Monet valokuvaajat uneksivat siitä, että saisivat toteuttaa näkemyksiään ja villejä unelmiaan kuvissaan. Karu totuus kuitenkin on se, että mikäli ei ole sattunut syntymään kultalusikka siellä ja toinen täällä on enimmäkseen kuvattava sitä mitä asikas haluaa. Ville Wikstedt on valokuvaaja ja entinen mainostoimiston vetäjä, joka vain päätti ruveta kuvaamaan ”omiaan”. Tähän vaadittiin (tyhmän)rohkeutta, heittäytymiskykyä sekä selkeä visio. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: VILLE WIKSTEDT.

Kuka on Ville Wikstedt?
”40-vuotias valokuvaaja, joka käsittelee omaa suhdettaan maailmaan valokuvan kautta. Rajaamalla maailmasta pienen palan kameran etsimen kautta on helpompi käsitellä näkyvää osaa, kuin että koittaisin jäsennellä koko maailman kerralla. Tämä on ollut todella opettavainen retki läpi aikuisikäni, tuoden paljon näkökulmia omaan rajoittuneeseen ajatusmaailmaani. Tämä on varmasti määrittänyt paljon sitä mitä minä olen ja miten sitä heijastan ulospäin. Pohjimmiltaan koen olevani hiukan rauhaton, joka on näkyy historiani monissa käänteissä. Kuitenkin pohjalla oleva uteliaisuuteni maailmaa kohtaan on mahdollistanut pitkäjänteisen työn tulla siihen mikä nyt olen ja mikä hienointa prosessi jatkuu ja näen toivottavasti itseni 40 vuoden päästä hyvin erilaisena kuin nytten, vaikkakin pohjimmiltaan samat arvot ja perusluonteen omaavana.”

Galleria Wikstedt Tampereella Hämeenpuistossa on käymisen arvoinen paikka.        (Nikon D810 + 24 mm f1.4)

Miksi mainostoimiston johtaja lähtee galleristiksi?
”Mainoskuvaajana kyllästyin kaksi kertaa valokuvaukseen. Suurin syy oli työtahti ja tilaajan näkemysero itseni kanssa. Usein kuvan määrä tuntui enemmän merkitykselliseltä kuin sen laatu, johon ajatukseen en millään voinut samaistua. Molempien kertojen jälkeen pidin pienen tauon ja mietin mitkä syyt johtivat tähän, minulle todella rakkaan harrastuksen/työn väljähtymiseen. Ensimmäisellä kerralla en ottanut vielä opiksi, osittain toki taloudellisistakin syistä mutta toiseen kertaan liittyi paljon muutakin, kuten esikoiseni syntymä. Tällöin päätin että jos jossain vaiheessa elämää on se oikea aika vaihtaa kurssia täysin, niin se on nyt. Näin sain enemmän aikaa perheelleni ja luomisprosessille. Eli tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Päivääkää en ole päätöstäni katunut ja joka päivä olen entistä vakuuttuneempi tekemästäni ratkaisusta.”

Mitä Robert Doisneau sinulle merkitsee?
”Doisneau on yksi merkittävimmistä valokuvaukseen sysäyksen antaneista valokuvaajista. Kävin nuorena poikana katsomassa hänen näyttelyn VB-valokuvakeskuksella, jonka jälkeen valokuva vei minut mukanaan ja sitä polkua olen kulkenut parikymmentä vuotta. Toki alkuajalta on paljon muitakin merkittäviä kuvaajia kuten Philippe Halsman sekä Man Ray. Varsinkin näiden kahden viimeisen kuvaajan vaikutteet näkyvät minun ensimmäisessä sarjassa, jonka kuvaamisen aloitin vuonna 2006.”

Millainen on luomisprosessisi?
”Luomisprosessi lähtee pääsääntöisesti normaalista arjen elämästä, ja signaaleista joita kohtaan ympäristössäni. Näistä nousee yleensä joku asia päälimmäiseksi, jota haluan lähteä prosessoimaan. Kuva on minulle samalla työkalu jäsennellä omia mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta. Kirjoitan aluksi raakaversion viestistä jonka pyrin teoksieni kautta välittämään, jonka jälkeen aloitan valokuvateknisen suunnittelun. Mietin miten halua visualisoida ajatukseni. Lopuksi tekeminen on muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta, hyvin perinteistä valokuvaamista. Kun olen saanut uuteen sarjaan muutaman työn tehtyä, kirjoitan kolleegani, Tiina Puputin, kanssa puhtaaksi, sarjan tematiikan, josta muodostuu lopulliset tekstit mm. näyttelykatalogeihin jne. Tämä yhteistyö on osoittautunut todella hedelmälliseksi ja nykyään minun ei tarvitse enään vääntää rautalangasta ajatuksiani, kun Tiina saa niistä heti kopin.”

Kerrot työskenteleväsi vain ”sydämellisten yritysten” kanssa, mitä se tarkoittaa?
”Taiteilijaurani alussa halusin itselleni yhteistyökumppaneita, joiden palveluja ja tuotteita tarvitsen mm. näyttelyiden avajaisissa, viestinnässä, kuvaamisessa, jne. Lähdin kartoittamaan yrityksiä jotka jakavat jollain tasolla samanlaisen ajatusmaailman kanssani. Tämän kautta minulle on muodostunut hieno yhteisö, jonka kanssa pystymme toteuttamaan asioita, joihin taiteilijana ei yksin olisi mahdollisuutta.”

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
”Hyvin todennäköisesti olen fyysisesti Tampereella. Mahdollisesti tulen pienen jakson olemaan muualla ennen lapsieni koulun alkua. Teos ja ura -näkökulmasta olen viiden vuoden päästä ylittänyt kansalliset rajat. Tämän eteen teen parhaillani paljon töitä. Suunnitelmiini kuuluu vuoden 2016 aikana aloittaa kansainvälinen näyttelytoiminta. Siihen asti tulen panostamaan vahvasti Suomeen. Kotimaa on usein aliarvostettu kohde, monien haikaillessa suoraan kansainvälisille kentille. Olen aina pitänyt tärkeänä rakentaa asioita suunnitelmallisesti ja siten että kaikki tekeminen luo kertautuvaa arvoa. On helpompi siirtyä Kuopiosta, Tampereen kautta Helsinkiin ja sieltä vaikka Tukholmaan, kuin lähteä suoraan hakemaan jalansijaa Berliinistä.”

Millainen on ”tavallinen” asiakkaasi?
”Suurin osa asiakkaistani on yksityishenkilöitä. Monilla on juuri alkamassa oleva tai päättynyt kodin rakentaminen. Iältään tyypillinen asiakkaani on n. 35-65 vuotias nainen tai mies. Toki teoksia on mennyt yrityksille ja viimeisimpinä kohteina ollut mm. Oulun taidemuseo, jonka kokoelmiin myi)n kaksi teosta sekä muutama yksityinen kokoelma.”

Villellä on tällä hetkellä kaksi näyttelyä käynnissä: HIDDEN PERSONALITY Vaasassa Galleria Ibiksessä, sekä PYHÄ – PERINNE – PAHA galerie Art Roomissa Helsingissä. Kannattaa tutustua!                                                                                                                          (kuva: Vincent Westberg/Ibis)

Miten kuvailisit itseäsi valokuvaajana? Vai oletko taiteilija?

”Taiteilijanimike pitää ansaita. Se pitäisi tulla jonkun muun tahon kautta. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että teoksiani on ostettu taideinstituutioiden kokoelmiin ja minut on kutsuttu pitämään näyttely useisiin museoihin ja gallerioihin, joten pikkuhiljaa valokuvaajatittelin rinnalle uskallan ottaa myös taiteilijanimikkeen.

Valokuvaajana minussa on kaksi persoonaa. Toinen on hyvin pedantti teknisorientoitunut kuvaaja, johtuen koulutuksestani ja mainosvalokuvaaja historiastani. Toisella laidalla on kameraa ja valoa konseptuaalisena työvälineenä käyttävä persoona, jolloin ns. oikeaoppisuus ei ole päälimmäinen arvo. Toki nämä kaksi puolta sekoittuvat taiteen tekemisessä ja jotkut sarjani lähestyvät paljon ns. perinteistä valokuvaoppia, toisten ollessa hyvin kaukana valokuvailmaisusta. Ollen enemmänkin sekatekniikkatöitä, jotka on vain sattumoisin tallennettu valoherkälle materiaalille.”

Villen siirtyessä valokuvataiteilijaksi oli moni varmaan ja usea vielä valmis suosittelemaan miehelle hyvää lääkitystä. Ja ymmärrän toki vääränlaisen turvallisuuden lietsomisen, siinähän me suomalaiset olemme hyviä. Tämä tarina on onneksi kertomus nimen omaan siitä, kuinka kannattavaa on kyseenalaistaa tekemisensä sekä lähteä toteuttamaan visioitaan. Tehkäämme kaikki samoin joka päivä. Kiitos Ville hyvästä esimerkistä!

Aperdude