Kaikki minut tuntevat tietänevät minut Nikonin käyttäjäksi. Nyt halusin koeponnistaa Canonia oikeassa kuvauksessa ja pakkasin mukaan kameralaukkuun vähän normaalia enemmän tavaraa. Tässä ihan päällimmäiset tunnelmat keikalta…
Kuvasin Idan Radisson Blue Tammerissa oman kamerani lisäksi Canon 5Dmark4 -rungolla ja 85mm f 1.4 optiikalla. 5D:n takanäyttö on selkeän informatiivinen ja kosketusnäyttö toimii hyvin. Oikeastaan yllättävän helppoa oli käyttää kameraa, jonka logiikka ei ole sama kuin tämän hetkisessä omassa kamerassani. Raakakuvassa tuntui olevan sävyt jopa melkoisen turvallisesti tallella. Ja ennemmin tietenkin niin päin, kiristelyjä kun voi tehdä loppukäsittelussä. Jälki oli terävää ja toimivuudesta jäi hyvä maku.
Tummien sävyjen leikki toimi hyvin, kun irrottelin ja muotoilin Idan kolmella Jinbein HD-601 -salamalla ja vallitseva valo loi muodot ympäristöön.
Kuvauksessa kaikki meni siis yllättävän helposti, enkä joutunut käyttämään aikaa kiroiluun tai käyttöohjeen etsimiseen. Odotin kieltämättä ongelmia erilaisten säätimien käsittelyssä, mutta kaikista kameroista taitaa olla helppoa valita ne tärkeimmät asiat: raw, ISO, aika ja aukko… Muu ei sitten olekaan ihan niin tärkeää… 😉
Tämän kuvauksen ansiosta odotankin seuraavaa Canon-testiä, nimittäin R lienee listassa seuraavana.
Viikonloppuna Suomen Ammattivalokuvaajat Ry vietti 100-vuotisjuhliaan. SAV palvelee sekä suurta yleisöä, että jäseniään mm ylläpitämällä Mestari-arvonimijärjestelmää.
Lauantaina oli vuorossa varsinainen gaala ja perjantaina kuusi valokuvaajaa haki SAVin Mestari-arvonimeä. Sitä haetaan 20 kuvan sarjalla, sekä suullisella että kirjallisella esittelyllä. SAV Ry on myöntänyt vuodesta 1979 lähtien yhteensä alle 60 arvonimeä. Nyt myönnettiin kaksi arvonimeä ja uudet Mestarit ovat Mitja Kortepuro, sekä Mika Levälampi.
Mitja palkittiin hääkuvistaan (sivuille pääset tästä) ja Mika tuotekuvistaan (sivuille pääset tästä). Kumpikin osoitti kuvillaan omaavansa ei pelkästään vain korkeaa ammattiosaamista, vaan myös persoonallista tyyliä.
Lauantaina juhlatilaisuudessa toki palkittiin uudet mestarit, mutta mukaan mahtui paljon muutakin. 100-vuotiasta SAVia onniteltiin monestakin suunnasta ja enemmän keskusteltiin tulevaisuudesta kuin kaikesta menneestä. Valokuvauksen kenttä muuttuu monella tapaa ja nopeasti, joten niin yksittäisten kuvaajien, kuin yhdistystenkin on pakko omaksua koko ajan uusia toimintamuotoja. SAVin jäsenten saavutukset niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin kentillä kertovat sen, että Suomessa asioita tehdään oikein. Toivotaan, että SAVin hieno työ suomalaisen kuvauksen parissa jatkuu vielä pitkään! Ja kuriositeettinä todettakoon, että Mitjan kanssa taidetaan olla ainoa pariskunta, joilla molemmilla tuo Mestari-arvonimi on.
Aiemmin tuli aiheeseen liittyen kerrottua yleisistä asioista ja muiden tekemisistä. Pistetääs tähän jotain omistakin puuhista tarkemmin…
Itse tein demossa kaksi asiaa. Ensin tein esimerkkivalaisun samasta mallista samoilla vaatteilla samassa kohdassa pehmeällä ja kovalla valolla. Näin pääsee vertaamaan ilmapiirin eroja keskenään. Ja toisekseen tein pikakäsittelyn heittämällä mallin valmiina odottavaan taustaan.
Kieltämättä on oikeastaan kuumottavan jännittävää tehdä kuvaamisia ”kelloa vastaan”. Onneksi olen ollut usein tilanteissa, jossa aikaa on käytettävissä vain tietty, muiden määrittelemä minuuttimäärä. Nyt tässä kuvauksessa minulla oli puoli tuntia aikaa kuvata nämä mainitut kuvat ja puoli tuntia aikaa käsittelyyn, ennen kuin kuvat esitin.
Mennään ensin pehmeän ja kovan valon kuvien vertailuun. Pehmeä valo oli rakennettu niin, että päävalo tuli mallin yläpuolelta metrisestä teltasta, tasoittava valo tuli 140cm octasta ja takairroitukset kummaltakin puolelta tuli 25x100cm stripeistä. Kovan valon kuvassa valaisukulmat ja -paikat olivat samoja, vain päävalon muokkain vaihtui 40cm beauty dishiin hunajakennolla ja taustairroituksiin käytin normikuupia hunajakennoilla. Tasoittavassa salamassa oli tässäkin tapauksessa kiinni 140cm octa.
Nämä kuvat ovat siis täysin käsittelemättömiä. Vasemman, pehmeämmän valaisun rauhallisuus erottuu melkoisen selkeästi oikean puolimmaisen kuvan raaemmasta piirtävyydestä. Näistä mallikuvista ei näe sitä, kuin kovempi metallin kautta heijastettu valo tuo esiin materiaalin struktuuria. Sen kaltaiset erot näkee käytännössä hyvin printatuista suurennoksista.
Normaalisti toki vielä kuvan käsittelyssä voimistettaisiin valaisun tyyliä ja vaikutelmaa. Mutta tällainen vertailu, jossa tosiaan ei olla tehty kuvalle mitään, on rehellisempi eron näkemisen kannalta.
Kasvoissa ja sulissa huomaa rauhallisemmat ja kauniimmat sävyleikit, oikealla oleva piirtävämpi valo luo rankemman vaikutelman.
Eli ei pehmeä ja kova valo muuta kuvaa täysin toiseksi, mutta selkeän eron ilmapiirissä se luo. Kuva on kuitenkin aina kokonaisuus, joten asento, ilme, asut, rekviisiitta, käsittely ja kaikki muukin kannattaa vielä samaan suuntaan valaisutyylin kanssa.
Mennäänpä sitten varsinaiseen kuvaan, jonka tein valmiiksi asti. Lähdin nimen omaan rakentamaan kokonaisuutta, jossa piirtävämmän valaisun kanssa edettäisiin yhteiseen suuntaan kaikessa muussakin.
Etukäteen oli selvää, minkä taustakuvan otan käyttöön. Oikealta puolelta tuleva voimakkaampi irroitus toimii taustan valoympyrän kanssa yhteen saaden aikaan valomaailman loogisuutta.
Eiköhän nyt ole tämä Fototourin Tampereen tämänkertainen tilaisuus käyty läpi. Kuva-asioissa blogiin odottaa vuoroaan juttu mm samassa kuvauksessa käytetyt Canon 5Dmark4 ja Nikon D810 kumpikin 85mm f1.4 objektiivillä varustettuna. Oli mielenkiintoista käyttää itse Canonia ihan oikeaan kuvaukseen, Nikonin käyttäjä kun olen pitkään ollut. Ja viime lauantaina kuvattiin upeita kuvia, jossa ElinnaK:n meikit olivat isossa roolissa, joten sellaistakin on luvassa.
AperDude
PS. Tämä kirjoitus on julkaistu myös JAS Kamerakaupan blogissa
aperdude.com 