Jo sinä aikana kun itse olen järjestelmäkameroilla kuvannut, on mennyt varustus uusiksi monella tapaa. Jopa objektiivit ”täytyi” uusia digin tultua ja muutettua kaiken. Nyt taas voi hyvällä omatunnolla sijoittaa laseihin, sen lisäksi että ne kestävät runkojen vaihtumisen, ne myös piirtävät varsinaisen kuvan. Joka tapauksessa hyvän objektiivin käyttöikä on aina pidempi kuin runkojen ja hyväkään kenno ei koskaan pelasta huonoa lasia…
Itse en koskaan ole pitänyt normaaliobjektiiveistä, miksi kuvata putkella joka näyttää maailman samoin kuin silmä?!?! Turhaa vaivaa kun voi ottaa silmän käteen ja katsoa. Kun teininä ostin Nikon F-3:sen, olivat ensimmäiset lasini 35mm f1.4 sekä 85mm f1.8. Tuosta hetkestä lähtien on lempipolttovälini ollut 85 ja tämän hetken THE objektiivi onkin minulle AF-S Nikkor 85mm f1.4G. Sen lievästi perspektiiviä litistävä vaikutus toimii muotokuvissa visuaalisesti täydellisesti. Nykyään kameralaukussani on aina tämä objektiivi kiinni rungossa.
That’s the one! Tämän putkeni vouti vie viimeisenä.
Olen laiska myös siinä mielessä, että en jaksa lueskellä kaiken maailman piirtotestejä optiikoista. Minua ei kiinnosta selvittää, mikä putki riittäisi piirroltaan ja muilta ominaisuuksiltaan käyttööni. Lähden ajatuksesta, että Nikonin oma f1.4 putki hoitaa reilusti kaikki ne tilanteet, mitä minä pystyn itsekin kameran takana hoitamaan. En halua koskaan selitellä laitteiden riittämättömyyttä, haluan että nimen omaan peilistä löytyy aina sankari tai syyllinen hyviin kuviin tai käsittämättömiin repellyksiin. Ja minun mielestäni piraatit kuuluvat elokuviin, ei varustelaukkuun.
D800 + 85mm f1.4 aukolla f1.4. Malli: Mirjam.
Syväterävyys jää f1.4 aukolla upean lyhyeksi. Yllä kuva sarjasta, jonka kuvasin Mirjamista pelkillä salamoiden ohjausvaloilla.
D800 + 85mm f1.4 aukolla f16 ja mallina Oona.
Loistavan piirron ja valovoiman lisäksi kyseisessä lasissa on muutama mainitsemisen arvoinen ominaisuus. Nikonin nanokidepinnoite toimii sairaan hyvin vastavalotilanteissa, 9-lehtinen himmennin tuottaa hienon pehmeää jälkeä epäterävyysalueelle, sekä käsitarkennus toimii sopivan tunnokkaasti (vaikka sen käyttämistä yritän toki ”puolisokeana” välttää). Ja sitten tietenkin se ”tärkein” ominaisuus: PUTKI ON USKOTTAVAN NÄKÖINEN! Trip-mehuissa ja saabeissa kuuluu olla pillit… 😉
Nikon D800 + 85mm f1.4 aukolla f8 ja mallina Hanna Kallio
Jep, tiedän, hifistelyähän tämä on, ei mikään optiikka ole mitään ilman tarkoitusta. Siksipä ohessa mukana todiste millaisia malleja saa kun on Nikonin kasivitonen kaulassa casting-kierroksella. Ja joskus höpötän teille vieläkin uskottavamman näköisestä putkesta…
AperDude
Tästä linkistä löytyy lisätietoja ko putkesta.
aperdude.com 
Olen aina ihmetellyt, miksi normaaliobjektiivin sanotaan ”näkevän” samalla tavalla kuin silmän. Kovin erilaisia optisia instrumentteja kuin ovat.
Normaaliobjektiiviksi kutsutaan yleensä linssiä, jonka polttoväli on suunnilleen sama kuin kuvan halkaisija. Kinokoon kameralla siis jotain 43 mm. Diagonaalin kuvakulma on siinä 50 asteen paikkeilla.
Silmän polttoväli on noin 22 mm, sen ”valovoima” on noin f/2, mutta kuvakulma verkkokalvon kaarevan pinnan johdosta yli sata astetta. Optisena instrumenttina silmä on siis ihan jotain muuta kuin normaaliobjektiivi. Jos lähdetään vertailemaan vielä näköaistia ja kameraa keskenään, niin eroavuudet vain kasvavat.
Kuvan ”normaaliuden” määrittävätkin ihan muut seikat kuin käytetty objektiivi. Keskeisin normaaliuden kriteeri on perspektiivi. Ihminen on kaiken mitta, kuten Platon asian määritteli. Etenkin ihmisen kasvot. Koemme kuvassa kasvot luonnollisiksi, kun ne on kuvattu siitä kulmasta ja siltä etäisyydeltä, miltä me toisiamme yleisemmin katselemme. Siis vaakatasosta parin metrin päästä.
On selvää, että tällainen ”normaalius” on jotain niin häilyvää ja laveaa, että ainakaan kristillisten ja persujen puolueohjelmaan se ei mahdu. Se on kuitenkin se etäisyys, jolla ihmisestä saa normaaliobjektiivilla puolivartalokuvan ja ns. muotokuvatelellä (kinolla noin 90 mm) kasvokuvan. Molemmissa kasvojen perspektiivi on sama.
Se siitä normaaliobjektiivin normaaliudesta. Kirjoittelen joskus omassa blogissani tästä vähän syvemmältä kärsällä koukaten.
Syvä tekninen tietämys ei ole meidän maallikoiden heiniä, vaan me tarvitsemme yleistyksiä (kuten esim ”normaalipolttoväli”, ”pönäkkä”, ”lämmin”) edes hahmottaaksemme maailmaa saati kommunikoidaksemme siitä.
En ymmärtänyt tulleeni diletanttien saitille. Poistun vähin äänin takavasemmalle. 😉
Et poistu minnekään, tämä on käsky!