QUADRA, QUADRA, QUADRA

Väline on vain väline ja välineellä on aina vain välinearvo. Silti tunnustan olevani välineurheilija, minkähän ihmeen takia sitten???

Mikäli laitteet inspiroivat käyttäjäänsä, on lopputulos parempi. Minua inspiroi laitteiden osalta omavaraisuus, käytettävyys, monipuolisuus sekä laadukkuus. Antakaas kun kerron tarkemmin, mitä näillä asioilla käytännössä tarkoitan…

Omavaraisuus on sitä, kun starttaan auton kuvauskeikalle lähtiessä, minun pitää pystyä olemaan varma, että saan kaiken mahdollisen hoidettua. Kameroiden osalta se tarkoittaa täyskokoista kennoa ja vararunkoa lisättynä 14-200 millin hyvävalovoimaisilla putkilla. Salamoiden osalta se tarkoittaa sitä, että salamoiden täytyy toimia ilman ulkopuolista virtaa ja niistä täytyy saada irti sekä kovaa/piirtävää valoa, että pehmeintä/kauneinta valoa. Toisin sanottuna vermeiden täytyy toimia akuilla ja valonmuokkaimia täytyy olla laidasta laitaan.

Käytettävyys tarkoittaa minulle sitä, että laitteiden roudaaminen sekä kuvaukseen rakentaminen ei saa olla kivulias toimenpide. Parasta salamoissa on, kun välähdyspää on kevyt ja painavamman akkuosan voi piuhalla vetää maahan, piiloon tai milloin minnekin. Ihan kuin moottoripyörässä niin salamoissakin kannattaa painopiste pitää matalla…

asdfasdf

Neljällä Quadran A-Headillä ja kolmella Quadra akulla Sokos Hotelli Tammerin käytävässä halloweeninä vetäisty pose. Malli: Noora Cosplay

Monipuolisuus taas on sitä, että saman valmistajan tuotevalikoimasta löytyvät kaikki koskaan tarpeellinen ja että niitä myyvä yritys tarjoaa joko itse, tai yhteistyökumppaninsa kautta myynnin lisäksi myös Suomessa sijaitsevan asiantuntevan huollon. Itse en yleensä käytä kolmannen osapuolen valmistamia lisäosia koskaan, uskon pitkällä tähtäimellä siihen, että yksi valmistaja pystyy kokonaisuutena valmistamaan paremmin yhteensopivan kokonaisuuden.

Laadukkuus taas tarkoittaa ihan kirjaimellisesti sanaa itseään, eli terävää piirtoa, sekä tasaisia ja oikeanvärisiä välähdyksiä nyt ihan päällimmäiseksi todettuna… Mitä harvemmin huomaat mietiskeleväsi ”mitähän äsken tapahtui” niin sitä laadukkaammat laitteet sinulla on.

Ihmepeli!

Kameroiden osaltahan olen omistanut 16-vuotiaasta lähtien Nikonin laitteita, mutta höpistään niistä toinen kerta. Tarkastellaan nyt salamakalustoa tarkemmin. Kuvaan usein mitä ihmeellisimmissä paikoissa oikeastaan siksi, että mitään omaa studiota ei minulla ole. Luulenpa, että muutavat ystäväni rupeavat olemaan jo näpyillä kun huomaavat minun soittavan. Että kiitos ja anteeks vaan studionne lainaajat! Joka tapauksessa omat laitteeni olen hankkinut yllä esittelemieni periaatteiden mukaan ja valinta on kohdistunut Elinchromen Quadroihin. Niiden voimaosien/akkujen paino-tehosuhde on loistava ja ennen kaikkea välähdyspäät ovat uskomattoman kevyitä, joten niitä on helppoa rakennella mihin tahansa puiden oksiin tai minne vaan. Quadroihin käyvät ihan samat valonmuokkaimet kuin mihin tahansa Elincoihin, mutta tietenkin laitteiden tehot täytyy aina huomioida, joten tehosyöppöjä telttoja ei kannata Quadrojen kanssa käyttää. Itse käytän niitä lähinnä erilaisten varjojen kanssa, pelkällä kuupalla tai kuupa+hunajakenno yhdistelmällä. Litemotiv teltan, pesuvadin tai muuten vaan aurinkoa vasten tapellessa minulla on käytössä isoveli Ranger. Kieltämättä lisääntynyt teho vaatii myös akulta enemmän painoa, joten keikat jolloin pärjää pelkillä Quadroilla, niin Ranger jää yksin autoon itkemään. Eli kolmella Quadra voimaosalla ja neljällä välähdyspäällä, sekä Ranger voimaosalla ja kahdella päällä pystyn tekemään yleensä kaiken missä milloinkin. Ja löytyy kaapista pölyttymästä vielä ring-flassikin, mutta sitä ei tule kyllä käytettyä lainkaan. Akkulaitteiden kanssa ainoa tasoitus mitä normikompaktisalamalle joutuu antamaan, on ohjausvalojen käyttö. Luonnollisesti akkulaitteilla ei ole tarkoitus polttaa koko ajan polttimoa (ja samalla akkua), silloin kun on seinästä virta käytössä, niin asialla ei tietty ole merkitystä. Ja mikäli käyttää salamoita vain studiossa, niin on täysin turhaa maksaa akkulaitteiden kalliimpaa hintaa. Elinchrom tarjoaa kolmea eri kompaktisalamasarjaa todella laajalla hintahaitarilla…

Jännityksellä odottelen Elincan EL-Skyport Plus HS lähettimen esittelyä Nikonin runkoon sopivana. Tähän asti kun Elinca ei ole vielä esitellyt omaa lähetintä, jolla synkronointi vaikkapa 1/8000 sekunnilla onnistuu. Onhan laitteessa mm monipuoliset salamoiden ohjausmahdollisuudetkin, mutta itse minua kiehtoo nimen omaan tuo mahdollisuus tarvittaessa lyhyiden aikojen käyttöön siksi, että silloin voi päästä kilpailemaan auringon kanssa myös pienemmillä tehoillakin. Odotellaas ensi kesää tämän asian kanssa…

Valo ei ole koskaan muuttunut, eikä muutu… Laitteet kylläkin muuttuvat ja Quadrat ovat kyllä mielestäni parasta mitä salamamaailmassa on tapahtunut viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen, minkä olen ammattilaisena sekoillut. Nyt valaisun rakentaminen myös pöpelikköön on käytännössä mahdollista. Ja kiitokset tässä vielä Elinchromen maahantuojan Color-Kolmion asiantuntija Kai Toivakalle kaikesta jakamastasi tietoudesta! Käyttöohjeiden lukeminen kun ei oiken ole meikäläiselläkään hallussa…

AperDude

SUOMEN PARHAAT HENKILÖKUVAT

Nyt se on sitten julkista, kirjoittamani SUOMEN PARHAAT HENKILÖKUVAT -kirja tuli tänään ennakkomyyntiin ja se julkaistaan 4-6.3.2016 KUVA JA KAMERA -messuilla Messukeskuksessa.

Jaa että miksikö sinun pitäisi siitä välittää??? Siihen on yksinkertainen syy, esittelen kirjassa 14 ystävääni, uskomattoman taitavia tähtikuvaajia upeine kuvineen. Olen toki jäävi, mutta uumoilen ettei tällaista kuvien ilotulitusta liene maassamme nähty yksissä kansissa, koska mukana ovat: Jere Hietala, Harri Hinkka, Mikaela Holmberg, Antti Karppinen, Krista Keltanen, Onni Kinnunen, Vesa Koivunen, Mitja Kortepuro, Lauri Laukkanen, Juha Metso, Sami Reivinen, Nana Simelius, Vesa Tyni, Ville Wikstedt ja allekirjoittanut itse. Tästä porukasta löytyy siis mm Valokuvauksen Maailmanmestari ja Euroopanmestari, seitsemän Vuoden Muotokuvaajaa, parhaan musiikkivideon Emman voittaja, kolme Mestari-arvonimen haltijaa, kaksi Nikon Ambassdooria jne jne jne… Ja Elina Reineckin taitto tekee oikeutta sekä kuville, että tekstille. Matti Karhula on hoitanut kustannustoimittajan työt, eli toisin sanoen pitänyt minua jonkinlaisessa ilmaisullisessa ja kieliopillesessa aitauksessa. Kustantaja on Docendo, joka onkin tuupannut kiitettävästi laadukkaita eeppoksia meille kamerahemmoille. Tämän vuoksi sinun kannattaa olla asiasta kiinnostunut!

asdfasdf

Sivuja on päällekkäin 168 ja kannessa on Mikaela Holmbergin kuva hänen Vuoden Muotokuvaaja -kilapilun voittosarjastaan.

Docendon väki luonnehti opusta idea-aitaksi kaikille henkilökuvauksesta kiinnostuneille. Tämä ei kuulemma ole mikään perinteinen henkilökuvauksen opas, koska ideat ja vinkit syntyvät kuvien kautta. Totesi Karhulan Matti tämän toimivan myös portfoliokokoelmanakin…  Ja meikkis taas kuvailee sisältöä lähinnä unelmakuvien uima-altaaksi nakurannalla varustettuna.

Kirjan hinta on 36,90 euroa, mutta jos sen tilaa ennen kuin sitä on olemassa, ELI NYT, niin ennakkohinta on 32,90 (plus aina tietty normaalit toimituskulut á 4,90 e). Ennakkotilaaminen onnistuu Docendolta: http://www.docendo.fi/suomen-parhaat-henkilokuvat-ideoita-ja-vinkkeja-kuvaamiseen-krister-lofroth.html. Ja jostain syystä ennakkotilaajan etuna saa kuulemma kaupan päälle vielä Kauko Röyhkän, Juha Metson ja Ville Haapasalon ”Et muuten tätäkään usko” -kirjan!

Mitenkäs sä vietit kesälomasi? Mulla se meni aika hyvin kirjoitellessa. Kevään aikana höpeteltiin kuvaajien kanssa maalaillen taivasta vähän sinisemmäksi ja heinäkuussa sulkeuduin kolmeksi viikoksi mökille kirjoittamaan vetäisten verhot kiinni, ettei ottaisi pannuun jos ulkona olisi hyvä keli. No eipä ollut kertaakaan, joten menipä kerrankin loma talteen.

Näiden kuvaajien tuotantoon ja ihmisyyteen sukeltaminen on ollut minulle unohtumaton matka ja käsittämätön inspiraation lähde. Toivon, että voisin välittää teille tuleville lukijoille siitä edes pienen viipaleen. Nämä ihmiset kokevat ja elävät lujaa, siksi heidän tekemisensä kuvaajina on omaa luokkaansa. Hyvät kanssakuvaajat, olen vilpittömästi teidän kaikkien fun-clubissa mukana! Kiitos että olette mukana jakamassa osaamistanne suurelle yleisölle!!! Lisäksi haluan taas kerran kiittää yhteistyökumppaneitani, SUURKIITOS Nikon, Elinchrom/Color-Kolmio, JAS-Tekniikka, KuvaSeppälä -yhtiöt Oy, Epson, sekä Finnfoto & SAV Ry. Ja erityiskiitokset: Matti J. KalevaMatti Karhula & Docendo, sekä Elina Reineck!!!

Ehkäpä voisit elää näkemättä näitä noin 200 kuvaa, mutta se ei kannata. Joten nyt ensin tilaamaan ja sitten postiluukulle kirjaa odottamaan!!!

AperDude

JOKAISEN NAISEN KAKSI PUOLTA?

Olen elämäni aikana tuntenut muutaman naisen, mutten ole ymmärtänyt heistä ketään. Vika on epäilemättä minun ymmärryskyvyssäni, siitä olen vakuuttunut. Sellaisen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että naisessa piilevät persoonien ääripäät ovat melkoisen kaukana toisistaan…

Halusin tallentaa samaan kuvaan sen ihanan, söpön, kauniin, ymmärtäväisen ja luottavaisen herkän pikkuneidon sekä verenimijän, joka ei epäröisi ottaa henkeä kaikilta kaksilahkeisilta, jos vaan sattuu huvittamaan.

asdfadfasdf

Realistinen luonnekuvaus…

Vihaan jalustan käyttöä, mutta nyt sillekin oli tilaus. Nimittäin kun lähtee kasaamaan lopputulosta useammasta ruudusta, niin ainoa järkevä lähestymistapa on lyödä kamera kunnolla kiinni. Tämä kuva syntyi lopuksi seitsemästä eri ruudusta. Kasaaminen on helppoa, kun kaikki ruudut ovat jo valmiiksi kohdakkain.

askdcnkajsdnc

Tällaisten ruutujen yhdistely on helppoa…

Molempien persoonien lisäksi kannatti kaiteet, portaat ja eri seinät valaista palasina omille ruuduillen, silloin sai jättää kompromissien tekemisen kuuden euron pizzerioihin. Pärjääpä reissussa vähemmillä salamoillakin, jos ei tarvitse valaista koko kuva-alaa kerrallaan.

adfasdfsdf

(Kuvat: Jenni Laine)

En voi kyllin korostaa mallin merkitystä kokonaisuudessa. Nimittäin Saija (Sasetar) harrastaa vaatteita (ja kaikenlaista muutakin, lukekaa neidon sivuilta itse) ja oli upeaa kun sai vaan ihastella vaatekokonaisuuksia, meikkaamisen helppoutta sekä poseja. Aina kannattaa tuntea mallit sen verran hyvin, että vaatekaapin sisällöstä on jo keskusteltu.

(Kuva: Jenni Laine)

(Kuva: Jenni Laine)

Kiitos Janne Mönkkönen ja Sokos Hotelli Tammer loistavista puitteista, Jenni Laine assaroinnista ja ”making of” -kuvista, sekä Saija vaatekaapistasi, siveltimistäsi sekä posettamisesta.

Ja pakko on hehkuttaa eilen ja tänään vietettyjä Suomen Ammattivalokuvaajat Ry:n syyspäivien tähtivierasta André Botoa. Mies on ihan äijä erityisesti kuvankäsittelyssä, käykää penkomassa sivut jos että ole sitä jo aiemmin tehneet.

Älkääkä piilotelko persoonianne!

AperDude

HIEDANRANNASSA SEIKKAILEMASSA

Hiedanranta on Tampereen kaupungin omistama, tällä hetkellä suljettu alue, jota pääsee näkemään vain avoimien ovien aikana, tai jonkun muun tilaisuuden yhteydessä. Tuolta rantatontilta löytyy kaikenmoisia rakennuksia aina tehtaista kartanoon, ehkä paljoa peitellyt innostustani kun sain kuvausluvan paikkaan. Niinpä pakkasin auton täyteen tavaraa ja painuin neljän mallin, sekä assarin kanssa eilen seikkailemaan…

Meillä oli käytössä kartano ja yksi tehdasrakennus, Hiertämö nimeltään. Kumpikin rakennus oli satunnaisia huonekaluja ja tavaroita lukuunottamatta tyhjä. Lähtökohta oli tehdä jokaisesta mallista kaksi kuvaa, toinen julkiseen käyttöön ja toinen odottamaan mahdollista käyttöä ensi vuoden sarjaani.

Iso tila mahdollistaa paljon. Kartanoon olin lainannut Elinchromen Litemotivin, teltan joka on halkaisijaltaan 190 cm ja syvyydeltään 120 cm, eli täysin järkyttävän kokoinen vempele. Syvyyden ansiosta valo on suunnattavissa, vaikka hajoittajilla varustettena valo on pehmeää. Tämä vekotin pitäisi jokaisella kuvaajalla olla, mutta keskimääräiseen suomalaiseen studioonkaan laite ei helpolla mahdu. Lopputulos vaan on komeaa nähtävää… Tollanen nyt vaan on saatava… Ja kuvausta helpotti taas sekin, että käytössä oli vain akkulaitteita, eli Elincan Ranger ja kasa Quadroja. Ranger riitti hyvä Litemotivin kanssa, Quadrat kaiken muun kanssa.

Tehdassalissa koon edut huomasi vielä kartanoakin paremmin. Toki laajakantilla on melkein kaikki aina terävää, mutta esim Nikonin 85 millisellä kuvattaessa kun malli on kaukana taustasta, saa aikaan todella upean pehmeää taustaa. Ja aivan liian harvoin pääsee käyttämään 200m f2 lasia, mutta täällä sekin onnistui näppärästi.

Tehdassalin rähjäisyys ja kartanon mahtipontinen arkkitehtuuri inspiroivat kyllä sikana, vaikeinta oli ottaa iisisti ja keskittyä tekemään ennemmin pari asiaa kunnolla kuin kuvata jokaisella kulmalla ”ihan makee” juttu. Yleensä teenkin vain yhden kuvan kerrallaan, mutta toki tällaisen erityisen kuvauspaikan ansiosta malleja oli nyt mukana neljä.

Kuvauksen jälkeen jäin taas ihmettelemään sitä, kuinka helposti suljui koko kuuden tunnin rupeama, vaikka aikataulutus on tiukka. Pääsin siis taas itseäni parempaan seuraan ja haluankin kiittää Tampereen kaupunkia & Riina Pulkkista, Nooraa, Katieta, Saijaa, Mariannaa ja taas kerran kaiken kantanutta Markkua! Teidän ansiostanne minulla riitti kirsikoita poimittavana!

Ja joskus myöhemmin sitten lisää ruutuja näytille…

AperDude

JAMES BOND, LUENTOJA JA TUNTEITA

Viime maanantaina olin Rajalan Postitalon liikkeessä pääkaupungissamme valehtemassa joukolle kuvaajia. Showni liittyi Nikon Ambassadoorien Pro kiertueeseen, jota kiskottiin ympäri Suomen eri Rajaloiden liikkeissä. Jäin taas kerran kelaamaan, mistä luennoissa pitäisi olla kysymys ja mistä vastaus?

Jämptihän on näin, että AINA KUN KOHTAAT UUDEN IHMISEN NIIN SINÄ VALITSET, MITÄ TUNTEITA TUO TOINEN IHMINEN KOKEE. Ensimmäisen kolmen sekunnin päästä jokainen sinut ensi kertaa kohtaava tyyppi on päättänyt tiedostamattaan, mitä hän sinusta ajattelee. Ja tuota ensivaikutelmaa on todella työlästä muuttaa. Tämä faktahan saattaisi teoriassa kuulostaa pelottavalta, mutta tosi asiassa se on siunaus. Sinä siis saat valita, miten sinut koetaan. Voit täysin päättää millaisen tunteen synnytät uuteen ihmiseen.

Luonnollisesti jos olet työssä asiakaspalvelijana tai vaikkapa luennoimassa tuo tunne on erittäin tärkeää. Jokaisen esitelmäni alussa haluan tietoisesti synnyttää kokemuksen painottaen tiettyjä asioita ja ehdottomasti välttäen toisia. Ensinnäkin haluan ensimmäisellä lauseellani herättää porukan. Lause saa olla oikea viisaus tai se voi olla vaikkapa hauska heittokin, mutta joka tapauksessa uutiskynnys pitää ylittää samalla sekunnilla, kun suun aukaisee. Silloin läsnäolijoilla on tunne, että kannattaa olla hereillä, tuo heppu voi sanoa jotain tärkeää ja mikään ei saa mennä ohi. Toinen asia jonka haluan tehdä heti selväksi on se, että en säilytä rautakankeani perseessä. Toisin sanoen, vaikka käsiteltäisiinkin asiaa kunnolla ja kovaa, ei ole tarkoitus olla rypyt otsalla. Vielä kolmas asia, jonka haluan läsnäolijoiden kokevan on se, että kanssani voi vuorovaikuttaa huutelemalla asiattomuuksia ja kysymällä asiallisia. Itse en voi sietää luennoitsijoita, jotka alussa osoittavat, etteivät he ole kunnioittaneet läsnäolijoita lainkaan valmistautumalla kunnolla tilanteeseen. Tämänhän huomaa ”mitähän me teidän kanssa tehtäisiin” -tyylisistä kommenteista. Ja ”anteeksipyytäjät” ovat yhtä suuria luusereita ”täs nyt vaan vähän katotaan tällasta” -kommentteineen. Ulkolukijat (jotka eivät osaa kääntää asiaa kysymysten mukaan) ja luokkaantujat (kriittisistä kysymyksistä ärsyyntyvät) myös voisi viedä lavalta saman tien navetan taakse.

En väitä olevani mikään esiitymisen ammattilainen, mutta oltuani itse valtaisassa määrässä erilaisia esiintymistilanteita olen seurannut omia reaktioitani ja nyt onkin helppoa yrittää välttää niitä asioita, joita itse on vihannut tai joista on nukahtanut. Tämäkin on asennelaji ja jos kunnioittaa yleisöä ja tiedostaa että kyseessä on ESIINTYMINEN eikä oraakkelin minareetistä ulkolukema peritotuus, monet asiat loksahtaa kohdalleen automaattisesti. Esiintyjä on yleisöä varten, eikä päin vastoin…

James Bondin tekijätiimi on jo ennen syntymääni tajunnut oikean juonen kaaren. Ensin pitää täräyttää nopeasti hole-in-one, sen jälkeen mennään tasaisesti kohoavaan juonenkaareen ja lopussa vetäistään homma pakettiin ja ympyrä sulki kliimaksin omaisesti. Tätä kannattaisi (mielestäni) jokaisen höpöttelijän käyttää. Minä ainakin teen tätä jatkuvasti…

Vaikka osannen puhua, niin tiedostan puutteeni visuaalisessa mielessä, joten tilanteen aina niin salliessa haluan kunnioittaa yleisöä myös rahtaamalla paikalle mallin. Kun yksi ihminen on saapunut paikalle vain ollakseen demoissa yleisöä varten poseeraamassa, rupeaa paketti olemaan kasassa. Ääntäni voi jaksaa kuunnella, jos silmiä saa lepuuttaa omasta sukupuolestani vastakkaisesssa olennossa. Rajalan kekkereissä mukani oli upea Shadow Self, käykää kurkkaamassa neidon sivut TÄSTÄ.

lksdjlfkjsal

Silloin kun malli ja viisastelija eivät voi mennä sekaisin, on rekrytointi onnistunut…

Mallin lisäksi paikalla oli myös asiantuntijat Jyrki Tuppurainen Nikonin ja Kai Toivakka Elinchromen maahantuojilta, joten vekottimia oli räplättävänä vähän enemmänkin. Emme kuitenkin eksyneet täysin laitehulluuteen, vaan kyllähän perimmiltään pyörittiin valolla muotoilemisen ympärillä. Jotkut asiat ei onneksi muutu ja valo on yksi niistä. Onneksi jotkut asiat muuttuvat ja siitä olen tyytyväinen, että pensseli on tämä päivänä muuttunut kameraksi. Sudin kanssa kun meikäläiseltä olisi jäänyt leipä tienaamatta…

Olen vakuuttunut, että parissa tunnissa ei kukaan voi oppia elämän peritotuuksia tai edes loistavaksi kuvaajasi, mutta jostain uudesta pystyy kyllä inspiroitumaan. Jaa-a, mitähän uutta sitä seuraavaksi opettelisi itse….

AperDude

 

KESKI-IKÄINEN ON TERVE KUN?

Olisi hienoa, jos keski-ikäisenäkin tietäisi olevansa terve silloin kun leikkii. Eilis iltana en tuntenut oloani normaaliksi saati sitten terveeksi Kruunupyyn hiekkarannalla Hästössä. Lasten mielestä olin varmaan hauska setä, mutta aikuiset näyttivät harkitsevansa sisältä pehmustetun pakettiauton ja pitkähiaisen valkoisen nahkatakin tilaamista minulle. 

Olettekos törmänneet Warhammer pienoismalleihin? En edes ymmärrä mitä kaikkea nykylapset tuolla sarjalla tekevät, mutta itse tykästyin sarjassa oleviin raunioihin. Ai miksikö? Osa juontaa juurensa varmaan lapsuudestani, jolloin iso osa leikeistäni oli pelkästään mielikuvitukseni varassa toimivia. Ja toinen osa sitten varmaankin johtuu siitä, etten pääse livenä kuvaamaan niin paljoa raunioita, kuin haluaisin.

mnkmn

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan, voiko moisen hankkimani kirkon raunion käsitellä uskottavaksi ihmisellä lisättynä. Eikäpä tietämättömyys paljoa haittaa, koska ihan kohta tiedän vastauksen tähän. Kävin siis rannalla (lue autiomaassa) kuvaamassa ruutuja, joilla saan pienoismallien soveltuvuudesta valokuvassa kaiken tarvittavan tiedon.

Pohjalle jätesäkki ja kolme laudanpalaa, jonka päälle pienoismalli. Sen ympärille mökkipihasta tuodut sepelit (lue kalliolohkareet).

snkjnvkjsf

Työn määrä käsittelyssä tulee epäilemättä olemaan massiivinen, että esim seinät saa kivestä tai tiilestä rakennetun näköiseksi. Joka tapauksessa alaviistosta laajakantilla kuvattaessa rupeaa parikymmentäsenttinenkin lelu näyttämään isohkolta.

Kas niin, jonain unettomana yönä sitten tuijotan tätä käsittelyhaastetta silmästä silmään. Jos homma onnistuu, tulen luonnollisesti täällä jossain vaiheessa lopputuloksen näyttämään. Ja jos homma ei toimi, niin pyrin vaikenemaan moisen pelleilyn kuoliaaksi. Eihän tokikaan kukaan vakavasti otettava ammattilainen moista pelleilyä harrastaisi. Ainakaan asianmukaisella lääkityksellä oleva.

Ihan vaan vinkiksi, rikkokaa joku raja.

AperDude

PS. Sori muuten Samuli, mun tarttee viedä kamera puhdistettavaksi.

KESÄILTOJEN SEIKKAILUJA

Vaikkei tämä kesä ole sopinut kesän viettoon, on kuvaukseen sopivia kelejä ollut hyvin. Keikkalaitteistoani onkin tullut hiottua ja se rupeaakin olemaan kuvaajaa paremmassa trimmissä. Laitan siitäkin sanasen jossain vaiheessa tänne jakoon, mutta vilkaistaan nyt Tiina Rikalaa, jonka kuvasin kesäkuun lopussa Tampereella Arboretumissa.

Tiinankin bongasin taas naamailukirjasesta ja malleilun lisäksi neidolla on sellainen erikoisuus, että hän suunnittelee ja valmistaa lateksivaatteita. Joten kuvissa olevat mekko & sukat ovat omaa tuotantoa. Lateksi kiilto on kieltämättä loistojuttu kuvauksissa!

Laitteet: Nikon D810 + 200mm f2 & Elinchrom Quadra

Laitteet: Nikon D810 + 200mm f2 & Elinchrom Quadra

Ulkona kun kunnon hirsipuujalustan käyttö on lähinnä toivotonta, niin haluttaessa tämän kaltaista valoa suoraan ylhäältä mallin kasvoille, on assari täysin pakollinen. Markku pitää tässä yhtä Elincan Quadra välähdyspäätä 18 cm kuupalla varustettuna lähellä mallia kasvojen yläpuolella. Perspektiivin halusin voimakkaasti litistyväksi, joten käytössä oli kiinteä 200-millinen.

Kuten tämän vuoden monista kuvauksista, niin tästäkin setistä jää yksi ruutu odottamaan tulevaa näyttelyä.

Kuva: Markku Rintala

Kuva: Markku Rintala

 

Kuva: Markku Rintala

Kuva: Markku Rintala

 

Kuva: Markku Rintala

Kuva: Markku Rintala

Kiitos Tiina!!! Ja kiitos Esa assaroinnista ja Markku kuvista!!!

AperDude