VALTA VAIHTUI

Suomen Ammattivalokuvaajien alkuvuoden maamerkki Vuoden Muotokuvaaja -kilpailu käytiin viikonloppuna ja tällä kertaa kruunu matkasi Helsingistä Poriin…

Porilainen Johanna Sjövall nappasi Vuoden Muotokuvaja -tittelin ansaitusti! Kilpailussahan ensin arvostellaan yksittäisiä kuvia ja sen jälkeen parhaimmat keskiarvot sarjansa kaikilla kuvilla saaneita sarjoja arvostellaan kokonaisuutena. Tässä jälkimmäisessä osassa kieltämättä yhtenäisyys tai sen puute on läsnäolevien nähtävillä. Vain yksi viiden kuvan sarja on kerrallaan esillä…

Tästä pääset SAV Ry:n sivuille katsomaan Johannan sarjaa ja tästä Johannan omille sivuille. Itse pidän tästä sarjasta erityisestä yhtenäisestä ja tasaisen niukasta sävymaailmasta, sekä ihanan pysähtyneestä tunnelmasta. Joko tunnetta ja tekemistä saisi olla lähes kiljumiseen asti tai sitten tällainen kaukaisen eteerinen maailma on myös loistava. Niiden välimaastossa monesti ollaankin sitten EHKÄ turhan tavanomaisissa maailmoissa, että kuvat nousisivat kisoissa muiden yläpuolelle.

Vuoden Hääkuva 2016 – Mä sua

Tämä meikäläisen parempi puolisko ylläpiti perheen kunniaa tässä kisassa. Mitja Kortepuro nappasi kaiken kaikkiaan viisi plakaatia (hääsarjan kulta ja hopea, valmistujaissarjan hopea, sekä kaksi kunniamainintaa lapsikuvasarjassa), joista mielivaltaisesti nappasin kolme kuvaa tähän esille.

saDasd

Hopeaa hääkuvasarjassa – Voikukkarakkautta

Yhä edelleenkin kuvan katsojalle välittyvä tunnelma on se kuvan tärkein voima. Näissä kaikissa kolmessa kuvassa on hieman eri tavoin kuin Johannan kuvissa toteutettua yksinkertaistamista. Itse olen aina viisastellut kuvan rakentamisprosessin menevän niin, että ensin on musta tyhjä tila, johon tuodaan ihminen/ihmisiä. Sen jälkeen mitään väriä/muotoa/struktuuria tai muuta elementtiä ei saa kuvaan tuoda, JOS SE EI PARANNA KUVAA. Esim tässä yläpuolella olevan hääkuvan alan jako 1/3 vihreää ja 2/3 sinistä ja parin sijoittaminen kultaiseen leikkaukseen on kauniin klassinen ja toimiva asettelu. Tai alla olevan kuvan pehmeät materiaalit ja hiuksen hieno vaaleiden sävyjen leikki yhdistettynä hellyttävään olemukseen on todellakin yksinkertaista ja toimivaa. Mitjan sivuilla pääset tästä

asdfasd

Kunnimaininta lapsikuvasarjassa – Ihan vaan pikkutorkut

Itse olen näitä kisoja seurannut vuodesta 1994 lähtien ja ainoa selkeä murros tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla. Yhä edelleenkin hyvä kuva on hyvä kuva ja parhaat kuvat kestävät aikaa totaalisesti, mutta murroksessa oli havaittavissa ehkäpä jossain määrin haparoiviakin yrityksiä ottaa uusi väline haltuun. Sanoisin, että viime vuosien kilpailussa ei enää olekaan tullut välinekipuilun aiheuttamia ylilyöntejä. Niin Johanna kuin viime vuoden vuottaja Vesa Tyni käyttivät kuvankäsittelyä lähinnä viimeistelyyn ja kuvien yhtenäistämiseen, eikä lainkaan kikkailuun kikkailun vuoksi.

Ensi maanantaina hihkaisen sitten muutaman sanan messuista, Kuva ja Kamera kun on jo ovella…

AperDude

Mainokset

VÄLITILINPÄÄTÖS

Välitilinpäätöksiä pitäisi ihmisen tehdä silloin tällöin, joko tajutakseen olevansa harhassa tai ihan vaikka vaan tietääkseen olevansa oikealla tiellä. Näin joulun katkaistua hetkeksi rutiinit ja vuoden vaihteen symboloidessa uutta alkua olisi tähän se luontevin aika. Niinpä teenkin pari huomiota ennen heräämistä uuteen vuoteen…

Minä maailmantarkastelijana

 

Tänä vuonna ihmiset ovat joutuneet opettelemaan omien pelkojensa kanssa elämisestä uusia asioita. Ennen kuin osaisimme lähettää ulkomaiset roistot koteihinsa, meidän pitäisi opetella kunnioittamaan ihmisen koskemattomuutta säätämällä esim raiskauksien ja murhien rangaistukset monin verroin talousrikoksista saatavia kakkuja kovemmiksi. Mutta kun poliitikoista löytyy seksuaalirikollisia ja valehtelijoita, niin ehkäpä minäkin pilapiirroksen tavoin ryhdyn uskomaan enemmän joulupukkiin kuin nk ”kansanedustajien” haluun vaikuttaa toiveideni suuntaisesti. Pelon lisäksi toinen vuoden teemoista on linsseissäni tekopyhyys. Isänmaallisuuden nimissä joukko mulkeroita uhkailee järjestelmällisesti suomalaisia naisia ja osa on ihmeissään kun joutuu omista nettikirjoituksistaan tilille. Se ettei tiedä panemisesta voivan tulla raskaaksi ei riitä ehkäisyksi. Samoin kun nelivedolla voi päästä jumiutumaan pahempiin paikkoihin, voi joku onnistua tuomaan häpeänsä yhä isomman yleisön parjattavaksi näin somen valtakaudella.

 

Hienot ilmastosopimukset nähdään vasta vuosien päästä käytännössä toimiviksi tai vitseiksi, kuten myös esim sekin, kuinka Viron yrittämistä tukeva kulttuuri toimii Suomen yrittämistä ei-niin-jeesailevaa peliä vastaan. Ei kaiken kaikkiaan ole fiilistä, että olisimme kansakuntana ottaneet askelia eteenpäin. Ennemmin olemme jakaantuneet selkeämmin eri leireihin ja se on syvältä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että eri mieltä olevien pitää hankkia oma hiekkalaatikko. Mielestäni tähän samaan voisi vain rakentaa vaikkapa useamman kulman, silloin ainakin säilyisimme puhe-etäisyydellä toisistamme. Tosin se taas vaatisi muiden mielipiteiden kunnioittamista, joten ehkäpä antaa vaan asian olla…

 

Minä valokuvaajana

 

Kulisseissa on ollut vipinää, Suomen parhaat henkilökuvat -kirjani ja uusi näyttelyni julkaistaan Kuva ja kamera -messuilla 4-6.3.2016. Olenkin saanut tavata valtavan joukon upeita ihmisiä, kirjassa esittelemieni tähtien lisäksi joukon loistavia malleja! Olen ollut ihmeissäni kuinka paljon Suomesta löytyy lahjakkaita ja inspiroivia malleja, joiden asenne on enemmän kuin kohdillaan. Ilman muuta nämä kohtaamiset ovat olleet tähtihetkiä vuodessani valokuvaajana. Olen syvästi kiitollinen teille kaikille jotka tiedätte tässä joukossa olevanne! Kiitos ja kumarrus!
njnjnjnj

Malli: Saija Sasetar          Gear: Nikon D810 + 85mm f1.4

Lisäksi olen saanut laitteiden osalta nauttia silkkaa inspiroivuutta ja toimivuutta. Olen kiitollinen Nikon ja Elinchrom leluistani, jotka tekevät minusta paremman kuvaajan! Yhdenkään kuvaukseni onnistuminen ei ole ollut laitteista kiinni, vaan syyllinen on aina löytynyt kameran takaa, jos sellaista on pitänyt etsiä.

 

Minä ihmisenä

 

En ole oppinut tänäkään vuonna nukkumaan, minulle ei ole tänäkään vuonna selvinnyt mitä haluan isona, en ole tänäkään vuonna kasvanut järkeväksi vanhaksi mieheksi, en ole oikeastaan petrannut missään lajissa paskaakaan. Ainoa mistä voi oikeasti olla ylpeä on tyttärieni tekemiset ja heidän menestymisestään on minun ansiotani noin 0 prosenttia. Me ihmiset kun yleensä asetamme itse reitillemme esteitä ”ei nyt niin voi tehdä” tai ” en minä osaa”, niin jälkikasvuni asuu molemmat tällä hetkellä ulkomailla, koska se kuuluu osana heidän unelmansa tavoitteluun. Arvostan tällaista visioidensa seuraamista ja toivoisin itsekin osaavani tehdä niin… Edes vielä joskus… Mutta kuitenkin luultavasti kuitenkaan en…

 

4-6.3.2016 on sitten Messukeskuksessa Kuva ja kamera -messut ja jos haluat tavata apinan, niin suosittelen saapumaan paikalle lauantaina 5.3 puoleen päivään mennessä. SiIlloin availen tämän vuoden saalista julkisemmin parillakin eri lavalla aihe kerrallaan. Siihen asti toivon vuotesi alkavan lupaavasti sopivien lupausten säestämänä! Kaikkea kaunista vuoteesi!

 

AperDude