Asuin tämän viikonvaihteen elämäni ensimmäistä kertaa opiskelija-asunnossa. Yhtäältä tämä johtuu siitä, etten ole koskaan ollut motivoitunut opiskelemaan (VVI:tä lukuun ottamatta) ja toisaalta siitä, etten ole asunut kovin pitkiä aikoja koskaan yksin.

Tämä 665 kämppää omaava opiskelijakenno sijaitsee Malmöön Rosengårdissa. Rosengård on Malmöölle sama kuin Hervanta Tampereelle, Huutoniemi Vaasalle tai mies parisuhteelle. Tämä kaupunginosa on siinä mielessä erikoinen, että täällä Ruotsalaisetkin ovat vähemmistössä. Jos lähtee bussipysäkiltä väärään suuntaan pääsee alueelle, jossa historia kertoo olleen monimuotoisia levottomuuksia. Voisi kuvitella siis, että ilmapiiri olisi jotenkin uhkaava, mutta suoraan sanoen uhkaavampaa on aina kun vähintään kolme suomalaista miestä osuu toistensa näköpiiriin. Kyllä kolmen juntin kesken aina joku riitaahaastava vertailu saadaan käyntiin. Ja jos ei saada, niin riidellään politiikasta tai naisista, asioista joita ei voi ymmärtää. Kun täällä täysin tuntematon ja erikoisen värinen heppu saapuu rikkinäisen peilin kanssa hissiin, hän moikkaa ja kiittää myöhemmin kun pidän ovea auki.

Täällä joka bussissa, junassa ja kaupassa on kaikki maailman ihonvärit ja pukeutumistyylit edustettuina. Eilistä isänpäivää vietin illastamalla italialaisessa ravintolassa Ruotsissa asuvan suomalaisen ja ruotsalaisen arabin kanssa. Kaikki tämä väriloisto ja kielitulva vaikuttaa ajatteluun väkisinkin. Täällä et voi välttyä tajunnan avartumiselta, Kälviällä se on mahdollista mutta täällä ei. Muistan kun kuvasin vuosina 94-96 Pietarsaaressa aina yhden erityiskoulun, jossa oppilaat olivat erityishoitoa kaipaavia. Se oli aina vuoden opettavaisin kuvaus mallien erilaisuuden ansiosta. Jos ympärillä on vain peilikuvia, tiedostamatta rupeaa uskomaan että se on totuus myös maapallon mittakaavassa. Ihmismieli on niin itsekusettuva.

Olen itsekin saanut treenata vähemmistöön kuulumista aina. Syntymävikani, ruotsinkielinen nimeni, luonteeni, harrastukseni ja valintani ovat olleet valtavirrasta poikkeavia. Selviydyttyäni yläasteelle rupesin kasvattamaankin varovaisesti ylpeyttää omista ratkaisuistani, olivat ne sitten minkälaisia tahansa muihin verrattuina. Viime vuosina olen ollut kiitollinen siitä opista, että olen saanut tutustua hyvin erilaisiin ihmisiin, myös joissain asioissa täysin erilaisiin kuin minä. Olen saanut varmistuksen omalle käsitykselleni, että ihmisarvo on yhtäläinen kaikille riippumatta yhtään mistään ominaisuudesta ja minä saan olla täysin eri mieltä kaikkien kanssa, mutta en saa luulla etteikö jokaisella ole oikeus omiin mielipiteisiinsä. Saan olla pitämättä jostain asiasta, mutta en saa väheksyä ihmistä joka vaikkapa määrittää itsensä juuri sillä asialla, josta en pidä. Minun totuuteni on minun totuuteni, sinulla olkoon omasi. Live and let live.

Upeaa huomata vielä oppivansa jotain. Tajunnan avartaminen ilman laittomia aineita on hienoa. Ei arkuutta tarvi väkisin tappaa, mutta tuntuu hyvältä osata kävellä halutessaan sen yli. Suosittelen ihmisiin tutustumista ihan kasvotusten…

AperDude