KÄSILLÄ SEISONTAA JYRKÄNTEEN REUNALLA

Ritva Rantala on yksi niistä malleistani, jonka kuva ei jää sarjan uuteen versioon. Kaikki kuvaamani mallit olivat niin loistavia, että kuvaisin heidät mieleläni uudestaan, mikäli näin käy. Ritva kuuluu siihen pienilukuiseen ryhmään ihmisiä, jotka osaavat vastustaa painovoimaa ihan kirjaimellisesti. Siitäpä syntyi idea jyrkänteen kesyttämisestä, käsillä seisontaa kuolemaa halveksuen.

Ritva saapui heinäkuun alussa Ruotsista viettämään lomaa Vaasaan. Niinpä pakkasin autoon laitteet, mallin ja assarit Marian ja Rebecan. Starttasimme pari tuntia ennen kuvaushetkeä etsiäksemme täydellisen kiven käsillä seisontaan.

Jo alkuverryttely kipeytti pelkästä katselusta omat lihakseni.

Jo alkuverryttelyn katsominen kipeytti omat lihakseni.

Ihan yksinkertaista ei sellaisen kiven löytäminen ollut, jonka päällä voi suhtkoht turvallisesti majailla jalat ylöspäin koska minun vielä piti pystyä kuvaamaan alhaaltä ylös siten, että taustalla on vain taivasta ja aurinko osuu Ritvaan takaviistosta. No loppujen lopuksi kivi löytyi käsittämättömän upeasta ympäristöstä, taustalla loikoili nimittäin raippaluodon silta. Suorastaan harmitti, ettei sitä lopullisessa kuvassa voi käyttää.

dfghju

Melko vaikuttavia kuvia syntyi ”making of” kuvistakin… (Kuvat: Maria Rönnqvist)

Alusta astihan minulle oli selvää, että korkean kallion RItvan alle kuvaan erikseen sen mukaan, millainen kuva (missä valossa ja missä kulmassa) tehtiin nyt ensimmäisellä kerralla. Kallion olen löytänyt Lempäälästä ja sen käyn kuvaamassa kunhan oikeaan vuorokauden aikaan on oikenlainen ilma. Kuvien yhdistämisen luonnollisuuteen kun eniten vaikuttaa nimen omaan kuvakulma, perspektiivi ja saman kaltainen valaistus.

 

Löydätkö kuvasta assarin?

Löydätkö kuvasta assarin? (Kuva: Maria Rönnqvist)

Tällaiset kuvauksen ovat niitä, joissa on parempi tietää mitä tekee. Mallin ei ole mahdollista olla vinolla kivellä kovin kauaa juuri tietyssä asennossa, eikä ottaa asentoa useasti. Ranger Quadran -akkujen latautumisaika täydellä teholla paukutellen on myös jo muutaman sekunnin, joten kovin montaa ruutua ei edes ollut mahdollista ottaa. Onneksi tarvinkin vain yhden täydellisen ruudun. Käytin Nikonin D800sta ja 24-70mm f2.8 putkea 24-millin asennossa. Vastavaloon kuvattaessa Nikonin ammattilaseissaan käyttämä nanokidepinnoite on yksinkertaisesti loistava.

Hienoista kunnioituksen puutetta olin mallin ja assareiden puolesta huomaavinani kuvaajaa kohtaan.

Hienoista kunnioituksen puutetta olin mallin ja assareiden puolesta huomaavinani kuvaajaa kohtaan. 😉

Tämän moisessa ympäristössä ja tällaisella tiimillä kelpaa olla liikenteessä. Ja nyt kärsivällisyyttä kehittävää kallion kuvaamiseen sopivaa keliä odotellessa…

AperDude

 

Mainokset

ANTI-GRAVITY WOMEN 2.0

Kuten viime maanantaina lupasin, avaan tänään hieman ajatuksiani suunnitelmastani tehdä Master QEP -arvonimeen oikeuttava sarja. Silläkin riskillä että minun syytetään sortuvan mielikuvituksettomuuteen, pidän ANTI-GRAVITY WOMEN -aiheeni. Sarja tulee kokemaan merkittävän muokkauksen ja laajennuksen, mutta olen sen verran jäänyt ideaan kiinni, etten halua sitä pelkän vaihtamisen vuoksi  vaihtaa. 

POHDI ENSIN – HEILU SITTEN (ja yökerhossa päin vastoin)

Olen aina nauttinut kokonaisuuksien pohtimisesta, olivatpa ne sitten sitten jotain kurssien luentoja tai juuri tällaista kuvasarjojen tekemistä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa sabluunaa rakentaa sarja, mutta itse ole havainnut hyväksi pohtia jo ennen lähtölaukausta vähintään seuraavat asiat:

  1. Tavoite
  2. Teema
  3. Visuaalinen tyyli
  4. Jaottelu
  5. Muoto

Siispä itse käytän tätä listaa yksinkertaistettuna tällä kertaa näin:

TAVOITE – Saada MQEP -arvo ja oppia matkalla (sekä pitää lystiä kameran kanssa).

TEEMA – Itsevarmat, oman elämänsä kuljettajina toimivat naiset. Osittain satuolentoja, osittain totta.

VISUAALINEN TYYLI – Voimakaskontrastisuus, teatraalisuus, kevyttä kaatumista käsittelyssä fantasian puolelle… Ääripääpolttovälejä 14 ja 200 millisiä perus 85 millisen lisäksi… Riittävä vaihtelu kuvakulmissa ja rajauksissa…

JAOTTELU – 20 kuvan sarjaan 2-4n kuvan pienkokonaisuuksia, pääosin parittomia kuvamääriä näissä…

MUOTO – Kaikki kuvat yhtä korkeita, ei yhtään pystykuvaa, pienkokonaisuudet juuri saman muotosia keskenään. Vähintään yksi pienkokonaisuus suhteella 16:9.

Tämä siis todellakin voimakkaasti yksinkertaistetettuna… Ja minua ainakin auttaa merkittävästi asian nimeäminen, edes työnimellä. Itse haluan että koneellani on työstettävästä asiasta jopa logo, joka armottomasti muistuttaa mitä projektia pitäisi säilyttää aivojen atiivisessa osassa. Siispä silmiini osuukin usein koneellani tällainen taustakuva:

Ettei tavoite unohtuisi...

Ettei tavoite unohtuisi…

Mitä yksinkertaisempi kaveri, sitä selkeämmän suunnitelman tarvii… 😉

MITÄ MUUTOKSIA?

Kuvamäärä kasvaa 12sta 20een, joten uusia kuvia on tulossa joka tapauksessa paljon. Ja onneksi sain salaisen agentin kautta tärkeän tiedon jyrytystilanteen keskusteluista. Tein sarjan nykyisen vaiheen siten, että 12 kuvan kokonaisuus muodostui neljästä kolmen kuvan pienkokonaisuudesta. Ja yksi näistä oli ”perinteisen tyyliset todelliset painovoiman vastustamiset”, koska ajattelin että irtautuminen kokonaan todellisuudesta olisi liian extremeä. Nämä kuvat olivat kuitenkin ne, joista jyry oli keskustellut kriittiseen sävyyn. Eli jyry siis haluaa yksinkertaisesti tulla vaikuttuneiksi, kaikki normaali kannattaa siis unohtaa ja ampua kerralla yli kunnolla.

Heidå hetkiseksi Ritva, Pinja, Milla ja Heidi, toivottavasti tapaamme uudessa sarjassa!

Heidå hetkiseksi Ritva, Pinja, Milla ja Heidi, toivottavasti tapaamme uudessa sarjassa!

Toistaiseksi muut kuvat jäävät, mutta luulenpa että niistäkin vielä karsiutuu osa kunhan toteutus etenee.

WTF?

Samainen agentti kertoi myös faktat ohittavaa ”rajatietoa”. Nimittäin eräs ensimmäistä kertaa mukana ollut venäläinen jyryläinen (kansalaisuutta ei muutettu) oli kertonut sarjani nähdessään ”olevansa kyvytön arvostelemaan sarjaani, koska sarja tuo hänen mieleesä pirun jotan hän on pelännyt lapsesta asti”. Hmm… En tässä lähde arvailemaan kyseisen herrasmiehen varhaisia lapsuuskokemuksia äidistään, jotka epäilemättä ovat muokanneet hänen aikuisiän naiskäsitystään merkittävästi.

 KUVIAKUVIAKUVIA

Jep, tiedän että tämä teoreettinen teksti on tylsää, pahoittelen. Tosiasia vaan on, että varsinaisia sarjan uusia kuvia ei lähitulevaisuudessa ole täällä näytillä. Olen vasta yhden uuden kuvan kuvannut ja kaksi kuvaan ensi viikolla. Aikatauluni nautinnollisesta pituudesta johtuen (joudun paniikkiin vasta vuoden päästä) rupean näillä näkymin vasta syksyn pimeinä hotelli-iltoina edes käsittelemään kuvia. Edellisen kokonaisuuden kuville teki todella hyvää, että kuvien photoshopversiot saivat elää ja muotoutua koneella kuukausia. Ja lopullisen käsittelyn/tyylittelyn kun kuitenkin voi tehdä vasta kyseisen pienkokonaisuuden kuvaamisen jälkeen.

Mutta eipä sinänsä hätää, taidan ensi maanantaina kuitenkin laittaa teille making of -kuvia tuosta mainitsemastani kuvauksesta. Silloin esittelen teille Miss Rock 2014 – Daniela Koskisen.

Aperdude

 

QEPSVLMVATVUMUVEAT – BULLSHITTIÄ VAI PÄÄOMAA

FEPin raati:Congratulations, you are a QEP!

Matti J Kaleva:Olin eilen suomalaisen ammattikuvaajan,  Krister Löfrothin,  valokuvanäyttelyn avajaisissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa myös  julkistettiin hänen uusin runokirjansa.  Molemmat kolahtivat, ainakin minuun, kuin metrin halko, tuntemattomalta ajattelijalta  lainatulla määritelmällä.  Kristerin molemmissa näytöissä ei tarvittu muilta lainauksia, niissä puhui sekä  taito, että sielu. Pohjalaisella jämeryydellä ja onneksi myös herkkyydellä.

Kameralehti: ”MIES JOKA KUMOSI PAINOVOIMAN

Jore Puusa:AntiGravity on nolostuttavan kökköä kuvankäsittelyä eilisen päivän valoissa vääntäytyvissä rouvissa.”

Alkuvuodesta 2013 koin yllättävän kunnian, minut kutsuttiin pitämään näyttely Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ja ANTI-GRAVITY WOMEN -sarjani onkin parhaillaan T2:ssa aina syyskuun alkuun asti. Yllä muutamia julkisia kuvistani kirvonneita kommentteja ja alla yksi mielivaltaisesti sarjasta napattu otos…

Malli: Veera Konga, Kuvauspaikka: Ilmailumuseo, Vantaa, Laitteet: Nikon D800 + 17-35 mm f2,8 sekä Elinchrom Ranger Quaddra

malli: Veera Konga     kuvauspaikka: Ilmailumuseo, Vantaa     laitteet: Nikon D800 + 17-35 mm f2,8 sekä Elinchrom Ranger Quadra

LAISKUUS KANNATTAA

Ei ollut varsinainen vahinko, että sarjani sisältää 12 kuvaa (joista 9 kentällä) mikä nyt vaan sattuu olemaan myös se kuvamäärä, jolla voi hakea FEPin QEP-arvonimeä. Tuon arvonimen sainkin juuri tällä samaisella sarjalla, tekemättä mitään muuta lisätyötä kuin teettämällä yhdet ylimääräiset vedokset. Mitä ihmettä sitten minä tai kukaan tekee tuolla QEP-lyhenteellä? Olenko vain arvonimenkipeä, kuten minulle on sanottu vai onko tälle seuraukselle joku syykin?

LYHENNE VAIN KÄYNTIKORTIN TÄYTETTÄ?

Nyt heti täytyy eritellä kaksi asiaa: urheilusuoritus ja palkintojen jako. On kyseessä sitten  Vuoden Muotokuvaaja -kilpailu, jonkun arvonimen haku tai pitkäjänteinen tutkintoon tähtäävä opiskelu, on itse matka se todellinen arvo. Se että ponnistelee mielessään ja teoissaan työstäen kuvasarjaa tiettyyn tarkoitukseen tai opiskelee määrätietoisesti uusia asioita, saa aikaan kehittymistä tiedostamisen sekä taitojen lisääntymisen muodossa. Aina. Piste. Tämä kehittyminen on todellista pääomaa ihmiselle, se on todellinen syy  lähteä moiseen matkaan. Kun jossain vaiheessa kaulaan ripustetaan mitali tai käteen lätkäistään kunniakirja, on kyseessä vain tunnustettujen ja jo tapahtuneiden tekojen huomioiminen. Siis yksinkertaistaen, kulkijalleen matka on tärkeä, ”yleisöille” palkinto. Yleisö kun ei näissä gameissä näe suoritusta samaan tapaan kuin vaikkapa näyttelypallon maailmanmestaruuskisoissa Brasiliassa, niin vain nämä hassut lyhenteet ovat ne ulospäin näkyvä osa kuvaajan ponnisteluja. Ja vaikka yleisö ei ymmärtäisi mitä mikäkin lyhenne tarkoittaa, niin ne kertovat silti kuvaajan asenteesta ja tokikin myös ansioituneen kuvaajan kuvissa näkyy se lyhenteisiin johtanut matka.

KUKA, MIKÄ, QEP?

Suomessa, tässä lyhenteiden luvatussa maassa, kuvaajat ovat voineet suorittaa tutkintoja (esim VAT, VEAT, KIP), arvonimiä (esim SAVM) ja hommata kisoista menestystä vaikkapa Vuoden Muotokuvaaja -tittelin muodossa. Nyt Suomen Ammattivalokuvaajat Ry:n Euroopan kattojärjestö FEP on luonut yhtenäisen arvonimistön. Käytännössä siis kun hankit jonkun näistä EP, QEP tai Master QEP -lyhenteistä Eurooppa ymmärtää sijaintisi ”kuvaajakartalla”. Tärkeiden oppien lisäksi nämä arvonimet tuovat mantereen valokuvaajat lähemmäs toisiaan, antavat yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevat pienentämään alaamme paremmin kaikkien yletyttäväksi. Vain siis positiivisia seikkoja toistaiseksi näköpiirissä.

SUOMEN QEP:T JA TULEVAT MASTER QEP:T

Suomeen on myönnetty 13 kappaletta QEP-arvonimiä (ja 10 on niistä tällä hetkellä siten akviisia, että kyseinen kuvaaja on SAV ry:n jäsen ja työelämässä). Sitä ylempää (ja myös samalla ylintä) arvonimeä ei vielä Suomessa ole yhtään. Tätä ylintä arvonimeä on julkisesti ilmoittanut lähtevänsä tavoittelemaan ainakin Tiina Haring (ALIAS CREATIVE, Kuopio). Tiinan nimeä klikkaamalla pääset blogiin seuraamaan sarjan tekemisen vaiheita. Ja se, että joku tällä tavoin avoimen vastuullisesti ja julkisesti lähtee moiseen suureen ja kunnianhimoiseen projektiin sai minun kropassani aikaan toimintaa. Nimittäin olen kyllä salaa suunnitellut Master-titteliin pyrkiväni, mutta Tiinan esimerkkiä kunnioittaen en pysty enää perustelemaan itselleni miksi olisin asiasta hiljaa. Siispä tämän blogin aloittamisen kipinä on yksinkertaisesti se, että aloitan nyt matkan kohti vuotta 2016 ja yritystäni saavuttaa tuo FEPin ylin arvonimi ja varsinkin ne matkalla karttuvat taidot. Matka näyttää pitääkö aikataulut ja muut suunnitelmat, mutta tästä blogista voi halutessaan seurata projektini edistymistä ja kaikkea muuta omituista valokuvaukseen jollain tavoin liittyvää viisasteluani. Ja ennen kaikkea sitten parin vuoden kuluttua voitte juhlia kanssani saavutusta tai naureskella karille karahtamiselleni. Ja toivon myös, että lähiaikoina ilmaantuu muitakin kuvaajia samaan projektiin ja pikkuinen Suomi kiskaistaan myös tällä mittarilla näyttävästi Euroopan kartalle…

Lähiviikkoina sitten hieman lisää tulevasta sarjastani, ensimmäisistä kuvauksista ja ihan kaikesta muustakin.

AperDude

PS. Alun lainausten esittäjistä yksi on järjestö, yksi on eläkkeelle jäänyt arvostettu kouluttaja, yksi on Suomen suurin alansa lehti ja yksi on ”työtön lehtikuvajaa ja kuvajournalismin opettaja”. Arvaatko kuka on mitäkin?