NE HULLUT ANTOIVAT MINULLE MIKROFONIN

Viime keskiviikkona Nikon järjesti Helsingissä Korjaamolla koulutustilaisuuden yhteistyössä Elinchromen/Color-Kolmion sekä Epsonin kanssa. 57 nopeiten ilmoittautunutta valokuvaajaa kansoitti lehterit ja ymmärrän kyllä heitä, mallina on nimittäin Nea Petäsnoro. Kaiken yllä leijui sitten omituinen ääni, nimittäin meikäläisen oli pyydetty paikalle kertomaan, kuinka yksinkertaista valokuvaus oikein onkaan.  

Itse olen Euroopan turhautunein esitelmien kuuntelija, mikäli esiintyjä on kuiva. Sellaista esitystä en omaan polveeni ampumatta kertakaikkiaan jaksa seurata. Itse pyrinkin tilanteessa läsnäolemisen lisäksi hoitamaan shown rennosti, pyrin rytmittämään puhettani ja ripottelemaan joukkoon sen verran huumoria, tilannekommentointia sekä yllättäviäkin tokaisuja, että yleisö kokisi pakollisena aktiivisen kuuntelun. Mielestäni koskaan ei esiintyjä saa aliarvioida yleisöään luulemalla, että pelkkä asiasisältö riittää. Sori, mutta kun todellakaan se ei riitä!!! Esiintyjän duuni on esiintyä, kyseessä on toimi, joka on englannin kielellä ”entertainer” ja käytännössä se tarkoittaa lottotarkastajan vastakohtaa. Lottotarkastajan kuuluu pitää rautakankeaan siellä minne aurinko ei paista, esiintyjän ei kuulu edes muistaa minne moisen kapistuksen hän vuosia takaperin hukkasi.

En väitä, että lähestymiskulmani on paras tai ainoa oikea, en väitä, että itse pystyisin aina toteuttamaan periaatettani, enkä väitä, että muutaman tunnin esitelmöinnillä voisi opettaa kenelläkään mitään tai ainakaan paljoa. Mutta tiedän, että jonkun kollegan tapa katsoa maailmaa kameransa läpi, pieni erillainen kikka, tai vaikkapa tapa sanoa joku lause omalla tavallaan voi herättää toisen kiinnostuksen. Parasta mitä esitelmällä voi saada aikaan on se, että joku/jotkut yleisöstä nappaavat heitetyn ajatuspallon ja tsekkaavat jutun kotona. Se taas voi saada aikaan oppimista ja uusia maailmoja. Innostus, kiinnnostus, uteliaisuus ja intohimo ovat kuoleman odottamisen vastakohtia.

Tällä kertaa, kuten käytännössä aina, haluan pitää sanomiseni yksikertaisina, kuten kuvanikin. Tiedän, että kaikki eivät jaa käsitystäni kuvieni yksinkertaisuudesta, mutta itse olen kovinkin varma junttimaisesta tavastani rakentaa kuva. Minulle kuva on ensin musta ruutu, johon ensi tukitaan ihmisen naama. Jos ihmisestä kuuluu näyttää enemmän kroppaa, pakitan taaksepäin. Mitään väriä, muotoa, struktuuria, tai yhtään mitään muutakaan ruutuun ei kannata tuoda, ellei se tuo kuvaan lisäarvoa. Simppeliä kuin tipparellun käynnistyskahva. (Pahoittelen 80-luvulla tai sen jälkeen syntyneille fossiilista kielikuvaani). Jokainen valaisunikin on versio 14.2.1994 Matti J. Kalevan opettamasta perusvalaisusta. Pohjalaisen miesjuntin mielenlaatu paiskaa valokuvaajan ammatin kanssa käpälää paremmin kuin hyvin.

 

 

Suomessa valokuvausala on melkoisen pieni ja tuntemalla kourallisen porukkaa, tunnet jo useimmat solmuihmiset. Sainkin taas nauttia upeista puitteista ja hienoista yhteistyökumppaneista. Oma osuuteni oli jaettu kahtia puheeseen esimerkkikuvineen, sekä valaisudeomoon, jonka jälkeen osallistujat saivat myös kuvat paikalla olleilla Nikonin ja Elinchromen laitteilla Neaa. Hienosti porukka lähtikin mukaan, joten tämän vuodatuksen jälkeen haluankin tässä vielä kiittää kaikkia paikalla olleita, Nikonia, Color-Kolmiota, Epsonia ja erityisesti Neaa! Maltan tuskin odottaa maaliskuuta, koska silloin julkaisen mm kuvan, jossa Nea ottaa luonnonvoimat haltuunsa…

AperDude

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s