KUKA OLEN VS MITÄ TEEN

Minun on pakko tunnustaa yksi minussa piilevä pikkumaisuus, ärsyynnyn kun joku ei vastaa kysymykseeni, vaan päättelee nerokkaasti pieleen minkä takia kysyin kysymykseni ja vastaa siihen itse kuvittelemaansa versioon kysymyksestäni. Itse kun olen turhankin sanatarkka, niin kysyn juuri sen mitä haluan tietää, en jotain muuta. Tällainen tilanne yleensä etenee siten, että tokaisen ”anna minun muotoilla toisin” ja sitten kysyn tasan saman kysymyksen uudestaan…

Mutta minulla itsellänikin on yksi kysymys, johon en välttämättä osaa vastata. Ja luulen, että sama ongelma on monella muullakin. Nimittäin kun joku tiedustelee toiselta ihmiseltä ”kuka hän on”, niin siihen kai useasti vastataan mitä vastaaja tekee, missä töissä hän on ja kaikkea muuta ”fyysistä”, mutta ei paljoakaan siitä ihmisestä, joka suorittamisen takana asuu. Luulen, että monet meistä määrittävät itsensä nimen omaan työnsä kautta. Jos kysyn sinulta kuka olet, niin vastaatko tyyliin ”30-vuotias Tamperelainen valokuvaaja” vai vastaatko kuka olet? Tiedätkö sinä muuten kuka olet?

Tosiaan nyt kun jäin burnislomalle, niin minulla on itsemäärittämäni ja terveydenhoitohenkilökunnan vahvistamana tehtävänä mm luoda ja tarkentaa minäkuvani tälle vuosituhannelle. Eli minun pitää opetella vastaamaan juuri tuohon kysymykseen. Paha rasti, mutta mielenkiintoinen tehtävä siitä huomatta, että kun kaivaa kompostia, niin tietää mitä löytää. Olen tietoinen, että kuvitelmat itsestäni ovat auttamatta vanhentuneet. Muistan vielä sen kovakuntoisen jalkapalloilijan, joka harrasti valokuvaamista ja musiikkia, muistan sen ehkä liiankin hyvin vaikka aikaa on kulunut siitä jo kymmeniä vuosia. Kun aikoinaan jo armeijasta lahjaksi saatu jersinia bakteeri tyhjensi yleiskuntopajatson ja koska sen jälkeen mikään kuntoilu ole ollut pitkään säännöllistä, niin todellakin hyvästä kunnosta on jäljellä vain muistot, pari valokuvaa ja mitali. Kun lisäksi määritin itseäni paljon työni ja siinä saatujen saavutusten mukaan, olen rakentanut hyvät vinot pohjat minäkuvalleni. Tyttäriini olen onneksi (omasta mielestäni) onnistunut suhtautumaan omina persooninaan, enkä ole elänyt heidän kauttaan. Olen aina ennemminkin pyrkinyt kannustamaan heitä olemaan omia itseään ja etsimään omia unelmiaan jahdattavaksi.

No niin, kuka minä siis olen, jos ei saa vastata kysymykseen CV:llä??? En edes yritä vastata tässä nyt itselleni, saati sitten teille tähän, en nimittäin osaa. Tämä kysymys tarvii merkittävän määrän jäsentelyä ja ajatustyötä. Ja pitää aloittaa vanhan ja fossiilisen minäkuvan kaatamisella. Joten, käärin hiat ja ryhdyn hommiin. Palataan asiaan, jos keksin jotain palaamisen arvoista…

AperDude

 

Mainokset