Mitähän oikein tapahtui?

Onkin jo aika pistää tänne tarinaa tapahtuneesta, edellisestä pölinästä on ikuisuus. Tauolle on toki syynsä, olin aiemmin aktiivinen JAS-Kamerakaupan blogissa ja koska tuplatarinoita ei kannattanut julkaista, jätin tämän oman blogini telakalle. Joten otetaanpa tämä foorumi taas käyttöön ainakin jossain määrin tilanteen muututtua olennaisesti.

Nimittäin työkuvioni ovat kääntyneet päälaelleen, olen yllättänyt jopa itseni. Kesällä mun ystävä Sami Minkkinen heitti mulle ajatuksen, että tulisin sen tiimiin. Sami on siis valmentaja, hypnotisti ja paljon kaikkea muutakin. Sami on kasannut ympärilleen eri alojen osaajia sellaisella kombinaatiolla, että tärkeimmissä asioissa ollaan omavaraisia. Mun osalle osuu tietty visuaaliset asiat ja ilokseni voin todeta, että olen kuvannut viime aikoina enemmän kuin pitkään aikaan.

Niinpä vaikka duuni JAS-Kamerakaupassa jäikin taakse, varmaan tulee kuitenkin tulevaisuudessakin palloteltua asioita Juhan kanssa. Oon kiitollinen kahdesta ja puolesta yhteisestä vuodesta!

Sami vetäs 18.9 Megapäivän Tampere-talolla ja lavalla pyörähti vierailemassa myös Antti Railio ja JCHalttunen.

Sami on puhunut mm irtipäästämisestä. Omalla laillaan suorastaan surkuhupaisaa tajuta itsestään tämän ikäisenä, että omat kykyni mainitussa asiassa ovat perin surkeat. Hyppääminen uuteen työhön oli nimen omaan tämän asian testaamista ja viemistä käytäntöön. Oikestaan koko työurani oon ollut suoranaisesti valokuvaamossa/fotoliikkeessä ja nyt viitekehys on kokonaan vaihtunut, vaikkakin osa itse työstä on entisen kaltaista. Uusia ovia ei ilmaannu avattavaksi jos ei halua tai uskalla päästää mistään irti. Uskomattoman yksinkertainen asia, mutta silti ainakin itselleni on sitä vaikea sisäistää järjen (ja oikeastaan tunteenkin) tasolle. Lisäks tässä työssä leijuu henkinen bonus poimittavaksi, kyse kun on hyvinvointibisnestä. Reilu ja selkee mittari asialle on esim se, että onko fiilis valmennuksen jälkeen parempi kuin ennen. En väitä oppineeni mitään, mutta vähimmilläänkin oon hahmottanut asioita, joissa haluan kehittyä. Ja oon jonkun askeleen ottanut kohti toivomiani tuloksia. Ja hauskaa on se, että valmennus leijuu korviin monesti samalla kameran läpi katsellessa. Loistava yhdistelmä itselle rakkaita asioita!

Jääköön tää kirjoitus vain lähinnä tällaiseen lyhyehköön toteamukseen näistä uusista tuulista. Se on pakko mainita, että viikonloppuna Tampereella oli Federation Of European Photographers:in arvonimijyrytys ja Suomeen saatiin peräti 13 uutta arvonimeä. Siitä tarkemmin vielä ens kerralla, mutta TÄSTÄ voit käydä vilkaisemassa että kuka-ja-mitä.

AperDude

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s