Fenix linnun jäljillä…

En uskalla luvata, että olisin oppinut jotain olennaista elämästä tai itsestäni tämän pitkän sairasloman aikana. Siitäkin huolimatta nyt on tullut aika aloittaa prosessi, jossa muutun jälleen yhteiskunnan tuottavaksi osaksi, eli veronmaksajaksi. Ja vaikkei tämä blogi liity mitenkään työntekoon, veronmaksuun tai mihinkään muuhun kuin kameran kanssa haahuiluun, aloitan jälleen myös tällä kanavalla viisastelun. Niinpä siis tervetuloa kirjalliseen ja kuvalliseen sekoiluun!

Vilkaistaanpa yhtä proggista, jonka tein Ida Valtin kanssa. Idea lähti täysin yhdestä Idan itselleen tekemästä meikistä, johon jäin jumiin…

Ida Valtti aperdude krister lofroth

Katse kiinnittyy kuvan vaaleimpaan kohtaan ja siksi usein miten kasvot se vaalein paikka onkin. Tässä kuitenkin kasvojen kätkeminen tummiin sävyihin oli varsinainen ideani…

Nämä molemmat kuvat ovat keskenään samanlaiset valaisun osalta, tehtiin vain pieni salaman siirto ja asennon hienosäätö. Käsittelyssä mentiinkin sitten eri suuntiin. Yläkuvassa pysyttiin hiukan sävypudotetussa pehmeässä maailmassa ja alakuvassa kaivettiin ihoon myös sellaista struktuuria, jota ei todellisuudessa ollut edes olemassa. Tämä kuvapari osoittaa hyvin, kuinka kuvat voivat erota toisistaan, vaikkei lähes mitään ruutujen oton välissä tapahtunutkaan.

ida valtti aperdude krister lofroth clown

Tämän kaltaisissa kuvissa yhtenä riskinä aina on se, että malli joiltain kohdilta uppoaa taustaan. Niinpä taustan tummuus verrattuna mallin ääriviivan vastaavaan on tärkeää tehdä tarkasti.

Ylempi kuva oli se, jota varsinaisesti lähdin hakemaan. Olen viime aikoina astunut välillä hieman yksinkertaisempaan valomaailmaan. Valon suunnan luomat muodot saa aikaan joko yhdellä tai kymmenellä salamalla, kuten myöskin ilman moisia härveleitä. Valon läsnäolo ei ole aina kiinni laitteistosta tai sen määrästä.

valaisukaavio

Suorastaan hävettää piirtää näin yksinkertaista valaisukaaviota, mutta kun valaisu on todella simppeli, niin toki kaavionkin sitä sitten kuuluu olla. Katosta katsottuna tasoittava valo kameran takaa tulee Elincan Rotalux Octabox 100 cm:sta ja suoraan mallin päältä tuleva valo tulee Rotalux Stripbox 35×100 cm:sta. Molemmat salamat, kamera ja malli ovat tasan keskiakselilla. Taustana on valkoinen fondi, jonka etäisyydellä mallista pystyi hyvin säätämään sen tummuutta. Eli mitään taustavaloa ei erikseen ollut. Aavistuksen siirtämällä mallin yläpuolelta tulevaa valoa taakse päin sai ylemmässä kuvassa ”piilotettua” kasvot ja siirtämällä hieman kameraan päin taas valon lankeamaan mallin kasvoille, kuten jälkimmäisessä kuvassa. Ja toki asennolla vielä autettiin asiaa.

Joulukuun alussa järjestetään parin kollegan kanssa ”mielenterveyskuvaus” täällä Tampereella. Tarkoitus on siis lähinnä nauraa huonoille jutuille ja samalla tehdä muutama nappiruutu. Samalla pistän rinnakkain Nikonin ja Sigman 85-milliset f1.4 -lasit. Lisäksi nappaan saman kuvan Nikonin 14-24mm, 17-35mm ja Sigman 14-24mm linsseillä. Ja sokerina pohjalla räplään myös Sigman 105-millistä f1.4:sta. Mielenkiintoista testailla kuinka tämä lasi toimii verrattuna parhaana polttovälinä pitämääni 85-milliseen muotokuvauksessa. Kaikesta tästä sitten myöhemmin lisää. Ja kiitos jo tässä vaiheessa Fokan Pasi Salokannel, että Sigmat mukaan kuvauksiin saatiin!

AperDude

PS. Päivittelin linkkilistani, joten käy vilkaisemassa löytyisikö joku uusi tuttavuus…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s