Videoo pukkaa…

MQEP-arvonimihaussa on myös ulkokuvalliset asiat tärkeitä. Eli esim tarinalla, esillepanolla sekä muilla tämän kaltaisilla asioilla on vaikutusta lopputulokseen. Sunnuntain jyrytyksen lähestyessä kerron teille kuinka olen ratkaissut sarjani esittelyn.

Suunnittelin pitkään tekeväni myös kuvien ulkoasusta jotain erikoisempaa ja sarjan henkeen sopivan agressiivista. Loppujen lopuksi käännyin sellaiseen ratkaisuun, että pidän kuvat kuvina, mutta teen esittelyvideon, joka sisältää tarinan, teemabiisin ja pari videonpätkää. Minulla ei ole tietoa, onko näin tehty koskaan, mutta olen käsityksessä, että tämä olisi ensimmäinen esittelykerta tämän kaltaisella kombinaatiolla.

On mielenkiintoista tehdä rajanveto siihen, miten pyrkii lisäämään kuvien vetovoimaa. Tosi asiassa pohjimmiltaan olen sitä mieltä, että pelkkien kuvien pitäisi riittää tai olla riittämättä arvonimen saamiseen. Toki olen myös sitä mieltä, että ammattilaisuuteen vaaditaan myös kyky esitellä tekemisensä ammattimaisesti, joten tämä ”terällä tasapainoilu” kuuluu hyvinkin kokonaisuuteen. Kun suoritin aikoinaan Mestari-arvonimen Suomessa, siihen kuului sarjan henkilökohtainen esittely ja omien työskentelyperiaatteiden selvittäminen. Sitä pidin kovin tarkoituksen mukaisena, siinä seistiin omilla kasvoilla, ajatuksilla ja sanoilla kuvien edessä.

Esittelyvideoni youtubessa pääset katsomaan klikkaamalla TÄSTÄ. (Tässä videossa on lopputekstit, mitä anonyymiteetin vuoksi ei varsinaisessa arvonimivideossa ole.)

Ainoa harmittava asia tässä videossa on se, että tasapainoilin sen kanssa, ettei minua tunnista videosta ja silti olisin halunnut upean meikkini näkyvän. Ensimmäinen onnistui ja jälkimmäinen ei. Siispä on pakko heittää tähän kuva naamastani videota kuvattaessa.

FullSizeRender

MEIKKI: Making Hell

Torstaina kävin hakemassa Helsingistä lopulliset vedokset ja auton pakkailu on muutenkin jo käynnissä. Sääntöjen tiukka painoraja kun ei mahdollista luvallista kuvien lähettämistä silloin kun kuvia on 20 kpl, kun ne ovat isohkoja ja kun ne ovat tehtynä asialliselle materiaalille. Niinpä luvassa on roadtrip Suomen ainoan MQEP-tittelin haltijan kanssa, nimittäin Onni Wiljami Kinnunen lähtee samaan tilaisuuteen tuomaroimaan samalla kyydillä.

Olenko sitä mieltä, että kaikki on tehty??? En. Nimittäin hakiessani lopulliset kuvat totesin, että kolmeen kuvaan olisin halunnut tehdä muutoksia. Olenko sitä mieltä, että kaikki järjellinen on nyt tehty??? Kyllä. Kaikki se, mitä on ollut mahdollista tehdä, on tehty. Noista pienistä muutoksista mitä olisin halunnut vielä tehdä ei jää mikään kiinni. Kuten olen jo aiemmin todennut, lähden hakemaan Puolasta arvonimeä ja jyryn duuni on sitten päättää, saanko sen vai en. Ensi maanantaina sitten tuo tieto on olemassa, eli palataan siis silloin…

AperDude

 

 

MENESTYKSEKKÄIDEN LUENNOITSIJOIDEN SALAISUUS

Yleisesti on vallalla käsitys, että luentojen sisältö ratkaisee, että sisältö on lähes sata prosenttia esityksen painoarvosta. Mutta tämä ei pidä paikkaansa! Tänä ulkokultaisuuden aikakautena, jona sisältö-sana ei edes tunnista muinaista kaimaansa, on tärkeintä vain se, miltä luennoitsija näyttää ja miten hän messagea viestittäisi, jos sellainen olisi olemassa.

Halusin esittää asian kaavakuvamaisen tarkasti, joten oheinen kuva kertoo olennaisimmat vinkit, mikäli haluat menestyä luennoitsijana/esiintyjänä.

asdfasdf

Tästä lookista vaan siis kopioimaan, jos menestys maittaa. Ja ulosanti pitää lisäksi olla sujuvaa, vaikkei ole mitään sanottavaa.

Sitten ajankohtaisiin kuulumisiin, nimittäin FEP jakoi eilen illalla EM-kisojen palkinnot. Kuusi suomalaista kuvaaja meni finaaleihin asti ja mitaleja nappasi Onni Wiljami Kinnunen yhden jokaista väriä ja otti sen lisäksi vielä yhdessä sarjassa finaalipaikan, Antti Karppinen otti kultaa ja finaalipaikan, sekä Vesa Tyni nappasi pronssia. Nämä kolme titaania luonnollisesti saivat myös kaikenmoisia mainintoja sellaisen listan, ettei sitä tähän voi kirjoittaa. Itse olin Illustration sarjassa finalisti höystettynä yhdellä Merit Awardilla. Neljä kuudesta finalistista ja kaikkien mitalien ottajat esitellään Suomen parhaat henkilökuvat -kirjassa. Onneksi olkoon kaikille menestyneille!

wdscd

Jokaisessa sarjassa kisataan aina kolmella kuvalla, mutta yksittäisiäkin kuvia palkitaan. Tämä Ilmailumuseossa kuvattu THE REVENGE OF THE VERY PISSED LADIES -sarjaan kuuluva kuva Shadow Selfistä toi Merit Awardin. (Nikon D810 + 14-24mm f2.8 & 4 kpl Elinchrom Quadra.)

Huomenna on sellainen tiistai, että Ylen aamutelkkarissa puhutaan henkilökuvauksesta ja onneksi sattumalta aiheesta on juuri kirjoitettu kirja, jota epäilemättä sivutaan. Joten jos haluat tarkastella oheisten vinkkien toimimista käytännössä suorassa TV-lähetyksessä, niin virittäydy aamulla noin klo 6.51 taikalaatikon ääreen.

Hiphei uutta viikkoa selättämään…

AperDude

MESSUJEN JÄLKIAALLOKOSSA…

Todella taas kerran vain vahvistui se käsitys, että valokuvausalalle on täysin välttämätöntä messuilla kunnolla kerran vuodessa. Pienen maan pieni ala esittäytyy, kehittyy ja voimaantuu tällä tavoin. Ja pakko todeta sellainen asia, että messuille on rakentunut melkoinen määrä hienoa ohjelmaa.

asdfasdf

Suomen Parhaat Henkilökuvat -kirja on nyt sitten virallisesti julkaistu. Se löytyy tästä.

Monessa eri pisteessä tapahtuvat luennot, demot ja muut erilaiset ohjelmanumerot ovat kyllä sekä määrä että laadun puolesta melkoisen hyvin kohdillaan. Selkeästi jotkut kävijät ovat suunnitelleet reittinsä ja aikataulunsa kiinnostavien luentojen mukaan ja jotkut nuuskivat mitä eteen sattuu. Molempi parempi. Ja oli tietenkin pakko käydä räpläämässä taas Nikonin D5:sta. Käynnissä on kuumeinen odottelu milloin laitteen toimitukset alkavat…

asdfasd

Shadow Self posettaa yhtä antaumuksella, ollaan sitten rauhassa pimeässä studiossa kahdestaan tai ison joukon keskellä kaikkien katseiden kohteena.         (Nikon D801 + 85mm f1.4 & 5 kpl Elinchrom D-Lite One)

Kirjan ja näyttelyn julkaisujen lisäksi olin Epson-Nikon työpajassa tekemässä kovalla valolla kasvokuvaa ja tässä yllä on sunnuntain setistä yksi ruutu, jonka käsittelinkin väen tirratessa. Itse pidän kyllä vuorovaikutustilanteista, jossa ihmiset ovat aktiivisia kysymyksineen ja kommentteineen. Hauskaa siis taas oli!

Omat näyttelykuvani printtasi Color-Kolmio Chromaluxen materiaalille ja täytyy sanoa, että itse ole melkoisen hurahtanut tuohon kiiltävään metalliin sen sävyjen syvyyden ja upean kiillon ansiosta. Tähän ei meikäläisen auta laittaa kuvia kuvista, mutta käykääpä mahdollisuuksien mukaan joskus silmäilemässä jossain näitä metallille tehtyä fotoja.

Ensi sunnuntai on mielenkiintoinen päivä, nimittäin silloin ratkeaa FEPin järjestämä Euroopanmestaruuskilpailu. Suomalaiset ovat tässä vaiheessa tilanteen päällä, kun Onni Wiljami Kinnunen on finalistina neljässä sarjassa, Antti Karppinen kahdessa, ja Vesa Tyni, Markus Aspegren, Seppo Rintala sekä meikäläinen yhdessä. Suomi pistää jalallakin koreasti.

Omat uudet sivuni ovat auki näyttelyn ja kirjan ansiosta, joten jos et ole niitä vielä korkannut, niin klikkaapas tästä katsomaan…

Itse oltuani koko viikon matkoilla, taidanpa ruveta kaivamaan matkalaukun pyykkivuorta näkösälle. Pitäkää te lystimpää tänään kuin minä…

AperDude

 

KUVA JA KAMERA 2016

Kas niin, taas on se aika vuodesta, jolloin kaikki me kameranräplääjät keräännymme messukeskukseen kuka mistäkin syystä. Kuva ja Kamera -messut ovat viikonloppuna ja meikäläisestä voi helposti saada yliannostuksen jos ei pidä varaansa.

Suomen Parhaat Henkilökuvat -kirja sekä The Revenge Of The Very Pissed Ladies -näyttelyni julkaistaan messuilla. Sen lisäksi, että esittelen kumpaakin projektia olen mukana myös Epson-Nikon työpajassa. Kirjasta sen verran kuulumisia, että ennakkotilaajille on jo toimitukset alkaneet, vaikka virallinen julkaisu vasta tuolla onkin…

sasdasd

Tällainen on lauantain ohjelmani, tiedätpä kiertää mukanani tai hallin toista reunaa…

EPSON-NIKON työpajassa on lauantaina ja sunnuntaina lisäkseni Mitja Kortepuro ja Vesa Tyni. Voit tsekata työpajan aikataulut tästä. Mitjan ja Vesan lisäksi kirjassakin mukana olevista tähdistä messuilla on äänessä lauantaina Docendo-lavalla klo 11:50–12:30 Lauri Laukkanen ja Top Shot -studiossa klo 16 Antti Karppinen.

sadc

Dreamtiimini työnkulussa on NIKON-ELINCHROM-EPSON ja olenkin ylpeä saadessani olla esiintymässä työpajassa, jossa käytetään juuri näitä laitteita. Mm tämän kuvan teen livenä lauantaina ja sunnuntaina. Mallina on Shadow Self.

 

zxcxcz

Työpajavetoni aiheena on kasvokuva kovilla valoilla. Käytän Nikon D810 kameraa 85mm f1.4 -objektiivilla valaisten Shadow Selfin neljällä Elinchrom D-Lite RX One -salamalla. Päälle ripaus Photoshoppia ja Epson laulamaan….

Lisäksi on pakko vähän hehkuttaa EM-kisoista. Nimittäin osallistuin ensimmäistä kertaa FEPin kisaan ja olen Illustration sarjassa finalistien joukossa. Kyseessä on kolme kuvaa VPL-sarjasta, tosin ilman näyttelysarjan yhtenäistävää viimeistelykuvankäsittelyä. Suomalaiset muutenkin ovat edustettuina hyvin väkimääräämme nähden, joten helppoa on tämän kisan osalta maalailla naamaa sinivalkoiseksi. Palkintogaala pidetään 9.3 Portugalissa, sen jälkeen tiedetään tuloksista enemmän.

Ja vielä tähän loppuun haluan kiittää näyttelyn sujuvuuteen ja onnistumiseen vaikuttaneita tahoja:

sfcvsfv

Toivottavasti nähdään messuilla!

AperDude

 

VALTA VAIHTUI

Suomen Ammattivalokuvaajien alkuvuoden maamerkki Vuoden Muotokuvaaja -kilpailu käytiin viikonloppuna ja tällä kertaa kruunu matkasi Helsingistä Poriin…

Porilainen Johanna Sjövall nappasi Vuoden Muotokuvaja -tittelin ansaitusti! Kilpailussahan ensin arvostellaan yksittäisiä kuvia ja sen jälkeen parhaimmat keskiarvot sarjansa kaikilla kuvilla saaneita sarjoja arvostellaan kokonaisuutena. Tässä jälkimmäisessä osassa kieltämättä yhtenäisyys tai sen puute on läsnäolevien nähtävillä. Vain yksi viiden kuvan sarja on kerrallaan esillä…

Tästä pääset SAV Ry:n sivuille katsomaan Johannan sarjaa ja tästä Johannan omille sivuille. Itse pidän tästä sarjasta erityisestä yhtenäisestä ja tasaisen niukasta sävymaailmasta, sekä ihanan pysähtyneestä tunnelmasta. Joko tunnetta ja tekemistä saisi olla lähes kiljumiseen asti tai sitten tällainen kaukaisen eteerinen maailma on myös loistava. Niiden välimaastossa monesti ollaankin sitten EHKÄ turhan tavanomaisissa maailmoissa, että kuvat nousisivat kisoissa muiden yläpuolelle.

Vuoden Hääkuva 2016 – Mä sua

Tämä meikäläisen parempi puolisko ylläpiti perheen kunniaa tässä kisassa. Mitja Kortepuro nappasi kaiken kaikkiaan viisi plakaatia (hääsarjan kulta ja hopea, valmistujaissarjan hopea, sekä kaksi kunniamainintaa lapsikuvasarjassa), joista mielivaltaisesti nappasin kolme kuvaa tähän esille.

saDasd

Hopeaa hääkuvasarjassa – Voikukkarakkautta

Yhä edelleenkin kuvan katsojalle välittyvä tunnelma on se kuvan tärkein voima. Näissä kaikissa kolmessa kuvassa on hieman eri tavoin kuin Johannan kuvissa toteutettua yksinkertaistamista. Itse olen aina viisastellut kuvan rakentamisprosessin menevän niin, että ensin on musta tyhjä tila, johon tuodaan ihminen/ihmisiä. Sen jälkeen mitään väriä/muotoa/struktuuria tai muuta elementtiä ei saa kuvaan tuoda, JOS SE EI PARANNA KUVAA. Esim tässä yläpuolella olevan hääkuvan alan jako 1/3 vihreää ja 2/3 sinistä ja parin sijoittaminen kultaiseen leikkaukseen on kauniin klassinen ja toimiva asettelu. Tai alla olevan kuvan pehmeät materiaalit ja hiuksen hieno vaaleiden sävyjen leikki yhdistettynä hellyttävään olemukseen on todellakin yksinkertaista ja toimivaa. Mitjan sivuilla pääset tästä

asdfasd

Kunnimaininta lapsikuvasarjassa – Ihan vaan pikkutorkut

Itse olen näitä kisoja seurannut vuodesta 1994 lähtien ja ainoa selkeä murros tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla. Yhä edelleenkin hyvä kuva on hyvä kuva ja parhaat kuvat kestävät aikaa totaalisesti, mutta murroksessa oli havaittavissa ehkäpä jossain määrin haparoiviakin yrityksiä ottaa uusi väline haltuun. Sanoisin, että viime vuosien kilpailussa ei enää olekaan tullut välinekipuilun aiheuttamia ylilyöntejä. Niin Johanna kuin viime vuoden vuottaja Vesa Tyni käyttivät kuvankäsittelyä lähinnä viimeistelyyn ja kuvien yhtenäistämiseen, eikä lainkaan kikkailuun kikkailun vuoksi.

Ensi maanantaina hihkaisen sitten muutaman sanan messuista, Kuva ja Kamera kun on jo ovella…

AperDude

OIKEAT ANGRYBIRDSSIT

Minulta on usein kysytty ”mistä saan ideat kuviini”. Olen usein todennut, että mielikuvitusta minulla on määrällisesti paljon, mutta laadusta en mene takuuseen. Ehkäpä todellinen syy löytyy jostain lapsuudesta, sairaaloisena rääpäleenä kun sadut jatkoivat elämää päässäni kirjan sulkemisen jälkeenkin.

Kuvan elinajan kannalta (ja käytännössä myös laadun) on tärkeintä, että kuva välittää tunteen. Vain jos katsoja kokee katsoessaan jonkun tunteen, kuva on mielenkiintoinen ja jää mieleen. Jos vielä kuva inspiroi katsojaansa kehittelemään kuvan tarina loppuun, on kuva jo räjäyttänyt pankin…

Ja sillä mikä tunne on kyseessä ei sitten olekaan mitään väliä, olkoon jotain kaunista, rankkaa, pelottavaa tai mitä tahansa. Tätä jäin sitten kerran yön hiljaisina tunteina pyörittämään päässäni miettien, mikä olento olisi aseistariisuvan pelottava. No vastaushan on selvä: NAINEN TIETTY! 😉

Malli: Decadenz

Malli: Decadenz MUAH: Making Hell

Niinpä halusin tehdä muutaman kuvan ”angribirds” sarjan, jossa ei hehkuteta naissukupuolen kauneutta, vaan esitetään nainen puhtaasti voimaolentona. Meikkitaiteilija Making Hell oli tekemässä asiaankuuluvat meikit kahteen kuvaan ja pakko vaan todeta, että photosopissa säästää paljon aikaa ja hermoja sekä vieläpä laadun nousu on melkoinen, mikäli ammattitaitoinen pensselinkäyttäjä on tiimissä. THNX VALE!!!

Vanha ratkaisu yksinäisyyteen on se, että katso kauhuelokuva, etkä tunne enää olevasi yksin. Ehkäpä näiden kuvien kanssa saa saman vaikutuksen nopeammin…

Kiitos kaikki mallit, olitte superia!!!

AperDude

PS. Kaikki kuvat on kuvattu Nikon D810 + 85mm f1.4 & Elinchrome laitteistolla.

VÄLITILINPÄÄTÖS

Välitilinpäätöksiä pitäisi ihmisen tehdä silloin tällöin, joko tajutakseen olevansa harhassa tai ihan vaikka vaan tietääkseen olevansa oikealla tiellä. Näin joulun katkaistua hetkeksi rutiinit ja vuoden vaihteen symboloidessa uutta alkua olisi tähän se luontevin aika. Niinpä teenkin pari huomiota ennen heräämistä uuteen vuoteen…

Minä maailmantarkastelijana

 

Tänä vuonna ihmiset ovat joutuneet opettelemaan omien pelkojensa kanssa elämisestä uusia asioita. Ennen kuin osaisimme lähettää ulkomaiset roistot koteihinsa, meidän pitäisi opetella kunnioittamaan ihmisen koskemattomuutta säätämällä esim raiskauksien ja murhien rangaistukset monin verroin talousrikoksista saatavia kakkuja kovemmiksi. Mutta kun poliitikoista löytyy seksuaalirikollisia ja valehtelijoita, niin ehkäpä minäkin pilapiirroksen tavoin ryhdyn uskomaan enemmän joulupukkiin kuin nk ”kansanedustajien” haluun vaikuttaa toiveideni suuntaisesti. Pelon lisäksi toinen vuoden teemoista on linsseissäni tekopyhyys. Isänmaallisuuden nimissä joukko mulkeroita uhkailee järjestelmällisesti suomalaisia naisia ja osa on ihmeissään kun joutuu omista nettikirjoituksistaan tilille. Se ettei tiedä panemisesta voivan tulla raskaaksi ei riitä ehkäisyksi. Samoin kun nelivedolla voi päästä jumiutumaan pahempiin paikkoihin, voi joku onnistua tuomaan häpeänsä yhä isomman yleisön parjattavaksi näin somen valtakaudella.

 

Hienot ilmastosopimukset nähdään vasta vuosien päästä käytännössä toimiviksi tai vitseiksi, kuten myös esim sekin, kuinka Viron yrittämistä tukeva kulttuuri toimii Suomen yrittämistä ei-niin-jeesailevaa peliä vastaan. Ei kaiken kaikkiaan ole fiilistä, että olisimme kansakuntana ottaneet askelia eteenpäin. Ennemmin olemme jakaantuneet selkeämmin eri leireihin ja se on syvältä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että eri mieltä olevien pitää hankkia oma hiekkalaatikko. Mielestäni tähän samaan voisi vain rakentaa vaikkapa useamman kulman, silloin ainakin säilyisimme puhe-etäisyydellä toisistamme. Tosin se taas vaatisi muiden mielipiteiden kunnioittamista, joten ehkäpä antaa vaan asian olla…

 

Minä valokuvaajana

 

Kulisseissa on ollut vipinää, Suomen parhaat henkilökuvat -kirjani ja uusi näyttelyni julkaistaan Kuva ja kamera -messuilla 4-6.3.2016. Olenkin saanut tavata valtavan joukon upeita ihmisiä, kirjassa esittelemieni tähtien lisäksi joukon loistavia malleja! Olen ollut ihmeissäni kuinka paljon Suomesta löytyy lahjakkaita ja inspiroivia malleja, joiden asenne on enemmän kuin kohdillaan. Ilman muuta nämä kohtaamiset ovat olleet tähtihetkiä vuodessani valokuvaajana. Olen syvästi kiitollinen teille kaikille jotka tiedätte tässä joukossa olevanne! Kiitos ja kumarrus!
njnjnjnj

Malli: Saija Sasetar          Gear: Nikon D810 + 85mm f1.4

Lisäksi olen saanut laitteiden osalta nauttia silkkaa inspiroivuutta ja toimivuutta. Olen kiitollinen Nikon ja Elinchrom leluistani, jotka tekevät minusta paremman kuvaajan! Yhdenkään kuvaukseni onnistuminen ei ole ollut laitteista kiinni, vaan syyllinen on aina löytynyt kameran takaa, jos sellaista on pitänyt etsiä.

 

Minä ihmisenä

 

En ole oppinut tänäkään vuonna nukkumaan, minulle ei ole tänäkään vuonna selvinnyt mitä haluan isona, en ole tänäkään vuonna kasvanut järkeväksi vanhaksi mieheksi, en ole oikeastaan petrannut missään lajissa paskaakaan. Ainoa mistä voi oikeasti olla ylpeä on tyttärieni tekemiset ja heidän menestymisestään on minun ansiotani noin 0 prosenttia. Me ihmiset kun yleensä asetamme itse reitillemme esteitä ”ei nyt niin voi tehdä” tai ” en minä osaa”, niin jälkikasvuni asuu molemmat tällä hetkellä ulkomailla, koska se kuuluu osana heidän unelmansa tavoitteluun. Arvostan tällaista visioidensa seuraamista ja toivoisin itsekin osaavani tehdä niin… Edes vielä joskus… Mutta kuitenkin luultavasti kuitenkaan en…

 

4-6.3.2016 on sitten Messukeskuksessa Kuva ja kamera -messut ja jos haluat tavata apinan, niin suosittelen saapumaan paikalle lauantaina 5.3 puoleen päivään mennessä. SiIlloin availen tämän vuoden saalista julkisemmin parillakin eri lavalla aihe kerrallaan. Siihen asti toivon vuotesi alkavan lupaavasti sopivien lupausten säestämänä! Kaikkea kaunista vuoteesi!

 

AperDude