VALOSTA >< VALOON

Kas niin, nyt heitän tarinaa kimppakuvauksesta, joka pidettiin joulukuun alussa. Itse tein kaksi kuvaa, jotka ovat esimerkki täysin vastakkaisista valokerronnoista. Eli tässäpä ensin kuvapari ja sen jälkeen humpuukitiedettä parista lasista…

Ensinnäkin täytyy sanoa, että hyvällä porukalla kuvaaminen on todella hauskaa. Meitä kuvaajia oli siis minun lisäkseni Mitja Kortepuro, Peero Lakanen ja Juha Harju. Malleja oli paikalla Noctrexa & Jeanne D’emone. Kiskaistiin tehokas reilu neljä tuntinen, jokaisella on peliaikaa 1/2 tuntia kummankin mallin kanssa. Ja bonus oli se, että läsnä oli koko ajan käytettävissä kolme assaria ja heikkotasoinen läppä lensi jatkuvasti.

Tein siis kaksi kuvaa, joista toisessa malli on ”menossa” valoa kohti ja toinen, jossa nimen omaan mallin kasvot piilotetaan varjoihin. Mm yksi lempikuvaajistani, Horst P Horst on käyttänyt tyylikkään tehokkaasti samaa ”kasvojen piilottamista”.

light1.jpg

Valaisu on tehty kahdella salamalla. Yksi teltta hoitaa suoraan ylhäältä päävalon tehtävää ja toinen tasoittaa kameran takaa valaisten varjot halutun tummaksi/vaaleaksi. Toki valaisuvaiheessa on turvallisempaa rakentaa hieman loivempi valaisu ja tiukentaa kontrasteja Photoshopissa lopulliseen kuvaan. MALLI: Noctrexa

Kieltämättä olen jostain syystä mieltynyt entistä enemmän kuviin, jossa valaisu on ”itsestään selvän” ja ”oikein tekemisen” kumoava.

light2.jpg

Tässä päävalo ja tasoittava ovat edellisen kuvan kaltaisesti, mutta kummaltakin reunalta takaa tulee ”irroitusvalot” kroppaan. Tämä vain pitämään huolta, ettei malli uppoa taustaan. MALLI: Jeanne D’emone

Mennäänpäs sitten optiikkaleikkeihin. Kokeilin eri linssejä samassa rungossa ottaen saman kuvan. Kamerana oli Nikonin D800, joka oli jalustalla ja kuvat otettiin Sigman 14-24 mm ARTilla, sekä Nikonin 17-35 & 14-24 millisillä. Kaikkien putkien valovoima on f 2.8 ja käytössä oli säädöt f 5, 1/125 sec ja ISO 160. Kaksi salamaa paukautettiin katon kautta luomaan riittävästi yleisvaloa. Kaikki putket olivat 17 millissä ja tarkennus oli aina keskimmäiseen ihmiseen. Toki ihmisten ollessa kyseessä heiluen ja hengittäen, ei tätä testiä voida pitää kovinkaan tarkkana. En olekaan tekemässä varsinaista tiedettä, enkä käytä edes piirtotauluja, haluan vain nähdä, onko pikaisella vilkaisulla löydettävissä eroja kolmessa samaan tarkoitukseen tehdyssä putkessa. Itse kun ajattelen niin yksinkertaisesti, että jos en näe eroa, niin sitä ei minulle silloin ole…

ryhmis944.jpg

Tässä siis jengimme ”normaali” yhteiskuva, vasemmalta Noctrexa, Juha, meikkis, Mitja, Peero ja Jeanne D’emone. 

Avasin kuvat 16-bittisenä neffinä. Rajasin kuvista samankokoiset alueet, jotka toin oheisiin tiedostoihin tallentaen koontiruudut jpg:nä. Missään kohdassa en säätänyt valotusta, terävöittänyt tai tehnyt yhtään mitään. Eli kaikki näkyvä on siis juuri se, mitä rungosta irtosi.

Otin tiukan rajauksen aina jokaisen objektiivin kahdesta eri ruudusta välttääkseni jonkin yksittäisen epävarmuustekijän, joka olisi kuvanlaatua huonontanut. Laitoin vasemman rivin ja oikean rivin ruudut eri järjestykseen, että voit verrata kumpaakin Nikonin putkea Sigmaan. Jokaisessa ruudussa on kyseisen putken tunnistus…

Kuvien keskeltä löytyi seuraavaa:

testiruudut_keskitesti.jpg

Silmin nähden terävintä jälkeä tekee Nikonin 17-35 f2.8 -lasi. Täysin yllätys, koska otin sen testiin mukaan lähinnä sen vuoksi, että omistan moisen ”museolinssin”.

Tässä ei tietenkään pääse suurentelemaan kuvia, mutta toki nämä kertomani tulokset ovat syntyneet tarkkaan tiiraillen niitä suurelta näytöltä.

Ja kuvan reunalta löytyi tällaista:

testiruudut_reunatesti.jpg

Reunalla terävintä jälkeä teki Sigma, sitten Nikon 14-24 ja pehmeintä Nikon 17-35. Lisäksi viimeksi mainittu teki aavistuksen tummenpaa jälkeä kuin muut.

Kas niin, vanhin linssi oli (uskomatonta kyllä) keskeltä terävin ja (uskottavasti) reunalta pehmein. Sigma taas oli reunalta terävin. Onko millään näillä eroilla käytännössä väliä? Olisiko tulokset olleet toisenlaisia, tai ainakin tarkempia, jos oltaisiin kuvattu virallisia piirtotauluja? Jos ihmiset olisi korvattu paikoillaan jöröttävillä patsailla, olisiko tarkennukseen voinut luottaa paremmin? Olisiko tarkan tuloksen saamiseksi pitänyt käyttää objektiivit JAS-Tekniikassa tarkennuksen tarkistuksessa? Siitä kaikesta jokaisella sitten lienee oma ajatuksensa. Minulle tämä testi kertoi, että voin jatkaa 17-35 lasin käyttöä ilman ajatusta, että olen laitteiltani yhtä museaalinen kuin mitä naamani on luonnossa.

Tämän verran pitkä tarina tästä syntyi ja vielä on muutakin palattavaa tähän kimppakuvaukseen. Yritän huudella muidenkin mukana olleiden kuvaajien ruutuja teille näytille. Jokaisella meistä kun oli oma, mielenkiintoinen lähestymisensä malleihin. Mutta palataan tähän kaikkeen vasta joulun jälkeen. Poistun nyt ”vuorille” pohtimaan tulevaisuuttani ja joulun olemusta toivottaen rauhallisen palkitsevaa joulua teille kaikille!

AperDude

PS. Kiitos Pasi Salokannel Sigmojen lainasta ja Petri Heinonen VVI:n lainasta!

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s