HYVÄT NAISET JA HERRAT: SAIJA SASETAR

En ole vielä sairaslomallani laukaissut kameraa kertaakaan, niinpä minulla onkin ollut aikaa ja intoa kaivella hieman odottamaan jääneitä kansioita. Yhden kuvan olisin väkisin halunnut THE REVENGE OF THE VERY PISSED LADIES -sarjaan, mutta ensinnäkään sille ei löytynyt paria ja toisekseen se erosi muiden kuvien visuaalisesta linjasta, joten kuva jäi silloin käyttämättä. Alunperin ajattelin säästää kyseisen kuvan johonkin myöhempään näyttelyyn tai kisaan, mutta nyt kun sairasloma vie kaikkia moisia julkisia tekemisiäni eteenpäin, niin kärsivällisyyteni loppuu tasan tähän. 

Ensiksi on pakko todeta, että joko minulla on ollut uskomaton onni tai Suomessa vaan on uskomattoman paljon loistavia malleja. Olen kuvannut ensin tuttuja ja tutun tuttuja, mutta ne reitit on käytetty aika nopeasti loppuun. Siispä olenkin kaivellut ja löytänyt naamakirjasta paljon uusia, upeita malleja, joita ylpeänä voin jopa kutsua ystävikseni. (Ja tämähän on pelkkää itseimartelua, kun ei ole aavistustakaan miksi minua kutsutaan heidän toimestaan.)

Yksi mallilöydöistä on Saija Sasetar AKA Frillycakes. Saijakin löytyi alternative mallipiireistä ja monilla niissä kuvioissa olevilla on loistavia harrastuksia kuvaamisen kannalta. Saija nimittäin harrastaa, tai pistetääs tämä meikäläisen selittely poikki ja antaa neidon itse kertoa…

asdfasdf

Tämä kuva kuvattiin noin vuosi sitten Hiedanrannan kartanossa ja kuten aina Saijan kanssa, niin tälläkin kerralla neito ilmestyi sovittuna aikana upean puvun (ja varustusten) kera hoitaen posettamisen täysin ammattimaisesti. Kuvaustilanteessa pääsin superhelpolla, mutta tämän kuvan käsittelyn aikana täytyy kyllä tunnustaa, että kaidepuita ”irrotellessani” oli istumalihakset koetuksella.  (Nikon D810 + 14-14mm f2.8 & Elinchrom Ranger + Quadra)

Kuka on Saija Sasetar/Frillycakes?
”Saija on mun ihan oikea etunimi ja Sasetar yli vuosikymmenen käyttämä nicki. Jossain kohtaa alkoi olemaan hankalaa pysyä kärryillä missä käyttää kumpaa, joten yhdistin nämä näppärästi niin sanotuksi artisti- ja mallinimeksi. Frillycakes on vuonna 2012 aloittamani blogin nimi, joka keskittyi aluksi vain japanilaista alkuperää olevaan lolita-muotiin ja söpöön estetiikkaan. Nykyään siellä on tyylikameleontin juttuja suuntaan ja toiseen.”

Olet uskomattoman moniulotteinen mallina, miten se on mahdollista? Paljonko sinulla on peruukkeja, pukuja ja asusteita?
”Kiitos kiitos! 🙂 Kaikki lähtee mielikuvituksesta ja inspiraatiosta, mitä ympäröivä maailma on pullollaan! Ideoita puskee ja poksahtelee mieleen tuon tuostakin ja on olemassa aivan liian paljon mahtavia tyylejä, että voisi tyytyä vain yhteen! Asukokonaisuuksien ja kuvien toteutus on oma taiteenlajinsa, millä saa ilmaistua itseään ja omia erilaisia puoliaan.
Toivoisin kovasti, että mulla olisi täysin oma iso huone vaatteiden ja asusteiden säilytykseen, ne suorastaan valloittavat pikkuhiljaa asuntoa. Tyylejä voi tietenkin yhdistellä, mutta jokainen alalaji vaatii oman kokoelmansa ja se vie tilaa. Keijusiipiä, steampunk-aseita ja hiuskoristeita löytyy seinälle ripustettuna ja vaatekaapin sisältö tuntuu oleilevan muuallakin, kuin vain vaatehuoneessa. Nykyaikaiset peruukit helpottavat hurjasti tyylikameleonttisuutta, niitä taitaa tällä hetkellä löytyä omasta kokoelmasta noin 40-50 erilaista.”

njnjnjnj

Mikä veti sinut kaikkeen tähän vaatteiden maailmaan?
”Se on tainnut olla veressä jo syntyessä, koska lapsena pukeuduin leikeissä kaikenlaisiin hassuihin juttuihin ja tästä löytyy myös valokuvia todisteena. Teini-iässä kaikki kaverit eivät meinanneet aina tunnistaa kadulla, kun tyylit vaihteli päivittäin laidasta laitaan ja sama homma on jatkunut lähes 30 ikävuoteen asti, eikä loppua näy!”

Mikä mallina olemisessa on parasta?
”Ehdottomasti intohöpönä suunnittelu ja kuvaajien, sekä mahdollisesti muiden mukana olijoiden kanssa visioiden toteutus. Tällä alalla on aivan tajuttoman lahjakasta porukkaa! Alternative mallipiirien kautta olen saanut paljon ihania tuttavuuksia ja kavereita! Koen mallina olemisen myös hyvin voimaannuttavana. Valmiissa valokuvassa ei näy se sama peilistä katsova itsekriittinen henkilö. Pelkäsin ja välttelin kameran linssin tuijotusta suurimman osan elämästäni, ihan vaikka karkuun menemmällä ja se hieman harmittaa näin jälkeenpäin. Kyllä se vieläkin jänskättää joka kerta, mutta olen hyvin tyytyväinen päätöksestä yrittää irtautua tästä tavasta. Yksi parhaista asioista on kuulla inspiroineensa jotain toista kuvillaan. 🙂

asdfadfasdf

Mikä on paras tapa ottaa yhteyttä malliin, jonka kanssa haluaisi kuvata? 
”Mallin suosiman sivuston kautta, kuten facebook-sivun viestit, model mayhem, omat nettisivut ja tietenkin yhteystietoihin annettu sähköposti. Mukaan on hyvä liittää pieni esittely itsestään, taustastaan ja linkki portfolioon. Mahdollisista valmiista ideoista on kiva kuulla tai se jos kysytään mallin puolelta kuvaideoita. Livenä tavatessa voi reippaasti ilmaista kiinnostuksensa yhteisistä projekteista ja vaihtaa vaikkapa käyntikortteja ja sopia viestittelystä.”

Millainen on hyvä kuvaaja mallin kannalta?
”Mun mielestä pätee ihan maalaisjärjelliset asiat, eli pidetään homma asiallisena, sovituista jutuista pidetään kiinni, kaikenlaisista jutuista ihan reippaasti sanomaan ja sitä rataa. Arvostan myös sitä kun ilmaistaan itsensä selkeästi, mitä ja minkälaista haetaan ja jos on kyseessä määrätynlainen tyylietiketti, sitä myös kunnioitetaan kuvassa. Esimerkiksi lolitassa mekon alla olevat tyllihameet eivät saaa vilahtaa ja moni lolitaan pukeutuva tietää sen kuinka asiasta mainitsee etukäteen ja silti joskus käy niin, että yhtäkkiä jossain on julkaistu kuva ja tyllihame pilkotaa helman alta. On siis hyvä tapa näyttää mallille valmis kuva ennen sen julkaisua, että se varmasti miellyttää molempia.”

Ujutin tuonne tekstin joukkoon pari muutakin jo julkaistua kuvaa Saijasta. Valitettavasti en ole (vielä) kuvannut Saijaa kovin monta kertaa, joten nämä kuvat eivät todista sitä uskomatonta variaatiokykyä, mikä tästä mallista löytyy. Kuten jo alussa viittasin, olen törmännyt usein miten kuvaamieni mallien kanssa uskomattoman upeaan asenteeseen. Vaikka posettaminen on harrastus tai satunnainen työ, niin se hoidetaan todella ammattimaisesti. Ja sanalla ”ammattimaisesti” en tarkoita ”kuivan urautuneesti”, vaan innolla heittäytyen. Saijaa kuvattaessa on joka kerralla suunnilleen suorastaan hävettänyt, kuinka helppoa on olla kuvaaja…  Kiitos Saija!!!

Saijan löydät täältä:
http://frillycakes.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/SaijaSasetar/
https://www.instagram.com/frillycakes/
Snapchat tili @frillycakes

Ja jos on tarvetta tällaiselle mallille, niin facebook-sivun kautta voi huhuilla tai laittaa sähköpostia osoitteeseen saijasasetar@gmail.com.

Ihmiset, kuvailkaa toisianne!

AperDude

Mainokset

MESSUJEN JÄLKIAALLOKOSSA…

Todella taas kerran vain vahvistui se käsitys, että valokuvausalalle on täysin välttämätöntä messuilla kunnolla kerran vuodessa. Pienen maan pieni ala esittäytyy, kehittyy ja voimaantuu tällä tavoin. Ja pakko todeta sellainen asia, että messuille on rakentunut melkoinen määrä hienoa ohjelmaa.

asdfasdf

Suomen Parhaat Henkilökuvat -kirja on nyt sitten virallisesti julkaistu. Se löytyy tästä.

Monessa eri pisteessä tapahtuvat luennot, demot ja muut erilaiset ohjelmanumerot ovat kyllä sekä määrä että laadun puolesta melkoisen hyvin kohdillaan. Selkeästi jotkut kävijät ovat suunnitelleet reittinsä ja aikataulunsa kiinnostavien luentojen mukaan ja jotkut nuuskivat mitä eteen sattuu. Molempi parempi. Ja oli tietenkin pakko käydä räpläämässä taas Nikonin D5:sta. Käynnissä on kuumeinen odottelu milloin laitteen toimitukset alkavat…

asdfasd

Shadow Self posettaa yhtä antaumuksella, ollaan sitten rauhassa pimeässä studiossa kahdestaan tai ison joukon keskellä kaikkien katseiden kohteena.         (Nikon D801 + 85mm f1.4 & 5 kpl Elinchrom D-Lite One)

Kirjan ja näyttelyn julkaisujen lisäksi olin Epson-Nikon työpajassa tekemässä kovalla valolla kasvokuvaa ja tässä yllä on sunnuntain setistä yksi ruutu, jonka käsittelinkin väen tirratessa. Itse pidän kyllä vuorovaikutustilanteista, jossa ihmiset ovat aktiivisia kysymyksineen ja kommentteineen. Hauskaa siis taas oli!

Omat näyttelykuvani printtasi Color-Kolmio Chromaluxen materiaalille ja täytyy sanoa, että itse ole melkoisen hurahtanut tuohon kiiltävään metalliin sen sävyjen syvyyden ja upean kiillon ansiosta. Tähän ei meikäläisen auta laittaa kuvia kuvista, mutta käykääpä mahdollisuuksien mukaan joskus silmäilemässä jossain näitä metallille tehtyä fotoja.

Ensi sunnuntai on mielenkiintoinen päivä, nimittäin silloin ratkeaa FEPin järjestämä Euroopanmestaruuskilpailu. Suomalaiset ovat tässä vaiheessa tilanteen päällä, kun Onni Wiljami Kinnunen on finalistina neljässä sarjassa, Antti Karppinen kahdessa, ja Vesa Tyni, Markus Aspegren, Seppo Rintala sekä meikäläinen yhdessä. Suomi pistää jalallakin koreasti.

Omat uudet sivuni ovat auki näyttelyn ja kirjan ansiosta, joten jos et ole niitä vielä korkannut, niin klikkaapas tästä katsomaan…

Itse oltuani koko viikon matkoilla, taidanpa ruveta kaivamaan matkalaukun pyykkivuorta näkösälle. Pitäkää te lystimpää tänään kuin minä…

AperDude

 

KUVA JA KAMERA 2016

Kas niin, taas on se aika vuodesta, jolloin kaikki me kameranräplääjät keräännymme messukeskukseen kuka mistäkin syystä. Kuva ja Kamera -messut ovat viikonloppuna ja meikäläisestä voi helposti saada yliannostuksen jos ei pidä varaansa.

Suomen Parhaat Henkilökuvat -kirja sekä The Revenge Of The Very Pissed Ladies -näyttelyni julkaistaan messuilla. Sen lisäksi, että esittelen kumpaakin projektia olen mukana myös Epson-Nikon työpajassa. Kirjasta sen verran kuulumisia, että ennakkotilaajille on jo toimitukset alkaneet, vaikka virallinen julkaisu vasta tuolla onkin…

sasdasd

Tällainen on lauantain ohjelmani, tiedätpä kiertää mukanani tai hallin toista reunaa…

EPSON-NIKON työpajassa on lauantaina ja sunnuntaina lisäkseni Mitja Kortepuro ja Vesa Tyni. Voit tsekata työpajan aikataulut tästä. Mitjan ja Vesan lisäksi kirjassakin mukana olevista tähdistä messuilla on äänessä lauantaina Docendo-lavalla klo 11:50–12:30 Lauri Laukkanen ja Top Shot -studiossa klo 16 Antti Karppinen.

sadc

Dreamtiimini työnkulussa on NIKON-ELINCHROM-EPSON ja olenkin ylpeä saadessani olla esiintymässä työpajassa, jossa käytetään juuri näitä laitteita. Mm tämän kuvan teen livenä lauantaina ja sunnuntaina. Mallina on Shadow Self.

 

zxcxcz

Työpajavetoni aiheena on kasvokuva kovilla valoilla. Käytän Nikon D810 kameraa 85mm f1.4 -objektiivilla valaisten Shadow Selfin neljällä Elinchrom D-Lite RX One -salamalla. Päälle ripaus Photoshoppia ja Epson laulamaan….

Lisäksi on pakko vähän hehkuttaa EM-kisoista. Nimittäin osallistuin ensimmäistä kertaa FEPin kisaan ja olen Illustration sarjassa finalistien joukossa. Kyseessä on kolme kuvaa VPL-sarjasta, tosin ilman näyttelysarjan yhtenäistävää viimeistelykuvankäsittelyä. Suomalaiset muutenkin ovat edustettuina hyvin väkimääräämme nähden, joten helppoa on tämän kisan osalta maalailla naamaa sinivalkoiseksi. Palkintogaala pidetään 9.3 Portugalissa, sen jälkeen tiedetään tuloksista enemmän.

Ja vielä tähän loppuun haluan kiittää näyttelyn sujuvuuteen ja onnistumiseen vaikuttaneita tahoja:

sfcvsfv

Toivottavasti nähdään messuilla!

AperDude

 

JAMES BOND, LUENTOJA JA TUNTEITA

Viime maanantaina olin Rajalan Postitalon liikkeessä pääkaupungissamme valehtemassa joukolle kuvaajia. Showni liittyi Nikon Ambassadoorien Pro kiertueeseen, jota kiskottiin ympäri Suomen eri Rajaloiden liikkeissä. Jäin taas kerran kelaamaan, mistä luennoissa pitäisi olla kysymys ja mistä vastaus?

Jämptihän on näin, että AINA KUN KOHTAAT UUDEN IHMISEN NIIN SINÄ VALITSET, MITÄ TUNTEITA TUO TOINEN IHMINEN KOKEE. Ensimmäisen kolmen sekunnin päästä jokainen sinut ensi kertaa kohtaava tyyppi on päättänyt tiedostamattaan, mitä hän sinusta ajattelee. Ja tuota ensivaikutelmaa on todella työlästä muuttaa. Tämä faktahan saattaisi teoriassa kuulostaa pelottavalta, mutta tosi asiassa se on siunaus. Sinä siis saat valita, miten sinut koetaan. Voit täysin päättää millaisen tunteen synnytät uuteen ihmiseen.

Luonnollisesti jos olet työssä asiakaspalvelijana tai vaikkapa luennoimassa tuo tunne on erittäin tärkeää. Jokaisen esitelmäni alussa haluan tietoisesti synnyttää kokemuksen painottaen tiettyjä asioita ja ehdottomasti välttäen toisia. Ensinnäkin haluan ensimmäisellä lauseellani herättää porukan. Lause saa olla oikea viisaus tai se voi olla vaikkapa hauska heittokin, mutta joka tapauksessa uutiskynnys pitää ylittää samalla sekunnilla, kun suun aukaisee. Silloin läsnäolijoilla on tunne, että kannattaa olla hereillä, tuo heppu voi sanoa jotain tärkeää ja mikään ei saa mennä ohi. Toinen asia jonka haluan tehdä heti selväksi on se, että en säilytä rautakankeani perseessä. Toisin sanoen, vaikka käsiteltäisiinkin asiaa kunnolla ja kovaa, ei ole tarkoitus olla rypyt otsalla. Vielä kolmas asia, jonka haluan läsnäolijoiden kokevan on se, että kanssani voi vuorovaikuttaa huutelemalla asiattomuuksia ja kysymällä asiallisia. Itse en voi sietää luennoitsijoita, jotka alussa osoittavat, etteivät he ole kunnioittaneet läsnäolijoita lainkaan valmistautumalla kunnolla tilanteeseen. Tämänhän huomaa ”mitähän me teidän kanssa tehtäisiin” -tyylisistä kommenteista. Ja ”anteeksipyytäjät” ovat yhtä suuria luusereita ”täs nyt vaan vähän katotaan tällasta” -kommentteineen. Ulkolukijat (jotka eivät osaa kääntää asiaa kysymysten mukaan) ja luokkaantujat (kriittisistä kysymyksistä ärsyyntyvät) myös voisi viedä lavalta saman tien navetan taakse.

En väitä olevani mikään esiitymisen ammattilainen, mutta oltuani itse valtaisassa määrässä erilaisia esiintymistilanteita olen seurannut omia reaktioitani ja nyt onkin helppoa yrittää välttää niitä asioita, joita itse on vihannut tai joista on nukahtanut. Tämäkin on asennelaji ja jos kunnioittaa yleisöä ja tiedostaa että kyseessä on ESIINTYMINEN eikä oraakkelin minareetistä ulkolukema peritotuus, monet asiat loksahtaa kohdalleen automaattisesti. Esiintyjä on yleisöä varten, eikä päin vastoin…

James Bondin tekijätiimi on jo ennen syntymääni tajunnut oikean juonen kaaren. Ensin pitää täräyttää nopeasti hole-in-one, sen jälkeen mennään tasaisesti kohoavaan juonenkaareen ja lopussa vetäistään homma pakettiin ja ympyrä sulki kliimaksin omaisesti. Tätä kannattaisi (mielestäni) jokaisen höpöttelijän käyttää. Minä ainakin teen tätä jatkuvasti…

Vaikka osannen puhua, niin tiedostan puutteeni visuaalisessa mielessä, joten tilanteen aina niin salliessa haluan kunnioittaa yleisöä myös rahtaamalla paikalle mallin. Kun yksi ihminen on saapunut paikalle vain ollakseen demoissa yleisöä varten poseeraamassa, rupeaa paketti olemaan kasassa. Ääntäni voi jaksaa kuunnella, jos silmiä saa lepuuttaa omasta sukupuolestani vastakkaisesssa olennossa. Rajalan kekkereissä mukani oli upea Shadow Self, käykää kurkkaamassa neidon sivut TÄSTÄ.

lksdjlfkjsal

Silloin kun malli ja viisastelija eivät voi mennä sekaisin, on rekrytointi onnistunut…

Mallin lisäksi paikalla oli myös asiantuntijat Jyrki Tuppurainen Nikonin ja Kai Toivakka Elinchromen maahantuojilta, joten vekottimia oli räplättävänä vähän enemmänkin. Emme kuitenkin eksyneet täysin laitehulluuteen, vaan kyllähän perimmiltään pyörittiin valolla muotoilemisen ympärillä. Jotkut asiat ei onneksi muutu ja valo on yksi niistä. Onneksi jotkut asiat muuttuvat ja siitä olen tyytyväinen, että pensseli on tämä päivänä muuttunut kameraksi. Sudin kanssa kun meikäläiseltä olisi jäänyt leipä tienaamatta…

Olen vakuuttunut, että parissa tunnissa ei kukaan voi oppia elämän peritotuuksia tai edes loistavaksi kuvaajasi, mutta jostain uudesta pystyy kyllä inspiroitumaan. Jaa-a, mitähän uutta sitä seuraavaksi opettelisi itse….

AperDude