkin lauantaina päävalla klo 13 NAISET JYRÄÄ, eli haastattelen Vuoden Muotokuvaaja -kisan kolmea parasta, naisia kaikki. Samalla lavalla samaisena lauantaina klo 15.30 vedän kuvausdemon Jinbein salamoilla ja mallina on Noctrexa.

Joten, tästä eteenpäin kun olet edes harkitsemassa jotain valokuvausalan hankintoja, niin ota yhteyttä!

 

AperDude

krister.lofroth@jastekniikka.fi

040-7747727

 

 

END OF AN ERA

Vuodesta 1993 olen ollut töissä KuvaSeppälä -yhtiössä. Työssäni olen päässyt kosketusetäisyydeltä seuraamaan monia todella mielenkiintoisia ilmiötä, isoimpana tietenkin digitaalisuuden vyöry alalle. Ja nyt on tullut aika kiittää & kumartaa ja lähteä uusiin tuuliin.

Olen aina ollut ihminen, joka tarvii haasteita työssään. Lisäksi minun on pakko olla alalla, jota rakastan. Tämän nimittäin testasin nuorena. Tein ennen KuvaSeppälään menoa vuoden työtä vakuutusmyyjänä. Jep, niin juuri, vakuutusmyyjänä. Se kai on yksi luurangoista kaapissani. Oikeasti kuitenkaan työssä ei ollut mitään vikaa, huomasin vain sen, että mietin iltaisinkin töitäni kotona, joten mielenterveydelle on parempi miettiä jotain itselle rakasta. Ja se oli tietenkin arvokas tieto.

Jo kahdeksannella luokalla otin ensi askeleet valokuvaus alalla. Pääsin työharjoitteluun Foto-Björndahlille Kokkolassa ja sainkin tehdä ensin opiskelujen ohella kesät/lauantait/lomat töitä, sekä myöhemmin kokopäiväisesti. Todella opettavainen kokemus, josta olen kiitollinen. Mutta ei tästä nyt enempää, olen tätä muistellut aiemminkin…

Vuoden ”vakuutusala-syrjähypyn” jälkeen tosiaan palasin valokuvauksen pariin. Kolme ensimmäistä vuotta KuvaSeppälässä olin pääosan vuodesta Vaasassa studiolla ja syksyt kuvasin koululaisia missä milloinkin. Vuonna -97 varsinainen toimenkuvani alkoi muokkaantumaan kohti sitä, mitä olen viime vuosina tehnytkin. Olen siis vastannut ydintuotteen, eli kuvien laadusta. Työtehtävät ovat siis sisältäneet rekrytointia, koulutusta, tulkkina toimimista eri osastojen välillä, testaamista niin laitteiden kuin tuotteidenkin osalta, tietojen hankkimista investointeja suunniteltaessa, yhteydenpitoa yhteistyökumppaneihin, sekä kaikkea muutakin mikä vaikuttaa pitkässäkin juoksussa kuvien laatuun. Itselleni toki työnkuva on ollut looginen, mutta ulospäin se on varmaankin näyttänyt sekavalta jopa yrityksen sisältäkin katsottuna. Olen kiitollinen Heikki Seppälälle tästä neljännesvuosisadan matkasta! Minulla on ollut joukko taitavia kollegoita, joiden kanssa on ollut upeaa työskennellä!

Itsestäni olen huomannut selkeästi sen, että tarvitsen jatkuvaa kehittymistä (tai ainakin illuusiota siitä, itse kun on aina jäävi mittaamaan omaa kehitystään). Kehittymiseni kannalta tärkeintä tuolloin vuonna 1994 oli, että pääsin työni ansiosta aloittamaan opiskelun Visuaaliviestinnän Instituutissa Matti J. Kalevan johdolla. Opiskeluja kestikin töiden ohessa maaliskuuhun 2000, jolloin tein Valokuvaajan Erikoisammattitutkinnon. Ja kiitollinen olen myös kaikista mennen elämän opeista yleensäkin! Ne muokkaavat meistä tämän päivän peilistä katsovan olennon. Eikä kaikkien oppien todellakaan tarvitse olla pelkkää hattaraa ja samppanjaa. Monet löydetyt EI-vastaukset ovat ehkäpä vielä tärkeämpiä kuin täytekakun pöytään tuoneet juhlat. Olen täällä kertonutkin sairaslomastani ja toki olen pohtinut paljon niitä seikkoja, jotka siihen johtivat. Kun into on itsesuojeluvaistoa suurempi pitkään, voi tällaista tapahtua. Varmaan suurin yksittäinen syy lomaan oli jatkuva kulkeminen vuorokausirytmin hämärtymiseen yhdistettynä. Parhaimmillaan/pahimmillaan tuli hektisimpänä vuotena ajettua varsinaisen duunin tekemisen ohessa 70000 kilometriä.

Nyt päättyy siis yli 25 vuotta kestänyt työsuhteeni ja minulla on myös hienoja kuulumisia tulevaisuudestani! Näistä innostavista uutisista kerron kuitenkin vasta kuukauden kuluttua…

aperdude smile ida mqep

Ja vaikkei kuva mitenkään liity tekstiin, niin tässä silti vielä näytille yksi Idan kanssa kuvatuista ruuduista. Itse en ole varma, olenko kuvasta enemmän innoissani vai peloissani…

Pitäkäähän lippu korkealla!

AperDude