OIKEAT ANGRYBIRDSSIT

Minulta on usein kysytty ”mistä saan ideat kuviini”. Olen usein todennut, että mielikuvitusta minulla on määrällisesti paljon, mutta laadusta en mene takuuseen. Ehkäpä todellinen syy löytyy jostain lapsuudesta, sairaaloisena rääpäleenä kun sadut jatkoivat elämää päässäni kirjan sulkemisen jälkeenkin.

Kuvan elinajan kannalta (ja käytännössä myös laadun) on tärkeintä, että kuva välittää tunteen. Vain jos katsoja kokee katsoessaan jonkun tunteen, kuva on mielenkiintoinen ja jää mieleen. Jos vielä kuva inspiroi katsojaansa kehittelemään kuvan tarina loppuun, on kuva jo räjäyttänyt pankin…

Ja sillä mikä tunne on kyseessä ei sitten olekaan mitään väliä, olkoon jotain kaunista, rankkaa, pelottavaa tai mitä tahansa. Tätä jäin sitten kerran yön hiljaisina tunteina pyörittämään päässäni miettien, mikä olento olisi aseistariisuvan pelottava. No vastaushan on selvä: NAINEN TIETTY! 😉

Malli: Decadenz

Malli: Decadenz MUAH: Making Hell

Niinpä halusin tehdä muutaman kuvan ”angribirds” sarjan, jossa ei hehkuteta naissukupuolen kauneutta, vaan esitetään nainen puhtaasti voimaolentona. Meikkitaiteilija Making Hell oli tekemässä asiaankuuluvat meikit kahteen kuvaan ja pakko vaan todeta, että photosopissa säästää paljon aikaa ja hermoja sekä vieläpä laadun nousu on melkoinen, mikäli ammattitaitoinen pensselinkäyttäjä on tiimissä. THNX VALE!!!

Vanha ratkaisu yksinäisyyteen on se, että katso kauhuelokuva, etkä tunne enää olevasi yksin. Ehkäpä näiden kuvien kanssa saa saman vaikutuksen nopeammin…

Kiitos kaikki mallit, olitte superia!!!

AperDude

PS. Kaikki kuvat on kuvattu Nikon D810 + 85mm f1.4 & Elinchrome laitteistolla.

Mainokset

VÄLITILINPÄÄTÖS

Välitilinpäätöksiä pitäisi ihmisen tehdä silloin tällöin, joko tajutakseen olevansa harhassa tai ihan vaikka vaan tietääkseen olevansa oikealla tiellä. Näin joulun katkaistua hetkeksi rutiinit ja vuoden vaihteen symboloidessa uutta alkua olisi tähän se luontevin aika. Niinpä teenkin pari huomiota ennen heräämistä uuteen vuoteen…

Minä maailmantarkastelijana

 

Tänä vuonna ihmiset ovat joutuneet opettelemaan omien pelkojensa kanssa elämisestä uusia asioita. Ennen kuin osaisimme lähettää ulkomaiset roistot koteihinsa, meidän pitäisi opetella kunnioittamaan ihmisen koskemattomuutta säätämällä esim raiskauksien ja murhien rangaistukset monin verroin talousrikoksista saatavia kakkuja kovemmiksi. Mutta kun poliitikoista löytyy seksuaalirikollisia ja valehtelijoita, niin ehkäpä minäkin pilapiirroksen tavoin ryhdyn uskomaan enemmän joulupukkiin kuin nk ”kansanedustajien” haluun vaikuttaa toiveideni suuntaisesti. Pelon lisäksi toinen vuoden teemoista on linsseissäni tekopyhyys. Isänmaallisuuden nimissä joukko mulkeroita uhkailee järjestelmällisesti suomalaisia naisia ja osa on ihmeissään kun joutuu omista nettikirjoituksistaan tilille. Se ettei tiedä panemisesta voivan tulla raskaaksi ei riitä ehkäisyksi. Samoin kun nelivedolla voi päästä jumiutumaan pahempiin paikkoihin, voi joku onnistua tuomaan häpeänsä yhä isomman yleisön parjattavaksi näin somen valtakaudella.

 

Hienot ilmastosopimukset nähdään vasta vuosien päästä käytännössä toimiviksi tai vitseiksi, kuten myös esim sekin, kuinka Viron yrittämistä tukeva kulttuuri toimii Suomen yrittämistä ei-niin-jeesailevaa peliä vastaan. Ei kaiken kaikkiaan ole fiilistä, että olisimme kansakuntana ottaneet askelia eteenpäin. Ennemmin olemme jakaantuneet selkeämmin eri leireihin ja se on syvältä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että eri mieltä olevien pitää hankkia oma hiekkalaatikko. Mielestäni tähän samaan voisi vain rakentaa vaikkapa useamman kulman, silloin ainakin säilyisimme puhe-etäisyydellä toisistamme. Tosin se taas vaatisi muiden mielipiteiden kunnioittamista, joten ehkäpä antaa vaan asian olla…

 

Minä valokuvaajana

 

Kulisseissa on ollut vipinää, Suomen parhaat henkilökuvat -kirjani ja uusi näyttelyni julkaistaan Kuva ja kamera -messuilla 4-6.3.2016. Olenkin saanut tavata valtavan joukon upeita ihmisiä, kirjassa esittelemieni tähtien lisäksi joukon loistavia malleja! Olen ollut ihmeissäni kuinka paljon Suomesta löytyy lahjakkaita ja inspiroivia malleja, joiden asenne on enemmän kuin kohdillaan. Ilman muuta nämä kohtaamiset ovat olleet tähtihetkiä vuodessani valokuvaajana. Olen syvästi kiitollinen teille kaikille jotka tiedätte tässä joukossa olevanne! Kiitos ja kumarrus!
njnjnjnj

Malli: Saija Sasetar          Gear: Nikon D810 + 85mm f1.4

Lisäksi olen saanut laitteiden osalta nauttia silkkaa inspiroivuutta ja toimivuutta. Olen kiitollinen Nikon ja Elinchrom leluistani, jotka tekevät minusta paremman kuvaajan! Yhdenkään kuvaukseni onnistuminen ei ole ollut laitteista kiinni, vaan syyllinen on aina löytynyt kameran takaa, jos sellaista on pitänyt etsiä.

 

Minä ihmisenä

 

En ole oppinut tänäkään vuonna nukkumaan, minulle ei ole tänäkään vuonna selvinnyt mitä haluan isona, en ole tänäkään vuonna kasvanut järkeväksi vanhaksi mieheksi, en ole oikeastaan petrannut missään lajissa paskaakaan. Ainoa mistä voi oikeasti olla ylpeä on tyttärieni tekemiset ja heidän menestymisestään on minun ansiotani noin 0 prosenttia. Me ihmiset kun yleensä asetamme itse reitillemme esteitä ”ei nyt niin voi tehdä” tai ” en minä osaa”, niin jälkikasvuni asuu molemmat tällä hetkellä ulkomailla, koska se kuuluu osana heidän unelmansa tavoitteluun. Arvostan tällaista visioidensa seuraamista ja toivoisin itsekin osaavani tehdä niin… Edes vielä joskus… Mutta kuitenkin luultavasti kuitenkaan en…

 

4-6.3.2016 on sitten Messukeskuksessa Kuva ja kamera -messut ja jos haluat tavata apinan, niin suosittelen saapumaan paikalle lauantaina 5.3 puoleen päivään mennessä. SiIlloin availen tämän vuoden saalista julkisemmin parillakin eri lavalla aihe kerrallaan. Siihen asti toivon vuotesi alkavan lupaavasti sopivien lupausten säestämänä! Kaikkea kaunista vuoteesi!

 

AperDude