Olisi hienoa, jos keski-ikäisenäkin tietäisi olevansa terve silloin kun leikkii. Eilis iltana en tuntenut oloani normaaliksi saati sitten terveeksi Kruunupyyn hiekkarannalla Hästössä. Lasten mielestä olin varmaan hauska setä, mutta aikuiset näyttivät harkitsevansa sisältä pehmustetun pakettiauton ja pitkähiaisen valkoisen nahkatakin tilaamista minulle. 

Olettekos törmänneet Warhammer pienoismalleihin? En edes ymmärrä mitä kaikkea nykylapset tuolla sarjalla tekevät, mutta itse tykästyin sarjassa oleviin raunioihin. Ai miksikö? Osa juontaa juurensa varmaan lapsuudestani, jolloin iso osa leikeistäni oli pelkästään mielikuvitukseni varassa toimivia. Ja toinen osa sitten varmaankin johtuu siitä, etten pääse livenä kuvaamaan niin paljoa raunioita, kuin haluaisin.

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, voiko moisen hankkimani kirkon raunion käsitellä uskottavaksi ihmisellä lisättynä. Eikäpä tietämättömyys paljoa haittaa, koska ihan kohta tiedän vastauksen tähän. Kävin siis rannalla (lue autiomaassa) kuvaamassa ruutuja, joilla saan pienoismallien soveltuvuudesta valokuvassa kaiken tarvittavan tiedon.

Pohjalle jätesäkki ja kolme laudanpalaa, jonka päälle pienoismalli. Sen ympärille mökkipihasta tuodut sepelit (lue kalliolohkareet).

Työn määrä käsittelyssä tulee epäilemättä olemaan massiivinen, että esim seinät saa kivestä tai tiilestä rakennetun näköiseksi. Joka tapauksessa alaviistosta laajakantilla kuvattaessa rupeaa parikymmentäsenttinenkin lelu näyttämään isohkolta.

Kas niin, jonain unettomana yönä sitten tuijotan tätä käsittelyhaastetta silmästä silmään. Jos homma onnistuu, tulen luonnollisesti täällä jossain vaiheessa lopputuloksen näyttämään. Ja jos homma ei toimi, niin pyrin vaikenemaan moisen pelleilyn kuoliaaksi. Eihän tokikaan kukaan vakavasti otettava ammattilainen moista pelleilyä harrastaisi. Ainakaan asianmukaisella lääkityksellä oleva.

Ihan vaan vinkiksi, rikkokaa joku raja.

AperDude

PS. Sori muuten Samuli, mun tarttee viedä kamera puhdistettavaksi.