MISS ROCK 2014 – DANIELA KOSKINEN

Ensimmäinen kuvaus ANTI-GRAVITY WOMEN 2.0 -sarjaan, mallina MISS ROCK 2014 DANIELA KOSKINEN, assareina Pauli Juppi ja Markku Rintala, kuvauspaikkana Helsingin tuomiokirkko, joten kaikki on just eikä melkein.

Meillä tämän päivän ihmisillä ei ole enää oikeaa elämää, mutta onneksi on Naamakirja. Erään kerran kun surffailin tuossa tekotodellisuudessa silmiini osui kuva neidosta, joka inspiroi. En osaa kertoa miksi juuri nuo kyseiset kuvat ottivat kontaktin verkkokalvoilleni, mutta tilanteeseen saattaa liittyä sen tiedostaminen, että haluan sarjaan myös malleja joiden ulkoinen habitus viestii asennetta. Kun tulevissa kuvissani ei kukaan malli todellakaan tule pyytämään anteeksi…

Jotkut rannekorut ovat vaan hienompia kuin toiset.

Elinchromen ringi käytössä, johon sitä ei ole tarkoitettu.

Alan pikkuhiljaa uskoa olevani ajoituksen mestari, koska Daniela valittiin MISS ROCK:ksi samalla viikolla kun hän oli lupaunut kamerani eteen. Eipä siis paljoa ajankohtaisempaa mallia voisi saada.

Jos saisi valita miten kuolee...

Herttaisen tappava paketti ja miehet maassa…

Olen aina ollut sitä mieltä, että assarit ovat vain edessä joten sellaisia ei kannata raahata mukana. Mutta on pakko tunnustaa tämän kuvauksen muuttaneen käsitykseni. Nimittäin valokuvaajat Pauli Juppi ja Markku Rintala ilmoittautuvat mukaan kysellessäni vapaaehtoisia. Ja oli todella helpottavaa kun mukana oli täyspäisiä ammattilaisia…

Lisähelpotusta toi myös Danielan omatoimisuus, olimme sopineet vain tyylin ja varustuksen raamit ja daami saapui paikalle täydellisesti pukeutuneena sekä meikattuna. Enpä voi paljon muuta sanoa, kuin että valitkaa mallinne huolella silloin kun on mahdollisuus…

Lapsuuden esikuvia ei tarvitse arvailla...

Paulin lapsuuden esikuvia ei tarvitse arvailla…

Minulle epätyypillisesti käytin kamerassa jalustaa, koska kuvasin Danielan ja Danielan varjon erikseen. Varsinainen ideani onkin näyttää samassa kuvassa kahdenlaista totuutta, mutta siihen palataan myöhemmin kun minulla on varsinaista näyttämistä.

Tässä vaiheessa tällainen.

Aku Ankasta oppimani lainaus ”puolivalmista työtä ei  näytetä hulluille eikä herroille” päteköön tässä vaiheessa. Käytössä Nikon D800+17-35mm f2.8 sekä Elincan Qadrat.

Kiitokset Pauli Juppi, Markku Rintala ja Daniela Koskinen, olitte supertiimi! Kiitokset myös Matti J Kalevalle miekan lainasta. (Kaikki artikkelin ”making of” kuvat by Markku Rintala.)

Ensi maanantaina esittelen teille sitten vielä suuruudenhullumman henkilön kuin mitä itse olen. Ja se on paljon se…

AperDude

 

Mainokset

ANTI-GRAVITY WOMEN 2.0

Kuten viime maanantaina lupasin, avaan tänään hieman ajatuksiani suunnitelmastani tehdä Master QEP -arvonimeen oikeuttava sarja. Silläkin riskillä että minun syytetään sortuvan mielikuvituksettomuuteen, pidän ANTI-GRAVITY WOMEN -aiheeni. Sarja tulee kokemaan merkittävän muokkauksen ja laajennuksen, mutta olen sen verran jäänyt ideaan kiinni, etten halua sitä pelkän vaihtamisen vuoksi  vaihtaa. 

POHDI ENSIN – HEILU SITTEN (ja yökerhossa päin vastoin)

Olen aina nauttinut kokonaisuuksien pohtimisesta, olivatpa ne sitten sitten jotain kurssien luentoja tai juuri tällaista kuvasarjojen tekemistä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa sabluunaa rakentaa sarja, mutta itse ole havainnut hyväksi pohtia jo ennen lähtölaukausta vähintään seuraavat asiat:

  1. Tavoite
  2. Teema
  3. Visuaalinen tyyli
  4. Jaottelu
  5. Muoto

Siispä itse käytän tätä listaa yksinkertaistettuna tällä kertaa näin:

TAVOITE – Saada MQEP -arvo ja oppia matkalla (sekä pitää lystiä kameran kanssa).

TEEMA – Itsevarmat, oman elämänsä kuljettajina toimivat naiset. Osittain satuolentoja, osittain totta.

VISUAALINEN TYYLI – Voimakaskontrastisuus, teatraalisuus, kevyttä kaatumista käsittelyssä fantasian puolelle… Ääripääpolttovälejä 14 ja 200 millisiä perus 85 millisen lisäksi… Riittävä vaihtelu kuvakulmissa ja rajauksissa…

JAOTTELU – 20 kuvan sarjaan 2-4n kuvan pienkokonaisuuksia, pääosin parittomia kuvamääriä näissä…

MUOTO – Kaikki kuvat yhtä korkeita, ei yhtään pystykuvaa, pienkokonaisuudet juuri saman muotosia keskenään. Vähintään yksi pienkokonaisuus suhteella 16:9.

Tämä siis todellakin voimakkaasti yksinkertaistetettuna… Ja minua ainakin auttaa merkittävästi asian nimeäminen, edes työnimellä. Itse haluan että koneellani on työstettävästä asiasta jopa logo, joka armottomasti muistuttaa mitä projektia pitäisi säilyttää aivojen atiivisessa osassa. Siispä silmiini osuukin usein koneellani tällainen taustakuva:

Ettei tavoite unohtuisi...

Ettei tavoite unohtuisi…

Mitä yksinkertaisempi kaveri, sitä selkeämmän suunnitelman tarvii… 😉

MITÄ MUUTOKSIA?

Kuvamäärä kasvaa 12sta 20een, joten uusia kuvia on tulossa joka tapauksessa paljon. Ja onneksi sain salaisen agentin kautta tärkeän tiedon jyrytystilanteen keskusteluista. Tein sarjan nykyisen vaiheen siten, että 12 kuvan kokonaisuus muodostui neljästä kolmen kuvan pienkokonaisuudesta. Ja yksi näistä oli ”perinteisen tyyliset todelliset painovoiman vastustamiset”, koska ajattelin että irtautuminen kokonaan todellisuudesta olisi liian extremeä. Nämä kuvat olivat kuitenkin ne, joista jyry oli keskustellut kriittiseen sävyyn. Eli jyry siis haluaa yksinkertaisesti tulla vaikuttuneiksi, kaikki normaali kannattaa siis unohtaa ja ampua kerralla yli kunnolla.

Heidå hetkiseksi Ritva, Pinja, Milla ja Heidi, toivottavasti tapaamme uudessa sarjassa!

Heidå hetkiseksi Ritva, Pinja, Milla ja Heidi, toivottavasti tapaamme uudessa sarjassa!

Toistaiseksi muut kuvat jäävät, mutta luulenpa että niistäkin vielä karsiutuu osa kunhan toteutus etenee.

WTF?

Samainen agentti kertoi myös faktat ohittavaa ”rajatietoa”. Nimittäin eräs ensimmäistä kertaa mukana ollut venäläinen jyryläinen (kansalaisuutta ei muutettu) oli kertonut sarjani nähdessään ”olevansa kyvytön arvostelemaan sarjaani, koska sarja tuo hänen mieleesä pirun jotan hän on pelännyt lapsesta asti”. Hmm… En tässä lähde arvailemaan kyseisen herrasmiehen varhaisia lapsuuskokemuksia äidistään, jotka epäilemättä ovat muokanneet hänen aikuisiän naiskäsitystään merkittävästi.

 KUVIAKUVIAKUVIA

Jep, tiedän että tämä teoreettinen teksti on tylsää, pahoittelen. Tosiasia vaan on, että varsinaisia sarjan uusia kuvia ei lähitulevaisuudessa ole täällä näytillä. Olen vasta yhden uuden kuvan kuvannut ja kaksi kuvaan ensi viikolla. Aikatauluni nautinnollisesta pituudesta johtuen (joudun paniikkiin vasta vuoden päästä) rupean näillä näkymin vasta syksyn pimeinä hotelli-iltoina edes käsittelemään kuvia. Edellisen kokonaisuuden kuville teki todella hyvää, että kuvien photoshopversiot saivat elää ja muotoutua koneella kuukausia. Ja lopullisen käsittelyn/tyylittelyn kun kuitenkin voi tehdä vasta kyseisen pienkokonaisuuden kuvaamisen jälkeen.

Mutta eipä sinänsä hätää, taidan ensi maanantaina kuitenkin laittaa teille making of -kuvia tuosta mainitsemastani kuvauksesta. Silloin esittelen teille Miss Rock 2014 – Daniela Koskisen.

Aperdude