En itsekään tiedä kuinka valokuvaamisen eri muodot pitäisi minuun liittyen luokitella, kun olen elättänyt itseni valokuvaajana, mutten välttämättä valokuvaamalla jo 90-luvun alkupuolelta lähtien. (Ja nyt nopeimmat jo laskivat minun olevan aavistuksen joulupukkia vanhempi ja se pitää paikkansa.) Olen sitä mieltä, että vaihtaessaan harrastuksen työksi, sen olomuoto muuttuu pysyvästi. Olen aina ollut sitä mieltä ja tulen aina olemaan sitä mieltä. Mutta nyt harmaapartaisena hemmona olen lisännyt tiedostamiseeni sen, että työhön liittyen voi tehdä vapaa-ajallaan projekteja, jotka tukevat sekä työminää että palkitsevat sielua. Olettaen, että tuo viimeksi mainittu on olemassa.

Uraputki heiluu aina kuin lastu viemärissä, tunnustaa sitä edes itselleen tai ei. Tarkoitan tällä sitä, että on sitten yrittäjä tai duunari, on eri vaiheissa työelämää panostettava eri vaiheisiin. ”Työminälläni” oli perusteltu tarve hankkia tietoa, osaamista ja nostetta mainitsemaltani vuosikymmeneltä vuosituhannen vaihteeseen. Se oli minulle aikaa, jolloin hankin perustietämyksen jonka varassa olen hiihdellyt pitkin valokuvausalan havuisia latuja. Sen jälkeen minulla oli selkeästi vuorossa noiden oppien ottaminen käytäntöön, sekä tiedon ja kokemuksen hankkiminen erilaisista yhteisöistä ja nk ”kunniatehtävistä”. Ja oikeastaan tämän työelämänvaiheen huomasin vasta jälkikäteen tulleen täyteen. Yhtäkkiä olenkin uudessa vaiheessa, jossa osaamiseni niin kuvaamisen kuin joidenkin muidenkin valmiuksien osalta täytyy päivittää ”tälle vuosituhannelle”. Lisäksi olen viime aikoina saanut kasvoilleni näkyviä projekteja, joista erityisen kiitollinen olen kirjan kirjoittamisesta, jossa sain esitellä 14 upeaa kuvaajaa, joiden vilpitön fani olen. I feel blessed and that I really am! Pääosa näistä viimeisistä projekteista on ollut vapaa-ajan tekemisiäni ja ne ovat antaneet minulle valtavasti mielekkyyttä olemiseeni ja lisäksi voimaa työminälleni.

Kävin eilen Helsingissä hoitamassa mielenterveyttäni kuvaamalla ja mm tällainen ruutu syntyi Nana Foxglovesta. (Laitteet: Nikon D810 + 85mm f1.4 & Elinchrom Quadra + Ranger)

Rupeankin pikkuhijaa olemaan vakuuttunut siitä, että ihmisen kehittyminen on täysin mahdotonta kohdistaa vain johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen ja hyvä niin. Jos valmiutesi lisääntyvät siitä hyötyvät kaikki lähipiirisissäsi, niin kotona kuin töissä.

Vaikka en itse printtaakaan paljon kuvia (verrattuna valokuvaajayrittäjiin) niin olen jo jonkun aikaa kuolannut Epsonin tulostinta. Tämä luultavasti pohjautuu omavaraisuuden kaipuuseeni (tai johonkin tiedostamattomiin tapahtumiin lapsuudessani) ja samasta syystä mm kaikki Elinchromen salamani ovat akkukäyttöisiä. Jo hetki takaperin Sami Eskonlahti Suomen Interfotosta toi P7000-lelun ja tänään oli vuorossa sitten koneideni/näyttöjeni kalibrointi. Kokemusta ei siis minulla vielä paljoakaan ole, mutta täytyy heti näin kättelyssä todeta, että laatu on hämmästyttävä. Yleensä ottaen olen huomannut jo aiemmin, että valaisemalla, valottamalla ja käsittelemällä kuvan oikein, on lupa odottaa asiallista laatua, mutta nyt pystyy ottamaan vielä yhden askeleen lisää kohti pistettä, jota itse pidän ”täydellisyytenä”. Nyt poistui taas yksi tekosyy huonoihin kuviin, joten jos en ole tyytyväinen löydän peilistä syyllisen. Parasta pohjalaisluonteelle…

AperDude