Mun uusi lempilelu on DJI Osmo Pocket, ei paljoa linkkaria isompi videokamera. On meinaan sen verran pieni värkki, että jaksaa pitää mukana… Aiheesta on kirjoitus myös JAS Kamerakaupan blogissa.
Tässäpä maailman tylsimpiä speksejä, jos jotain sattuu kiinnostamaan:
2.3 tuuman kenno, 80° kuvakulma ja 2.0 aukko
4K/60fps video ja 1080p/120fps slow motion video
Universal portti, jonka avulla voi liittää älypuhelimen tai jonkin lisävarusteen
Mekaaninen gimbal tärinänvaimennus, joka toimii huomattavasti tarkemmin kuin pelkkä elektroninen tai optinen vaimennus
Akunkesto 140 min
Äänetön jäähdytys
Älykkäät toiminnot kuten ActiveTrack, Motionlapse ja 3×3 Panorama
Paino: 116g Mitat: 121.9mm x 28.6mm x 36.9mm
DJI Mimo -aplikaation avulla voit muokata kuvaamiasi videoita (ilmainen)
Käyttää microSD-korttia (myydään erikseen). Terävintä 4K 60fps videota hyödyntääksesi kortin tulee olla vähintään V30 tason microSD. Max. 256 GB
Kun kytkee Osmo puhelimeen, avautuu oma softa heti. Puhelimen näytön kanssa on merkittävästi helpompaa tehdä haluamansa säädöt ja tietenkin hahmottaa rajaus tarkemmin.
Osmoon löytyy myös kaiken maailman lisävälineitä, joita voit tsekata tästä. Videot voi halutessaan leikata puhelimessa, joten julkaisujakin voi hoitaa tien päällä. Suosittelen lämpimästi Osmoa, tarvit kameraa sitten asiallisiin hommiin tai pelkään hauskan pitoon. Itselläni tämä vekotin on kyllä synnyttänyt halun videoiden kuvaamiseen…
Esittelin hetki takaperin kuvan Bella von Wolfkilllista, joka murtautui irti köysistä. Samalla kertaa napattiin toinenkin kuva ja en tiedä miksi, mutta taas mulle huudettiin… 😉 (Tämä kuva julkaistiin myös JAS Kamerakaupan blogissa.)
Tämän kaltainen kuva kannattaa aina tehdä liikkeessä. Eli tunnelma syntyy merkittävästi helpommin, jos malli saa kävellä kameraa kohti, repiä paitaansa ja huutaa ihan livenä. Yllättävän hyvin suoraan ylhäältä 40 asteen hunajakennon synnyttämän valonkin sai osumaan kasvoille, kun muutaman kerran peräkkäin toistettiin liikkuminen/kuvaaminen.
Bellan asento ja taustan ”taivasosuus” osuivat hyvin muodoiltaan toisiinsa lähes sellaisenaan. Niinpä mallille syntyi kehys itsestään…
Päävalon ja tasoittavan salaman lisäksi irrottelin ääriviivoja kummaltakin puolelta takaviistosta. Taustakuva on kuvattu Ruotsissa lähellä Vadstenaa sijaitsevissa raunioissa.Tuolloin mukana oli Nikonin vanha käsikäyttöinen kalansilmä, jolla sai tiiliskivet vääntymään omituisesti. Hieman öisemmät sävyt viilasin lopuksi Nikin Color Efex Pro 4:lla.
Kiitos Petra Sertamo, P. Itäsalo ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy!!!
Olen tärissyt jo muutamaankin otteeseen Jinbein akkusalamoista, joten kaivellaan niiden ominaisuuksia hieman tarkemmin tässä kirjoituksessa. Itse käytän siis HD-601 -akkusalamoita.
Kun vaihdoin salamani Jinbeihin, oli perusteet selvät: piuhattomuus, lähettimestä säädettävät salamat, high speed sync, monipuoliset valon muokkaimet ja hinta. Toki voisi luetella muitakin vertailukelpoisia asioita, mutta nuo mainitut asiat painoivat vaakakupissa meikäläiselle. Yritän pitää muutenkin asiat yksinkertaisina. Salaman toinen pää välähtää ja juuri siihen päähän voi laittaa valomuokkaimia. Niin salamamoissa, kuin varsinkin kameroissa on ihan liikaa ominaisuuksia. Itse kaipaisin noihin laitteisiin ominaisuutta, jolla minullle ”turhat” ominaisuudet saisi näytöstä piiloon. Esim kaikki kamerasäädöt olisi tosi nopeaa tehdä, jos 90% valikoista olisi piilossa yleensä…
Uudella TR-Q7 -lähettimella pääsen säätämään kameran päältä kuutta eri salamaa tehojen, ohjausvalojen ja monen muunkin asian osalta. Todella helpottavaa, kun ei tarvi koko ajan juosta salamoilla säätämässä. (Tuolla vanhemmalla TR-6N -lähettimellä pääsee säätämään kolmea erillistä ryhmää.)
HD-601:ssä on 6000 mHh:n akku, josta riittää 500 välähdystä täydellä teholla. En ole saanut ainakaan toistaiseksi yhdessäkään kuvauksessa akkuja edes läheskään tyhjäksi. Tehoa 601:ssä on 600ws ja painoa on 2,7 kiloa akun kanssa. Ja olennainen asia on, että Jinbeillä on telttojen ja muiden muokkaimien osalta laaja valikoima. Teltat ovat sateenvarjomekamismin ansiosta todella helppoja ja nopeita käyttää.
Omiin laitteisiini merkitsin ryhmien kirjaimet askarteluliikkeen tarroilla. Näkeepä olennaisen vähän kauempaakin…
Jos haluat kaivella speksejä vielä tarkemmin, niin JASsin sivuille pääset tästä, JInbein sivuille tästä ja esitettä voit selailla tästä. Nyt piuhattomuuden ansiosta olen lopettanut salamoiden kaatelun ja kompastelun johtoihin…
Tavaran roudaaminen miljöökuvauksissa ei ole koskaan itsetarkoitus, mutta kieltämättä haasteellisetkin olosuhteet selättyvät akkusalamoilla ja ennen kaikkea valollinen laatu kasvaa merkittävästi, jos on mahdollisuus yhdistää vallitsevaan valoon ”studiosalamoiden” valoa.
Mainittakoon vielä ennen varsinaista asiaa, tässä yhteydessä tarkoitan studiosalamalla laitetta, joilla voi synnyttää haluttaessa oikeasti pehmeää valoa vaikkapa teltoilla tai heijastinvarjoilla. Eli käsisalamahommiin ei mennä tässä blogissa.
Toki miljöössä voi hifistellä useammallakin salamalla saaden todella kontrolloitua jälkeä, mutta monesti normaaleissa tilanteissa on järkevää ja perusteltua olla liikenteessä yhdellä akkusalamalla. Eli nämä kaikki kuvat on valaistu yhdellä Jinbei HD-601 -salamalla, joka oli varustettu 102 cm halkaisijaltaan olevalla läpiampuvalla varjolla.
Tuijan ja Jarin kihlakuvat otettiin Vanajanlinnassa ja kieltämättä upeista taustoista on runsauden pula. Se helpottaa ulkokuvissa toki paljon erityisesti siksi, että kun yleensä kannattaa pitää aurinko mallien takana, niin hienoja taustoja löytyy joka tapauksessa. Suunnitelma olikin tehdä kaikki kuvat ulkomiljöössä ja kolmannella kerralla sää ja sovittu aika kohtasivat hyvin…
Tässä käytössä oli Nikonin 24mm f1.4 linssi. Sen kuvakulma riittää jo synnyttämään melko mahtipontista jälkeä alaviistosta kuvattuna.
Yleensä kannattaa tämän kaltaisissa kuvauksissa käyttää eri polttovälejä, eri rajauksia, sekä eri kuvakulmia. Sama ympäristö ja jopa sama kuvauspaikka sekä valaisukin luo todella erilaisen perspektiivin ja sitä myötä kuvan olemus muuttuu kun tekee variaatioita.
Kaikissa oheisissa kuvissa siis loin kasvoille akkusalamalla valaisten päävalon muodon. Jos olisin käyttänyt toista salamaa, niin olisin käyttänyt sitä kontrolloimaan mallien varjopuolta. Eli nyt yhdellä salamalla synkkasin mallien valopuolen vallitsevaan valoon. Tämän kaltaisissa kuvissa yksi valaisun kriteereistä onkin luontevuus. Kasvojen hienovarainen muotoilu ei huuda itseään lujan teatraalisena esille, vaan luo pelkästään hieman kolmiulotteisuutta ja valon läsnäoloa.
85-millisella perspektiivi on sopivasti hieman litistynyt.
Kaikessa muutenkin piti tyylilajin olla ”luonnollisuus”, siksi käsittelytkin ovat olleet kovin maltillisia. Ja taas, kuten käytännössä aina kaikissa kuvauksissa mallien heittäytymisestä syntyy todellinen laatu. Tekniikan tulee vaan olla hanskassa tukemassa luotua tunnelmaa.
aperdude.com 