FEPin raati:”Congratulations, you are a QEP!”

Matti J Kaleva: ”Olin eilen suomalaisen ammattikuvaajan,  Krister Löfrothin,  valokuvanäyttelyn avajaisissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa myös  julkistettiin hänen uusin runokirjansa.  Molemmat kolahtivat, ainakin minuun, kuin metrin halko, tuntemattomalta ajattelijalta  lainatulla määritelmällä.  Kristerin molemmissa näytöissä ei tarvittu muilta lainauksia, niissä puhui sekä  taito, että sielu. Pohjalaisella jämeryydellä ja onneksi myös herkkyydellä.”

Kameralehti: ”MIES JOKA KUMOSI PAINOVOIMAN”

Jore Puusa: ”AntiGravity on nolostuttavan kökköä kuvankäsittelyä eilisen päivän valoissa vääntäytyvissä rouvissa.”

Alkuvuodesta 2013 koin yllättävän kunnian, minut kutsuttiin pitämään näyttely Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ja ANTI-GRAVITY WOMEN -sarjani onkin parhaillaan T2:ssa aina syyskuun alkuun asti. Yllä muutamia julkisia kuvistani kirvonneita kommentteja ja alla yksi mielivaltaisesti sarjasta napattu otos…

malli: Veera Konga     kuvauspaikka: Ilmailumuseo, Vantaa     laitteet: Nikon D800 + 17-35 mm f2,8 sekä Elinchrom Ranger Quadra

LAISKUUS KANNATTAA

Ei ollut varsinainen vahinko, että sarjani sisältää 12 kuvaa (joista 9 kentällä) mikä nyt vaan sattuu olemaan myös se kuvamäärä, jolla voi hakea FEPin QEP-arvonimeä. Tuon arvonimen sainkin juuri tällä samaisella sarjalla, tekemättä mitään muuta lisätyötä kuin teettämällä yhdet ylimääräiset vedokset. Mitä ihmettä sitten minä tai kukaan tekee tuolla QEP-lyhenteellä? Olenko vain arvonimenkipeä, kuten minulle on sanottu vai onko tälle seuraukselle joku syykin?

LYHENNE VAIN KÄYNTIKORTIN TÄYTETTÄ?

Nyt heti täytyy eritellä kaksi asiaa: urheilusuoritus ja palkintojen jako. On kyseessä sitten  Vuoden Muotokuvaaja -kilpailu, jonkun arvonimen haku tai pitkäjänteinen tutkintoon tähtäävä opiskelu, on itse matka se todellinen arvo. Se että ponnistelee mielessään ja teoissaan työstäen kuvasarjaa tiettyyn tarkoitukseen tai opiskelee määrätietoisesti uusia asioita, saa aikaan kehittymistä tiedostamisen sekä taitojen lisääntymisen muodossa. Aina. Piste. Tämä kehittyminen on todellista pääomaa ihmiselle, se on todellinen syy  lähteä moiseen matkaan. Kun jossain vaiheessa kaulaan ripustetaan mitali tai käteen lätkäistään kunniakirja, on kyseessä vain tunnustettujen ja jo tapahtuneiden tekojen huomioiminen. Siis yksinkertaistaen, kulkijalleen matka on tärkeä, ”yleisöille” palkinto. Yleisö kun ei näissä gameissä näe suoritusta samaan tapaan kuin vaikkapa näyttelypallon maailmanmestaruuskisoissa Brasiliassa, niin vain nämä hassut lyhenteet ovat ne ulospäin näkyvä osa kuvaajan ponnisteluja. Ja vaikka yleisö ei ymmärtäisi mitä mikäkin lyhenne tarkoittaa, niin ne kertovat silti kuvaajan asenteesta ja tokikin myös ansioituneen kuvaajan kuvissa näkyy se lyhenteisiin johtanut matka.

KUKA, MIKÄ, QEP?

Suomessa, tässä lyhenteiden luvatussa maassa, kuvaajat ovat voineet suorittaa tutkintoja (esim VAT, VEAT, KIP), arvonimiä (esim SAVM) ja hommata kisoista menestystä vaikkapa Vuoden Muotokuvaaja -tittelin muodossa. Nyt Suomen Ammattivalokuvaajat Ry:n Euroopan kattojärjestö FEP on luonut yhtenäisen arvonimistön. Käytännössä siis kun hankit jonkun näistä EP, QEP tai Master QEP -lyhenteistä Eurooppa ymmärtää sijaintisi ”kuvaajakartalla”. Tärkeiden oppien lisäksi nämä arvonimet tuovat mantereen valokuvaajat lähemmäs toisiaan, antavat yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevat pienentämään alaamme paremmin kaikkien yletyttäväksi. Vain siis positiivisia seikkoja toistaiseksi näköpiirissä.

SUOMEN QEP:T JA TULEVAT MASTER QEP:T

Suomeen on myönnetty 13 kappaletta QEP-arvonimiä (ja 10 on niistä tällä hetkellä siten akviisia, että kyseinen kuvaaja on SAV ry:n jäsen ja työelämässä). Sitä ylempää (ja myös samalla ylintä) arvonimeä ei vielä Suomessa ole yhtään. Tätä ylintä arvonimeä on julkisesti ilmoittanut lähtevänsä tavoittelemaan ainakin Tiina Haring (ALIAS CREATIVE, Kuopio). Tiinan nimeä klikkaamalla pääset blogiin seuraamaan sarjan tekemisen vaiheita. Ja se, että joku tällä tavoin avoimen vastuullisesti ja julkisesti lähtee moiseen suureen ja kunnianhimoiseen projektiin sai minun kropassani aikaan toimintaa. Nimittäin olen kyllä salaa suunnitellut Master-titteliin pyrkiväni, mutta Tiinan esimerkkiä kunnioittaen en pysty enää perustelemaan itselleni miksi olisin asiasta hiljaa. Siispä tämän blogin aloittamisen kipinä on yksinkertaisesti se, että aloitan nyt matkan kohti vuotta 2016 ja yritystäni saavuttaa tuo FEPin ylin arvonimi ja varsinkin ne matkalla karttuvat taidot. Matka näyttää pitääkö aikataulut ja muut suunnitelmat, mutta tästä blogista voi halutessaan seurata projektini edistymistä ja kaikkea muuta omituista valokuvaukseen jollain tavoin liittyvää viisasteluani. Ja ennen kaikkea sitten parin vuoden kuluttua voitte juhlia kanssani saavutusta tai naureskella karille karahtamiselleni. Ja toivon myös, että lähiaikoina ilmaantuu muitakin kuvaajia samaan projektiin ja pikkuinen Suomi kiskaistaan myös tällä mittarilla näyttävästi Euroopan kartalle…

Lähiviikkoina sitten hieman lisää tulevasta sarjastani, ensimmäisistä kuvauksista ja ihan kaikesta muustakin.

AperDude

PS. Alun lainausten esittäjistä yksi on järjestö, yksi on eläkkeelle jäänyt arvostettu kouluttaja, yksi on Suomen suurin alansa lehti ja yksi on ”työtön lehtikuvajaa ja kuvajournalismin opettaja”. Arvaatko kuka on mitäkin?