Olen elämäni aikana tuntenut muutaman naisen, mutten ole ymmärtänyt heistä ketään. Vika on epäilemättä minun ymmärryskyvyssäni, siitä olen vakuuttunut. Sellaisen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että naisessa piilevät persoonien ääripäät ovat melkoisen kaukana toisistaan…
Halusin tallentaa samaan kuvaan sen ihanan, söpön, kauniin, ymmärtäväisen ja luottavaisen herkän pikkuneidon sekä verenimijän, joka ei epäröisi ottaa henkeä kaikilta kaksilahkeisilta, jos vaan sattuu huvittamaan.
Vihaan jalustan käyttöä, mutta nyt sillekin oli tilaus. Nimittäin kun lähtee kasaamaan lopputulosta useammasta ruudusta, niin ainoa järkevä lähestymistapa on lyödä kamera kunnolla kiinni. Tämä kuva syntyi lopuksi seitsemästä eri ruudusta. Kasaaminen on helppoa, kun kaikki ruudut ovat jo valmiiksi kohdakkain.
Molempien persoonien lisäksi kannatti kaiteet, portaat ja eri seinät valaista palasina omille ruuduillen, silloin sai jättää kompromissien tekemisen kuuden euron pizzerioihin. Pärjääpä reissussa vähemmillä salamoillakin, jos ei tarvitse valaista koko kuva-alaa kerrallaan.
En voi kyllin korostaa mallin merkitystä kokonaisuudessa. Nimittäin Saija (Sasetar) harrastaa vaatteita (ja kaikenlaista muutakin, lukekaa neidon sivuilta itse) ja oli upeaa kun sai vaan ihastella vaatekokonaisuuksia, meikkaamisen helppoutta sekä poseja. Aina kannattaa tuntea mallit sen verran hyvin, että vaatekaapin sisällöstä on jo keskusteltu.
Kiitos Janne Mönkkönen ja Sokos Hotelli Tammer loistavista puitteista, Jenni Laine assaroinnista ja ”making of” -kuvista, sekä Saija vaatekaapistasi, siveltimistäsi sekä posettamisesta.
Ja pakko on hehkuttaa eilen ja tänään vietettyjä Suomen Ammattivalokuvaajat Ry:n syyspäivien tähtivierasta André Botoa. Mies on ihan äijä erityisesti kuvankäsittelyssä, käykää penkomassa sivut jos että ole sitä jo aiemmin tehneet.
Älkääkä piilotelko persoonianne!
AperDude